Miten 10-vuotiaan pitäisi käyttäytyä kirkossa jumalanpalveluksen ajan?

Otat pojan huomenna puhutteluun, ja kerrot mikä meni pieleen kirkossa. Jos Sinun aikatauluusi sopii, niin menette kirkkoon uudelleen. Siellä tuskin on konfirmaatiota, vaan ihan tavallinen tunnin jumalanpalvelus.



Istutte sen läpi, veisaatte virret kauniisti ja nousette seisomaan, kun aika on. Jos kaikki menee hyvin, kiität häntä ja sanot, että homma ok.



Jos pelleilee taas, niin viet uudelleen ensi sunnuntaina. Toistat tätä niin kauan, että osaa olla kunnolla. Toisilla käyttäytyminen on helpompaa kuin toisilla. Teet pojallesi palveluksen, kun opetat olemaan yhteiskunnassa sen normien mukaisesti. Jos miehesikin osallistui jotenkin ilmeilyyn, otat hänetkin mukaan tähän kirkkokouluun. Tsemppiä!

Kuulostaa rankalta koululta. Eikä mieheni osallistunut mitenkään jumalanpalveluksen häiriköintiin, vaan pelasti maineemme viemällä lapsen pois.



Itse asiassa minulla on epäily että lapsi kärsii tarkkaavaisuushäiriöstä. Kaikki tällaiset tilanteet ovat vaikeita, sama näkyy tietenkin myös koulussa tunneilla. Lapsi vaeltelee siellä ympäriinsä, puhuu paljon ja kovalla äänellä, joutuu herkästi ongelmiin, hukkaa tavaroita jne.



Samaan aikaan olen ehkä hieman vaativa äiti enkä siedä pelleilyä ja metelöintiä tai huonoa käytöstä muutenkaan. Tämän lapsen kohdalla usein tulee hämmentynyt olo, missä vika, minussa ja kasvatuksessani vai onko lapsella jotain ongelmia.

jouluna että keväällä. Ja kyllä kolmasluokkalaisilta jo vaaditaan kunnollista käyttäytymistä.

Onko lapsellasi muulloinkin vaikea rauhoittua?

poika osaa tasan tarkkaa käyttäytyä hienosti koulun/open kanssa, mutta äitille voi sitten näyttääkin temput, jos sille päälle sattuu.

Ja tylsäähän kirkossa on... (ei tarvitse lukea niin, että tällä verukkeella annan lapsen temppuilla)

saarnan ajaksi. Jotkut lapset tosin haluavat kuunnella saarnan. Kannattaa aloittaa jumalanpalvelukseen vieminen jo ihan pienestä, niin lapsi tottuu siihen. Mukaan voi ottaa kirjoja ja purtavaa ja hiljaisella äänellä voi vaihtaa pari sanaakin.

että tietyt normit pitää osata toteuttaa.

?

ap

on tietysti erilaisia syitä miksei voi käyttäytyä vielä kuten oletetaan.

..laskea montako kertaa pappi sanoo ruman sanan. (kuten kysyjäkin raportoi heh).

Siinä mielessä että silloinhan ihan vahingossakin kuuntelee tarkkaan ;)



Meillä autossa lapset laskevat kilpaa milloin ohi ajaa "keltainen auto" tms.



Jotain vastaava jekkua vois kai kokeilla. Mutta edelleen, eipä tuo lapsen käytös niin vakavaa ole.



Työmme arkea jo on, ainakin pääkaupunkiseudulla, että joku psyykkisesti häiriintynyt tai muu ääneen huutelee puheen väliin silloin tällöin, kuljeksii kirkkosalissa jne.



No huolestun vasta, jos kohti tullaan. Mitä myös on taphtunut, käyty käsiksi, jopa kesken jumalanpalveluksen. Siis AIKUISET, eri syistä vihaisina. Vaikka vaan siksi että pappi on väärää sukupuolta-.



Lapset ja heidän hassukinkäytöksensä saa pastorin vaan salaa hymyilemään, ei mtn vakavampaa. Kummipojista yksi on adhd ja eipä siihen muidenkaan maailma kaadu (kun hetken elämässä häntä seuraa) jos ei hänenkään tai vanhempiensa. Lapset ja nuoret kirkossa - Iloitsen heistä aina!



