Rekrytoivat, osaatteko auttaa: miksi en pääse edes haastatteluun?

suoraan ja ainoastaan ei varmaan ole este, MUTTA ap, sun kannattaa huomioida, että ihan mielettömän päteviä sua 10-15 vuotta nuorempia ihmisiä erinomaisella koulutuksella ja hyvällä työkokemuksella löytyy paljon. Ja samanikäisiä todellisia asiantuntijaexperttejäkin pilvin pimein. Olen itse rekrytoinut avustavaan tehtävään ja siihenkin löytyi aivan käsittämättömän pätevää väkeä nuorista ihmisistä.



Työkokemus niin sanotusti väärältä alalta ja kesken olevat opinnot tuossa iässä ovat varmaankin ne kolme painavinta syytä, että et yllä top-hakijoiden joukkoon.

Valitettavasti.

Kilpailet paikoista (reilua tai ei) itseäsi 10+v nuorempien kanssa ja et voita siinä pelissä. Kyllä, ymmärsin että työkokemusta sinulla on jo laajasti muuten ja että se osittain käy nykyiseen opintoosi. Harmillisesti työnantajat eivät vaan ole halukkaita maksamaan siitä/eivät ota sellaista huomioon.

Sinulla on hankala tilanne. Olet opiskelemassa vanhemmalla iällä akateemiseksi. Toisinpäin olisi helpompaa. Akateemisesta työstä pois on helpompi siirtyä ja saada työ kun toisinpäin. En osaa neuvoa muuta kuin, että tilanne on nyt vaan sellainen että sinun pitää hakea luultavasti 10 x pitempään kuin nuorempien. Tsemppiä!

T. Rekrytoija, 38v

Täytyypä sanoa, että tuollaiseen työpaikkaan en edes haluaisi. Ainakin meidän suvun firmassa paikkaan palkataan se, joka vaikuttaa tehtävään pätevimmältä ja muutenkin hyvältä, reippaalta, työyhteisöömme sopivalta tyypiltä. Iällä ei ole merkitystä vaan persoonalla.

Mutta jos oikeasti laajemminkin on noin, eipä ihme, että Suomella menee kuten menee. Jos työpaikkoihin ei oteta enää elämänkokemustakin omaavia ihmisiä, niin siinä menetetään paljon. Ja meillä jää iso reservi ammattitaitoista, työintoista porukkaa hyödyntämättä.

suoraan ja ainoastaan ei varmaan ole este, MUTTA ap, sun kannattaa huomioida, että ihan mielettömän päteviä sua 10-15 vuotta nuorempia ihmisiä erinomaisella koulutuksella ja hyvällä työkokemuksella löytyy paljon. Ja samanikäisiä todellisia asiantuntijaexperttejäkin pilvin pimein. Olen itse rekrytoinut avustavaan tehtävään ja siihenkin löytyi aivan käsittämättömän pätevää väkeä nuorista ihmisistä.

Työkokemus niin sanotusti väärältä alalta ja kesken olevat opinnot tuossa iässä ovat varmaankin ne kolme painavinta syytä, että et yllä top-hakijoiden joukkoon.

Koko ajan kohkataan mediassa, että ihmisten pitää olla kaikenikäisinä valmiita opiskelemaan uutta ja vaihtamaan alaa vaikka kolmekin kertaa elämässään. Ja nyt sitten työelämän edustajina annatte aivan päinvastaista signaalia?

Miksi meitä sitten narutetaan elinikäiseen opiskeluun ja alanvaihtoon?!

Toisaalta, minulla on täti, joka 45-vuotiaana opiskeli itselleen ammattikorkeakoulututkinnon ja on nyt hyvässä virassa asiantuntijatehtävissä. Ja ystävä, joka 32-vuotiaana päätti opiskella uuden akateemisen tutkinnon, on nyt valmis ja sai välittömästi alaansa vastaavan työpaikan.

Uskon, että elämässä kaikki on mahdollista.

ikää oli tuolloin 38 vuotta. Töitä löysin nopeasti, ja todellakin koulutusta vastaavaa!



Riippuu toki omasta aineyhdistelmästä ja muusta osaamisesta (+elämäntilanteesta ja maantiet. alueesta), miten helposti työllistyy. Silti nelikymppinenkin vastavalmistunut voi löytää töitä nopeastikin. M.O.T.

Turha syyttää itseään. Pitäisi päästä suhteilla eli tuntea joku ennestään.

Sekään ei ratkaise kaikkea. En tiedä mitä olet tehnyt. Olet joka tapauksessa ylikoulutettu. Olet käynyt koulua enemmin kuin ollut töissä. Se kertoo minulle että epätoivoissasi hankit lisää koulutusta kun et ole kelvannut kellekään.

