Miksi useimmat kaksosten äidit ajattelevat olevansa jotenkin

äidit, jotka kilpailevat siitä kruunusta lapsimäärällä.

Eräs kaksosten äiti suuttui minulle kerran kerhossa. Vaihdoin sylissäni vauvalle vaippaa ja vuoden ikäinen taapero leikki vieressä. Kaksosten äiti tuli imelästi sössöttämään, että näkee, että vauva ei ole esikoinen kun noin näppärästi kuivitan sylissä. Ja kuinka hänelllä kaksosten äitinä on kuitenkin raskaampaa kun vauvat olivat yhtäaikaa pieniä.

Suuttui sitten siitä kun sanoin, että nuo kaksi tuolla etäämpänä on myös minun. Pyörähti nokka pystyssä kävelemään ja jäin ihmellettelemään, että mikäs sille tuli.

Sitten tajusin, että loukkasin hänen hyvän äidin rooliaan kun kehui siellä kaikille, kuinka hänellä on rankempaa ja kauheampaa ja muuta kun hänellä on kaksoset. Jotenkin kai astuin varpaille kun hän ehti sössöttää niin maireasti ja opettavaisesti minulle ja sitten selvisi, että niitä lapsia löytyi minulta lisääkin.

Aivan kuin se lapsiluku nyt mikään hyvän äidin merkki olisi tai kilpailuase. Itse en ainakaan pidä itseäni kummoisena äitinä, vaikka lapsia on useampi. Ehkä vielä vähän huonompana joskus kun harmittaa, ettei sitä yksilöllistä aikaa ole aina jokaiselle, vaikka kuinka haluaisi.

muita "parempia"? meidän lähipuistoista tuttuja äitejä 7kpl ja kaikki jotenkin nostavat itseään jalustalle, varsinkin verrattuna niihin joilla on "vain" yksi lapsi. Aina kaikki on jotenkin vaikeampaa tai hienompaa ja parempaa näillä äideillä. jaiks.

Itse tunnen 4 äitiä joilla kaikilla alle kouluikäiset kaksoset. Kahdella 2Xpoika, yhdellä tyttö ja poika ja yhdellä 2Xtyttö. Muut näistä äideistä suhtautuvat ihan normaalisti, eivät tuo mitenkään erikoisesti ilmi kaksosuutta tai ylistä jälkikasvuaan mutta tämä kahden tytön äiti...hän on ollut yksi parhaimmista ystävistäni, mutta välillä olen tossissani miettinyt jo välien katkaisemista. Itselläni on kaksi lasta, ei kaksosia mutta reilulla vuoden ikäerolla syntyneet. Kun nään tätä kaksosäitiä, hän jaksaa joka kerta mainita siitä miten hyväksi äidiksi hänet on täydytty katsoa koska hän on saanut kaksi vauvaa kerrallaan. Hän pitää jatkuvasti luentoja siitä miten harvinainen lottovoitto tuo kaksoisuus on. Itse en nää kaksoisraskautta nykyään niin ihmeellisenä. Jos erehdyn joskus sanomaan että väsyttää kun en ole saanut nukuttua kun lapset ovat valvottaneet (meillä kumpikin lapsi huonoja nukkujia ja herättävät useamman kerran yössä) saan kuulla että no mietippä sitä kun hänellä niitä vauvoja on ollut kaksi samaan aikaan...se on aika perusvastaus kaikkeen jos erehdyn sanomaan väsymyksestä, tai siitä miten rahat ovat tiukilla yms. Saan häneltä ikään kuin vihat niskoihini kun hänellä on aina kuitenkin rankempaa kun hänellä on kaksoset. En oikein tiedä enää miten olla koko ihmisen seurassa kun hänellä on aina rankempaa tai hänen lapsensa ovat jotenkin erikoisia kun niitä on tulllut kaksi kerralla, tai hän on niin erikoinen...Mutta kuten sanottu nämä kolme muuta kaksoäitiä, tämän tytön ja pojan äiti myös yksi parhaimmista ystävistä, osaavat suhtautua jotenkin terveesti siihen että ovat saaneet kaksoset. Eivät pidä itseään sen takia mitenkään erikoisena tai nosta lapsiaan jalustalle, eivätkä koe jatkuvaa tarvetta päteä kaksosäitiydellä. Se on niin ihmisestä kiinni. Tämä tyttöjen äiti muuten ollut aina aika minä -keskeinen ihminen. Sellainen joita muiden pitäisi aina miellyttää.

parempi, koska kaksi vauvaa on aivan eri asia kuin 2 lyhyellä ikäerolla saatua. Kaksosia kun ei tehdä tahallaan vaan se saadaan ja lyhyellä ikäerolla tehdyt lapset on vain typeryyttä.



Tympäisee kun nämä mammat itkee ja valittaa ja on kaiken keskipiste, joilla on lapset lyhyellä ikäerolla. Oma valinta. Sitä taas ei kaksosten saaminen ole. Se on paljon rankempaa, koska niitä kaksosia ei ole tilattu.