Terv, naisPastori edelleen

Eli toinen osaa "luonnostaan" käyttäytyä esim.. juuri kirkossa, mutta toinen vaatii tiukempaa ohjausta. Kuulostaa hyvältä ratkaisulta, että miehesi vei pojan ulos. Varmaan myös kotona keskustelitte siitä, millaista käytöstä tuollainen tilaisuus edellyttää ja ensi kerralla toivottavasti menee jo paremmin! :) Tai sitte ei - lopulta tärkeintä on minusta se, että ainakin tehdään lapselle selväksi, ettei sellainen käytös ole hyväksyttävää. Tietysti jokin rangaistus, kuten pelikielto tms., voisi auttaa käytösohjeiden jäämistä mieleen.

ihmisiksi, niin osaa 10v iässä. Jos taas ei ole opetettu, niin sitten ei osaa. Olen aina miettinyt, että jos pienempänä saa leikkiä, hyppiä, kuljeskella kirkossa ympäriinsä miten tahtoo, niin koska ihmeessä on aika asettua paikalleen ja edes yrittää olla ihmisiksi. Rippikoululaiset ei kaikki siihen vielä kykene.

Olen lasteni kanssa käynyt heidän syntymästään asti alkuun kirkossa ja myöhemmin vapaiden suuntien kokouksissa. Vauva-aika meni hyvin, vauvan kanssa siis. Siinähän tuo nukkui ja kun heräsi ja parkui, ei kukaan hermostunut, työnsin vaunut syrjemmälle. Mutta eivät he isompna ole jaksaneet olla paikallaan eikä hiljaa, ja vapailla suunnilla onneksi onkin joko leikkihuone tai pyhäkoulu, jossa ovat kokouksen ajan. Kävellä saa, ja on annettukin kävellä, koska se häritsee vähemmän kuin se, että lapsi kiukuttelee, tympääntyy ja aikuinen hyssyttelee. Muta 10 vuotiaan pitäisi osata käyttäytyä. Olipa sitten kirkossa tai missä tahansa. Hyvä, että isänsä vei lapsen paikalta pois.

Meillä lapset eivät ole päässeet kesken kaiken kävelemään, ei ole annettu kiukutella, muita on kunnioitettu olemalla hiljaa jne. Lapsia on 3, kirkossa käyty satunnnaisesti ja joka kerta osanneet olla kunnolla. Juu, temperamentteja on erilaisia niin aikuisilla kuin lapsillakin, mutta lähtökohtani on, että luterilainen jumalanpalvelus on hiljentymisen paikka eikä lasten show. Muita kirkossa olevia kunnioitetaan, heidän hieljentymistään ja kohtaamistaan Jumalan kanssa ei häiritä.

Ei Jumalaa häiritse lasten ääni, mutta esimerkiksi äsken kuolleen omaiset varmasti haluavat surussaan kääntyä Jumalan puoleen sen sijaan, että joutuvat pitelemään korviaan, kun lapset melskaavat.

Missä kohti sanon, että lapset ovat kiukutelleet tai melskanneet. Tai että olen antanut heidän tehdä sitä?

Itkevä vauva ei suututtanut ketään, mutta vein kirkkosalista pois.

Lapsi, joka kävelee kirkkosalin käytävää ei pitäisi haitata ketään mutta sitten jos se alkaa olla levotonta, lapsi viedään pois. Joissakin luterilaisissa kirkoissa on leikkihuone, ja siellä ollaan istuttu, kaikissa ei kuitenkaan ole kaiutinta, että sinne kuuluisi mitään.

Vapaista suunnista olen käynyt muuttamassa helluntaiseurakunnassa, ja niiden tilat ovat olleet sellaisia, että lapset on voinut viedä itse salista pois, ja kuitenkin on pystynyt seuraamaan tilaisuutta.

Lisäksi joissakin kirkoissa tai vaipailla suunnilla on samaan aikaan pyhäkoulu.

Mutta en ole vieläkään kirjoittanut, että antaisin lapseni vetää huutokonserttia tai omaa showta kirkkosalissa, tai kirkon tiloissakaan.

Minun mielestäni kirkko, olkoon se luterilainen tai mikä tahansa pitäisi olla paikka jonne myös lapsi on tervetullut, myös eläväinen lapsi, joka ei jaksa istua paikallaan kahta tuntia.

Minusta isompi haitta on ne lapset ja vanhemmat, jotka äheltää ja sählää ja suhisee sen tenavan kanssa, joka ei jaksa istua paikallaan penkillä.

VÄhemmällä pääsisi kaikki, jos tenava saisi vaikka istua siinä kirkkokäytävällä ja leikkiä jollain omalla (äänettömällä?) lelulla, tai selata kirjaa.