Näin ei välttämättä ole mutta sen käsityksen saa. Korosta enemmin sitä mitä olet tehnyt, mitä taitoja sinulla on. En kertoisi kahdesta eri alan tutkinnosta. Se vaikuttaa kummalliselta ja herättää vaan kysymyksiä joihin ei halua saada vastauksia.

En nyt tarkkaan tiedä, mitä töitä haet mutta esim. itse hain markkinoinnin paikkoja talven ja kevään aikana ja jokaiseen paikkaan hakee noin 80-120 hakijaa. Että kisa on todella armotonta.



Valitettavasti yksi sun ongelma on varmaan ikä. Eli jos olet 39-vuotias ja haet harjoittelupaikkoja niin jotenkin se kuulostaa hassulta. 39-vuotiaan oletetaan olevan jo "urallaan edennyt" eli monet varmaan miettivät, missä on vika (vaikka vikaa ei ole) kun olet "niin vanha" ja haet perusduunia. Sinä kilpailet 25-30 vuotiaiden kanssa, joilla on varmasti palkkapyynnöt alempana.



Eli olet pätevämpi, kokeneempi ja kalliimpi mutta kun avustajan/harjoittelijan paikkaan yleensä riittää vähempikin. Eli olet tavallaan liian pätevä ja kokenut perusduuniin.



Tämä on todella tyhmää ja syvältä, mutta näin se toimii. Ainoa ohje minkä antaisin on, että soita parhaisiin paikkoihin, käy vaikka maksullisessa työnhakuvalmennuksessa (monet rekryfirmat antaa konsultointia), ja hae-hae-hae-hae... ja ole myös valmis tinkimään siitä unelmaduunin mielikuvasta.



Pitäiskö sun myös laajentaa skopea? Että katsoisit myös vähän muitakin duuneja?

Meidän naisten ongelma on opiskeluinto. Monella assarin paikkoja hakevalla saattaa olla 3 tutkintoa (amk/yliopisto) -ja sitten löytyy se yo-merkonomi, joka ei ole opiskellut vaan tehnyt itse duunia 5 vuotta... ja ajaa armotta ohi.



Älä kirjoita kaikkea hakemukseen. Laita vain oleellinen!

jää sitten tyhjiä aukkoja.. Esim. yliopisto-opintojen aikana harva käy koko ajan töissä.

Meidän naisten ongelma on opiskeluinto. Monella assarin paikkoja hakevalla saattaa olla 3 tutkintoa (amk/yliopisto) -ja sitten löytyy se yo-merkonomi, joka ei ole opiskellut vaan tehnyt itse duunia 5 vuotta... ja ajaa armotta ohi. Älä kirjoita kaikkea hakemukseen. Laita vain oleellinen!

Ei meillä rekrytoinnissa saa pisteitä keskeneräisestä tutkinnosta, vaan ylioppilas ja melkein valmis kandi saa saman verran koulutuspisteitä. Se on oikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka saaneet tutkinnon valmiiksi.



Ja jos kyse on kk-koulutuksen vaativasta työstä, maisterit menee kandien ohi.

se mitä laki sanoo rekrytoimisesta ja syrjinnästä on tässä nyt aika sivuseikkoja sen suhteen, että kaikki tietävät että tehtävään (mihinkään tehtävään) ei kovin helposti palkata ei-suomea puhuvaa, useamman lapsen yh-äitiä jolla on koulut kesken. Syrjntäähän se on, mutta minkäs teet? Eli muutama vinkki miten mulla on homma edennyt aina hyvin:



- SELKEÄ CV mielellään englanniksi, varsinkin jos tehtävä vaatii kielittaitoa

- kuva näyttäisi oleva plussaa, itsellä on käytössä sellainen lähes passikuvatyylinen, eli kasvot edesta ja suhteellisen perusilme

- hakemus korkeintaan yhden sivun ja nimenomaan keskityt siihen mitä sinä voit tuohon tehtävään tuoda uutta, se mitä osaat on siinä CVssä

- soita aina henkilölle joka antaa lisätietoja ja juttele hänen kanssaan, kerro itsestäsi ja kysele tehtävästä, antaa kuvan siitä että olet aidosti kiinnostunut



ja sitten toi keskittyminen siihen mikä on laillista ja mikä ei, kannattaa jättää väliin, se syö sun energiaasi, kertoo rekrytoijille että olet rasittava p:n n*****ja eikä sua kannata palkata. Eli asenne kohdilleen.



