Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Buffetissa yli jäänyt ruoka lautasilla?
21.07.2012 |
Kuinka paljon perheeltänne yleensä jää syömätöntä ruokaa lautasille jos syötte buffetissa esim. laivalla tai hotelliaamiaisella?
Minulle aina lapsena opetettiin että kaikki pitää syödä mitä lautaselleen ottaa ja katsottiin paheksuvasti jos naapuripöydässä joltain jäi lautaselle ruokaa.
Tunnen siis omantunnontuskia jos vaikkapa lapsemme päättää kesken syönnin että hotellin aamupalanakit ovatkin pahoja, eikä niitä halua syödä vaikka on niitä lautaselleen halunnut (2 kpl). Se tietenkin on selvää että mitään ruokaa ei kahmita älyttömiä määriä ainakaan ennen kuin on maistanut pitääkö siitä. Itse yritän omat ruokani aina syödä vaikka ei aina tekisikään mieli.
Jääkö teillä siis yleensä jotain syömättä? Mitä ajattelet jos naapuripöydässä joku jättää täyden maitolasin tai kokonaisen leivän syömättä?
Kommentit (34)
en syö itsekään jos ei maistu eikä tulisi mieleenkään mättää lasten jämiä. Kuinka moni teistä näin tekevistä on ylipainoinen?
Lapsia ei saisi pakottaa syömään lautasta tyhjäksi, koska luontainen kyky säädellä syömistä todellisen tarpeen mukaan häiriintyy ja seurauksena on ylipainoisia lapsia ja aikuisia.
Olen hoikka eikä minulla ole mitään ongelmia syömisen kanssa. Minut pakotettiin lapena sen aikaisen tavan mukaan aina syömään lautanen tyhjäksi. Koulussakin piti syödä kaikki ainakin siihen asti kunnes oksensi lautaselle. Sitä ei tarvinnut syödä.
Syön usein lasten jämät (lapsia en pakota syömään koska se on kamalaa) eikä tällä ole mitään vaikutusta painooni. Luonnollisesti en voi sitten syödä itse niin paljon herkkuja jos syön lapsen jämät pihvistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut buffeessa, jossa joutuu maksamaan siitä, jos jää lautaselle liikaa. Maksu tulee painon mukaan.
Ihan hyvä periaate.Järkevän kuuloinen systeemi, itse kun olen pieniruokainen ja se yksi lautanen ja lasi viiniä mitä jaksan ei todellakaan ole sen lähes 40e arvosta. Harmittaa kun kuulun juuri niihin joista ne voitot revitään. Joku iso äijä mättää monta lautasellista lihaa ym ja itse salaattia ym enimmäkseen. Selvää kummalle siellä on kannattavaa käydä.. Onneksi ei lapsilta mene maksua niistä kahdesta nakista ja muutamasta ranskiksesta niin on ehkä jotenkin järkeä käydä.
oli hiljattain syömässä perhe; isä, äiti ja noin 15-16v poika. Poika kahmi lautaselleen ihan järjettömän keon pizza-sliceja nyrhi niitä sieltä täältä, osaa ei syönyt ja osasta söi täyteosan ja reunat jätti syömättä.Summa summarum, lopeteltuaan pääruoan lautasella oli lähes yhtä paljon "jätettä" kuin ruokailun alussa siinä oli ruokaa. Sitten vesseli haki jäätelöä noin hattaran kokoisen keon, nuoleskeli sitä aikansa ja jätti lopun syömättä. Koko aikana pojan vanhemmat eivät kiinnittäneet mitään huomiota pojan ruokailutapoihin eivätkä katsoneet tarpeelliseksi kommentoida sitä. Olin mykistynyt.
enkä pode huonoa omaatuntoa jos en jostain pidä. En kasaa lautasta kukkuroille, eikä siihen lautaselle myöskään paljoa jää, mutta en syö mitään mikä maistuu ikävältä. Sama pätee lapsiin. Missään muualla ei buffetissa olla oltukaan.
