Kissan lopettaminen ja suru

Me jouduimme juuri lopettamaan vuoden ikäisen kissan. Pissaili ja ulosti joka paikkaan. Monet matot, verhot, vaatteet, sohvan, sängyn ja penkit jne ''pilannut''.



Omassa kodissa mahdoton hengittää nenän kautta vaikka monta kertaa päivässä jälkiä luuttusimme.Pissaili oikeastaan minne vain. Hiekkaa kokeiltiin vaihtaa, kolme koppaa oli käytössä, oli aktiviteetteja, sai runsaasti huomiota.



Oli meidän ''pikkuinen''. Annoin mieheni kanssa kaikkeni hänen hyvän elämän puolesta mutta mikään konsti ei tepsinyt. Koppaan teki todella harvoin. Nyt jouduimme tekemään päätöksen tulevan vauvan puolesta..mitä siitäkin olisi tullut kun sitterit ja kaikki olisi ollut ulosteessa ja pissassa? Jonkun aikaa saivat läheiset puhua minua ympäri luopumaan hänestä.



Sanoivat että se on vain päätettävä kumman laitan etusijalle, kissan vai vauvan. Moneen kotiin yritin sitä saada mutta ei kukaan huolinut ''pissaongelman takia''. Ei edes maalle. Nyt lepää rauhassa. Vieläkin itken ikävääni ja mietin vain pääsenkö koskaan yli. Toiminko täysin väärin?