Ja usko mitä tuossa joku jo sanoikin, harjoittelijoiksi halutaan (varsinkin valtion ja kunnan hallinnoissa) usein valmistuneita, ei opiskelijoita vaikka kuinka olisi työkokemusta entuudestaan.

Kyllä tuo ikä voi olla myös plussa. Yleensä ap:n ikäiset naiset ovat jo lapsensa tehneet, eivätkä siis jää heti aloitettuuaan mammalomalle.

Itse asiaan; Meidän firmassa on ihan suoraan kiellettyä "lajitella" hakijoita, iän, sukupuolen, äidinkielen tms. perusteella, mikäli hakija muuten täyttää haetut kriteerit osaamisensa ja taitojensa perusteella. Eli lakia ei tässä(kään) asiassa kierretä.

Kuvaahan ei saa pyytää, mutta monet sen kysymättä laittavat esim. ansioluetteloon. Jos kuva ei ole asiallinen, se kannattaa jättää kokonaan pois.

Kannattaa kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen, kuten täällä onkin monta kertaa mainittu. Mikäli soitat hakemuksen jättämisen jälkeen, mieti etukäteen jokin järkevä kysymys, mihin haluat vastauksen. Pahimpia ovat soittajat, jotka aloittavat puhelun "soitan siitä toimistotyöntekijän paikasta" eikä mitään muuta sanottavaa ole. Sekä ne, jotka soittavat ja kysyvät "mitä tehtävään sisältyy". No, siinähän ne on työpaikkailmoituksessa lueteltu.

Ole rehellinen, mutta älä avaudu henkilökohtaisista asioista. Halutessasi voit mainita että olet naimisissa / avoliitossa, mutta se ei ole välttämätöntä. Jätä mainitsematta mahdollisten lasten lukumäärä ja iät.

Siinä pari perusjuttua. Lisääkin saa kysyä.

Vain jos on oikeasti asiaa, minulle kannttaa soittaa. Olen esimiesasemassa ja minulla on erittäin paljon töitä. Tuntuu todella turhauttavalla vastata niihin liibalaaba-puheluihin, erityisesti, jos en ole laittanut hakemukseen numeroani vaan sähköpostiosoitteeni.



Kyllä hakemuksen on oltava niin hyvä että se puree, minä en puhelun perusteella kaiva yhtään hakemusta pinosta esiin uudelleen luettavaksi.



Pinon järjestys määräytyy sen mukaan, kuinka täyttää hakuilmoituksen kriteerit. Ja ansioiden pitää olla "muodollisia" ei omaa arviota - pahimmillaanhan se kertoo vain siitä, etä henkilöllä on epärealistinen minäkuva. Ja sellaiset on työyhteisössä todella ongelmallisia muille.

paikkoja vaan ei ole, tai jos on niin jossain susirajalla.

Mitkä asiat tuot esille tekstissä?

Työkokemuksrn puute ei kai ole ongelma, koska olen ollut töissä 15 vuotta, ihan hyvissä paikoissa, en halua täällä eritellä tarkemmin, ettei mua tunnisteta, ymmärrättehän.



Sain hyvät ohjeet hakemusten kirjoittamiseen: kerron miksi haen paikkas, mitä osaan ja miksi. Hakemuksia voisi varmaan hioa vielä.

Tuntuu hullulta, että ennen opiskelua sain lähes kaikki paikat, joita hain ja nyt kun olnopiskellut en kelpas edes haastatteluun. Aiemmat työt oli sellaisia, joissa näistäkin opinnoista olisi ollut hyötyä. Irtisanouduin työstä, kun halusin keskittyä valmistumasn pian, eikä työnantajalta löytynyt joustoa.

Työhöni kuuluuvat epäsäännöllisen säännöllisesti myös erilaiset rekrytoinnit.

Hakemuksessa ratkaisevat:

Virheetön teksti

Napakka ja räätälöity saatekirje

Kokemus alalta

Aito kiinnostus tehtävään

Riittävä (ei yli)koulutus

Tehtävän kannalta olennaiset vahvuudet tuotu esille hakemuksessa

Irtisanoutuminen on aina virhe - ellei uusi työ ole odottamassa.



Rekrytoija ajattelee, että olet valmis olemaan ilman töitä - ole siis.

Oletko hakenut harjoitteluapurahaa?

Opiskelijan rekrytointi saattaa epäilyttää koska:



-opinnot syövät jaksamista varsinaiselta työltä ja saattavat vaikeuttaa esim. työvuorojen laadintaa

-valmistuttuaan ko. henkilö haluaa uusiin/vaativampiin tehtäviin

-uravaihtajan kohdalla pitkäjänteisyys voi mietityttää