Ravintoloissa on nykyään niin valtaisat annokset, etten käsitä miten niistä voisi normaalikokoinen ihminen selvitä jättämättä lautaselle. Aina jää osa syömättä, koska en yksinkertaisesti jaksa.
oli hiljattain syömässä perhe; isä, äiti ja noin 15-16v poika. Poika kahmi lautaselleen ihan järjettömän keon pizza-sliceja nyrhi niitä sieltä täältä, osaa ei syönyt ja osasta söi täyteosan ja reunat jätti syömättä.Summa summarum, lopeteltuaan pääruoan lautasella oli lähes yhtä paljon "jätettä" kuin ruokailun alussa siinä oli ruokaa. Sitten vesseli haki jäätelöä noin hattaran kokoisen keon, nuoleskeli sitä aikansa ja jätti lopun syömättä. Koko aikana pojan vanhemmat eivät kiinnittäneet mitään huomiota pojan ruokailutapoihin eivätkä katsoneet tarpeelliseksi kommentoida sitä. Olin mykistynyt.
varmaan ravinlo RAXISSA, ymmärrän täysin ettei kukaan halua syödä pelkää pohjaa ilman täytettä. En itsekkään suostu syömään tuolla reunoja. Tosin, en enää edes käy kyseisessä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ikinä pakota lapsia syömään. Käydään usein ulkona syömässä, brunssi on lasten (4 ja 5 v.) lemppari. Olen opettanut lapsille, että kaikkea voi ottaa aluksi ja ottaa lisää sitä mistä tykkää. Enkä todellakaan syö lasten jämiä... Lapsena minua ei kotona pakotettu syömään, mutta koulussa senki edestä. Vieläkin mietin kauhulla kun en tykännyt läskistä, verisuonista, tai matoisista perunoista tai kalan sisuksista. Pakko oli vaan syödä. Opettaja muussasi kaiken lautaselle jääneen ja ruokalassa istuttiin siihen saakka kunnes jokainen murena oli mahassa, tai oksennuksena lautasella. Olin muuten hyväruokainen, suorastaan ahmatti. Nuo huonolaatuiset kohdat ruoassa vain tökki.
En katsele naapuripöytiin, ei ole tullut mieleenkään. Enkä välitä jos jotakuta ihmetyttäisi meidän ruokatavat. Lapseni saavat syödä juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä. Näin he oppivat luottamaan omaan itseensä ja tuntemaan itsensä.
Älä nyt vaan lapsesi jäämäpupeloita ala itse väkisin syömään.
Minäkään en ymmärrä sitä, että lautanen lapataan täyteen ja sitten jätetään suurin osa syömättä ja haetaan lisää jotain muuta. Se on moukkamaista.
Pitää kuitenkin olla armelias ja käyttää maalaisjärkeä. Jos nyt joltain joskus jää pieni pala lautasen reunalle, niin so what. Tai jos pieniltä lapsilta jää ruoka syömättä. Maailma ei siihen kuole, eikä se noita pupeloita itseen ahtamalla myöskään pelastu.
Sitä paitsi monissa kulttuureissa on tapana jättää lautaselle hieman ruokaa merkiksi siitä, että ruokailu on päättynyt ja tarpeeksi on saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan huomio pitäisi kiinnittää siihen, ettei alunperinkään ota siihen lautaselle enempää kuin jaksaa syödä. Silloin ei tule sitä ongelmaa, ettei jaksa syödä kaikkea.
Toki sitten kaikki ei maitakaan. Mutta silloin on yleensä kyse jostain yksittäisestä ruokalajista. Jos sitten se puolikas nakki jää lautaselle tai lusikallinen jotain pöperölajia, niin tuskin se mitään yletöntä paheksuntaa herättää.
että jos buffetissa lappaa lautasen täyteen, mutta vaan närppii niitä ruokia, on aikamoinen juntti.
Sen sijaan itse jätän ravintoloissa lähes aina ruokaa. Tämä piti erikseen opetella, minutkin pienestä asti koulussa ja kotona kasvatettiin siihen, että lautanen pitää syödä aina tyhjäksi. Annokset ovat ravintoloissa kuitenkin järjettömän suuria. Nyt olen siis opetellut lopettamaan syömisen silloin, kun minulla ei enää ole nälkä. Ei ole pakko syödä itseään joka kerta ähkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa pöydässä oli kerran perhe jossa poika otti röykkiön kuorimattomia katkarapuja lautaselleen. Niitä rapuja oli oikeasti kymmeniä. Kävi ilmi, että pojalla tai hänen vanhemmillaan ei ollut hajuakaan miten niitä katkoja pystyisi syömään, joten kaikki jäivät kuorimattomina pojan lautaselle. Perheen isä taas kunnostautui ottamalla lautaselleen pelkästään lihaa ja sitä vielä jäikin lautaselle valtava määrä. Oikein kehui että ei ala mitään halpoja perunoita tai salaatteja ottamaan vaan syö vain kalleinta.