Muuten: menin omieni kanssa pitkästä aikaa luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Lapset istuivat hetken aikaa paikallaan, toppavaatteet päällä, kun talvi oli. Kuorittiin hattua ja takkia vähemmäksi, mutta sitten alkoi istuminen tympiä. Otettiin virsikirjaa, ohjelmalehtistä, mukana ollutta tavaraa. Puolen tunnin jälkeen ekaluokkalainen kysyi, että istutaanko täällä vain? tarkoittaen, että eikö ole leikkihuonetta tai pyhäkoulua.

Kohtuudella ja siististi supisemalla jaksettiins eurata tapahtumaa.

Tunnin päästä tuli pienemmälle, 3 v, pissahätä. Vessaa ei tässä kirkossa ollut. Kun jumalanpalvelusta oli kestänyt 1 h 30 min, alkoi ehtoollinen, pitkät jonot, ja lapsen pissahätä ja molempien tympääntyminen alkoi siinä vaiheessa haitata.

Ja kyseessä oli perhekirkko. Jonne lapsetkin olisivat olleet tervetulleita, eikä pieni ääntely mitään haittaisi, mutta 1,5 tunnin kuluttua alettiin vasta tehdä ehtoollisen jakoa!?

Lapseni ovat äärimmäisen kyllästyneitä kaikkiin kirkollisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, eivätkä suostu vapaiden suuntien rennompiin kokouksiin vaikka siellä on kiva ja hyvä pyhäkoulu. Luterilaiseen kirkkoon eivät suostu sitä vähääkään lähtemään.

ja kirkossa on käyty tasan kaksissa hautajaisissa kun lapsi oli 2-3 vuotias. Tarhasta ovat käyneet kaiketi muutaman kerran. En edes tiedä mitä ovat tehneet.



Meidän viereissä kirkossa ei olla käyty lapsen kanssa kertaakaan edes istumassa kirkon penkeillä. Joten eipä lapsi ole saanut eikä saa mitään opetusta kirkkokäyttäytymiseen. Kirkkojuhlia kun osuu aika harvoin meidän kohdille.

Meillä samanikäinen on oppinut, että kirkossa käydään säännöllisesti ja hän myös haluaa mennä sinne. Kaksi-kolme tuntia jaksaa istua hengellisessä tilaisuudessa samoin kuin aikuisetkin.



Vie poikaa useammin kirkkoon ja kerro, mitä siellä tapahtuu. Kerro Jumalasta, niin että kirkossa kuultavat asiat eivät ole lapselle täysin vieraita.

Mutta rutkasti myötätuntoa! Ei kaikki vielä 12v käyttäydy, kun vielä uhmaillaan kuin pikkulapset.



Jatkakaa vain samaan malliin... Tsemppiä.

Mutta noi irvistelyt ja huokailut on ihan normaalia iänmukaista käytöstä, kuten paikalla kiehnääminen, jalkojen heiluttelu jne.

tässäkin tarinassa:

1) Ap tietää lapsensa käyttäytyneen huonosti

2) Lapsikin tietää sen, koska hänet vietiin sieltä pois



Älä välitä näistä, jotka huutelevat kasvattamatta jättämistä. Muut lapsethan teillä osasivat käyttäytyä ihan hyvin. Pojalla nyt vain sattuu olemaan haastavampi temperamentti ja ehkä jopa diagnosoimaton neurologinen häiriö. Siihen ei mikään kasvatus auta.



Älkää lannistuko vaan puhukaa pojan kanssa, ja seuraavalle kerralle sovitte, mitä hän voi tehdä ja mitä ei

suurimman osan mielestä siis pojan käytös on ikään sopimatonta. Mutta mitä mun pitäisi tehdä? Olenko voinut jättää yhden lapsen kasvattamatta kun muut jaksoivat kirkkoreissun kunnialla ja tämä yksi ei? Vai mistä on kysymys?

ap

Jos tämä poika vaeltelee koulussakin oppitunneilla, kun ei saisi, niin sitten kyse on jonkinlaisesta tarkkaavaisuushäiriöstä.

Toinen tai osaselitys on sitten se, että kasvatus on tosiaan ollut hänen kohdallaan höllempää. Sanoit edellä, että muut lapset ovat tyttöjä. On hyvin mahdollista, että olet tähän asti huomaamattasi kasvattanut häntä sillä "pojat on poikia" -asenteella.