muiden lapset

mutta ihan mielenkiinnosta, en mitenkään arvottavasti. Lapseni on vauva, joten lähinnä vertailen kehitystä. Ulkonäöstä vain sen verran, että oma vauvani on tietenkin kaikkein suloisin!

varsinkin jos lapsi on jossain aivan erityisen näppärä. Esimerkiksi eilen bussissa nelivuotias pieni tyttö luki sujuvasti mitä bussin näytössä luki, ja siitä olin aika vaikuttunut.



Mutta, sellaiseen paremmuusjärjestykseen en lapsia laita, koska siinä ei ole mitään järkeä eikä sitä voi tehdäkään. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja eri tavalla. Nyrkkisääntö on, että jos ei ole kovin paljoa kokemusta tietyn ikäisistä lapsista, niin heidän taitonsa helposti yliarvioi, ja heistä jokainen tuntuu keskivertoa yksinkertaisemmalta, kun häntä tarkkailee vähän kauemmin. ;)



Minä pidän lapsista, ja ensisijaisesti kiinnitän lapsessa huomiota lapsen persoonaan. On suorastaan päivän parhaimpia hetkiä jutella lasten kanssa leikkipuistossa ja kuunnella heidän ajatuksiaan.

Täytyy myöntää, että yritän katsoa, olisiko joku lapsi huonompi kuin omani edes jossakin asiassa. Voi kuulostaa aika ikävältä mutta oma lapseni on ikäisiään lähes joka asiassa jäljessä erinäisistä syistä johtuen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään "kehumisen aiheitta".





Mutta nykyään huomaan, että teen tuota paljon vähemmän kuin ennen. Ihan senkin vuoksi, että omassa lapsessa alkaa tulemaan omia vahvuuksia esille. Hän on 6v. eikä osaa lukea eikä kirjoittaa edes omaa nimeään mutta lapsi tunnistaa kuvista noin 20 eri dinosauruslajia ja osaa siis nimetä ne . Voisi kait sanoa että olen oppinut olemaan ylpeä pojastani vaikka ei taidoiltaan olekaan oman ikäistensä tasolla =)

Esikoisen kanssa sitä tuli tehtyä, mutta nyt kun lapsia on useampi niin ei sillä ole minulle merkitystä koska tiedän että kaikki oppii ajallaan. Yleensä katson mielenkiinnosta, minkälaisia vaatteita lapsella on ja miltä ne näyttävät päällä. Joskus kurkin niskasta merkkejä ohimennen jos on oikein kiva vaate, mutta tutuilta lapsilta vain, en ihan tuntemattomilta :)

Esikoisen kehityksessä tietyt asiat tökkivät niin pahasti, että on nyt käynyt vuoden toimintaterapiassa. Olen jo pitkään verrannut häntä muihin, koska olen yrittänyt hahmottaa, ollaanko vielä normaalin rajoissa vai pitäisikö huolestua.

Täytyy myöntää, että yritän katsoa, olisiko joku lapsi huonompi kuin omani edes jossakin asiassa. Voi kuulostaa aika ikävältä mutta oma lapseni on ikäisiään lähes joka asiassa jäljessä erinäisistä syistä johtuen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään "kehumisen aiheitta".

Mutta nykyään huomaan, että teen tuota paljon vähemmän kuin ennen. Ihan senkin vuoksi, että omassa lapsessa alkaa tulemaan omia vahvuuksia esille. Hän on 6v. eikä osaa lukea eikä kirjoittaa edes omaa nimeään mutta lapsi tunnistaa kuvista noin 20 eri dinosauruslajia ja osaa siis nimetä ne . Voisi kait sanoa että olen oppinut olemaan ylpeä pojastani vaikka ei taidoiltaan olekaan oman ikäistensä tasolla =)

Meidän tosin osaa kirjoittaa nimensä, eikä hänellä ole mitään oppimisvaikeuksiin viittaavaa, mutta muuten taidot laahaa perässä. (Mistään pyörällä ajamisista ei viitsi edes puhua jne...)

Mutta dinoja on tunnistanut pari tusinaa jo alle 5-vuotiaana ja kaappaa päähänsä aivan ihmeellisiä nippelitiedon murusia milloin mistäkin. Välillä joudun itse turvautumaan googleen, että ymmärrän edes mistä poika puhuu :D