Mulla ei ois pysynyt naama peruslukemilla tuommoisessa pöydässä!
Kotona tosin hyvin ja paljon syövät lapseni menevät buffetissa jotenkin "lukkoon" eli syövät mielestäni paljon vähemmän kuin odotan heidän syövän. Toki osaavat jo itse paljolti ottaa omat ruokansa, mutta varsinkin jos minä koetan ottaa heille ruokaa "kodin tapaan" (kotona annostelen yleensä kaikki ruuat lautasille valmiiksi ja harvoin jättävät mitään), niin se ei maistukaan. Jos taas ottavat itse aivan kaiken syötävän siellä buffetissa, niin lautasella ei tosiaan paljoa ole... ja sekin tuntuu tylsälle, kun se buffet kuitenkin aina jotakin maksaa.
Minun mielestäni buffetissakin pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki syödään mitä lautaselle on otettu, mutta vaikeaahan sitä oikeaa määrää on jonottaessa arvioida. Ja jos jää kauhean pitkäksi aikaa miettimään kunkin tarjottavan kohdalla, että maistuuko tuo nyt minulle vaiko eikö maistu, niin johan se jono jumittuu ihan totaalisesti ja takana tulevat hermostuvat! Toisaalta aterioinnin mielekkyys kärsii mielestäni siitäkin, että "tarvitsee"ravata hakemassa jotakin sapuskaa lisää jos huomaakin ettei saanut sitä tarpeeksi. Ja tosiaan ne jonot varsinkin laivoilla on yleensä sikapitkät, ja ateria-aikakin on rajattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut buffeessa, jossa joutuu maksamaan siitä, jos jää lautaselle liikaa. Maksu tulee painon mukaan. Ihan hyvä periaate.
Järkevän kuuloinen systeemi, itse kun olen pieniruokainen ja se yksi lautanen ja lasi viiniä mitä jaksan ei todellakaan ole sen lähes 40e arvosta. Harmittaa kun kuulun juuri niihin joista ne voitot revitään. Joku iso äijä mättää monta lautasellista lihaa ym ja itse salaattia ym enimmäkseen. Selvää kummalle siellä on kannattavaa käydä.. Onneksi ei lapsilta mene maksua niistä kahdesta nakista ja muutamasta ranskiksesta niin on ehkä jotenkin järkeä käydä.
menet sellaiseen ravintolaan, jossa valitset ruokalistalta sopivan ruoan ja lasin viiniä, niin pääset halvemmalla. Lapsille kannattaa opettaa kuitenkin vähän monipuolisempaa ruokailua kuin nakki ja ranskikset.
Sen sijaan että kasaan sille niitä nakkeja ja lihapullia joita tiedän sen varmasti syövän, valitaan yhdessä kolmevuotiaan kanssa, mitä hän haluaisi maistella. Onhan se selvää kun suurin osa mauista on kolmevuotiaalle vieraita eikä sen vuoksi syö paljoakaan ja ruokaa jää, vaikka kutakin lajia otetaan vain ihan pieni määrä. En ala syömään lasten jämiä.
Enkä itsekään syö lautasta tyhjäksi jos joku ruoka ei ole hyvää, sen jätän lautaselle ja haen lisää jotain mikä maistuu
Alue: Aihe vapaa
Järkevän kuuloinen systeemi, itse kun olen pieniruokainen ja se yksi lautanen ja lasi viiniä mitä jaksan ei todellakaan ole sen lähes 40e arvosta. Harmittaa kun kuulun juuri niihin joista ne voitot revitään. Joku iso äijä mättää monta lautasellista lihaa ym ja itse salaattia ym enimmäkseen. Selvää kummalle siellä on kannattavaa käydä.. Onneksi ei lapsilta mene maksua niistä kahdesta nakista ja muutamasta ranskiksesta niin on ehkä jotenkin järkeä käydä.