Sama ilmiö on havaittavissa sairaiden lasten vanhimmilla. Kyllä varmasti on rankempaa, mutta ärsyttää sellanen "tämä meidän lapsi on nyt ihan erityisen ihana ja paras, kun sillä on tämä sairaus". Vaikka omalla lapsella on sama sairaus, en jaksa lukea noita vertaisryhmiä juuri tuon ilmiön takia. En koe olevani yhtään parempi äiti, vaikka olenkin sairaan lapsen kanssa pärjännyt.

Nyt kun pojat on 7v niin ai että tätä autuutta :) Kumpikaan ei ole koskaan valittanut ettei ole mitään tekemistä, aina on leikkikaveri, kumpikaan ei ole koskaan vierastanut, rohkeita, reippaita ja sosiaalisia.

Vauva-aika on varmasti rankkaa ja kyllä minusta siitä voi vähän valittaakin, jos se omaa oloa helpottaa.

Mutta: pitää myöntää, etten kyllä alkuunsakaan ymmärrä tuttua äitiä, joka edelleen, lasten jo aloitettua koulunsa, tuon tuosta viittaa siihen, kuin heillä kaikki on niiiiin paljon rankempaa. En ymmärrä, miten. Itselläni on myös kaksi lasta, kahden vuoden ikäerolla. Kertokaa nyt tyhmälle, miten se tuon vauva-ajan jälkeen on niin paljon helpompaa olla äitinä kahdelle eri ikäiselle kuin kahdelle samanikäiselle.

aikaan kun joku valittaa jo yhdenkin kanssa. Hatunnosto kaikille kaksosten/kolmosten äideille, ihan sydämestä saakka!

parempi, koska kaksi vauvaa on aivan eri asia kuin 2 lyhyellä ikäerolla saatua. Kaksosia kun ei tehdä tahallaan vaan se saadaan ja lyhyellä ikäerolla tehdyt lapset on vain typeryyttä.

Tympäisee kun nämä mammat itkee ja valittaa ja on kaiken keskipiste, joilla on lapset lyhyellä ikäerolla. Oma valinta. Sitä taas ei kaksosten saaminen ole. Se on paljon rankempaa, koska niitä kaksosia ei ole tilattu.

Ai miten niin olet PAREMPI? Ja miten se vaikuttaa arkielämän rankkuuteen, onko lapset "tilattu" vai ei?

Meillä ainakaan kaksospoikia ei pueta samanlaisiin vaatteisiin, en todellakaan ymmärrä miksi pitäisi. Periaatteessa helppoa hankkia kaikkia vaatteita kaksi kappaletta, mutta kyllä mulla silmään ottaa jos omilla liian samanlaista päällä.



En myöskään puhu lapsista koskaan kaksosina. "Kaksoset sitä ja tätä" ym. En ymmärrä miksi sitä pitää korostaa. Särähtää korvaan, jos joku muu viittaa noihin kaksosina, siis tuttu puheessa.



Enkä mielestäni ole myöskään pätenyt tai nostanut jalustalle. Sitä vaan välillä kertoo hyvin realistisesti arjestaan, kai se joissain asioissa vaatii enemmän järjestelyjä kuin yhden kanssa. Mutta en ajattele millään lailla olevani parempi kuin "yhden lapsen äidit", joilla tietenkin voi olla rankempaakin, riippuu ihan siitä vauvasta/lapsesta, kuinka vaativa se sattuu olemaan.



Ehkä ap kuvittelee ainakin osan? Kyllähän jotkut äidit leuhkii vaikka millä, kaksoset tai ei.

Ertä ollaan ylpeitä. Itselleni lähes yh.na eka vuosi sairastelevien kaksosten kanssa oli tosi rankka kokemus. Kun kaksosten ollessa 4 vuotta sain terveen vauvan, tuintui vauva-aika suoerhelpolta.

mä olen lähinnä ihmetellyt, että miksi, oi miksi..jos on kaksoset samaa sukupuolta niin heidät pitää pukea samanlaisiin vaatteisiin?? Siis ihan sitäkö korostaakseen että kyseessä on tosiaan kaksoset? vai onko siihen jotain käytännön syitä?

mä en vaan voi sille mitään että en pysty mieltämään kaksosia omiksi erilaisiksi yksilöikseen mikäli heidät vielä vaatetuksen puolesta laitetaan "samaan muottiin". Näin ollen mä en edes tuttujen kaksosia erota koskaan toisistaan (vaikka eivät identtisiä olekkaan)

mut ja sisko puettiin pieninä kanssa samanlaisiin ja puhuttiin ja ne puhuu (vanhemmat siis) puolikkaista!!!

voi yöks!!tietääkseni olen kyllä ihan kokonainen. ja jotenkin meidän pitäisi olla muka läheisempiä kun ollaan kaksosia,no ei olla! plus vielä että siskoni on niin monet kerran puhunut musta paskaa,että en kyllä välitä edes olla juurikaan tekemisessä hänen kanssaan.

nimimerkillä;kaksosuus voi olla kirous.

Ensinnäkin se nyt vaan on paljon rankempaa, kun on kaksi vauvaa yhtä aikaa, joten mua ei haittaisi ollenkaan vaikka kaksosten äidit valittaisivat. Ei se ole minun mielestäni itsetehostusta, he vaan kertovat mitä kuuluu. Jos kaksoset esimerkiksi heräilevät vuoronperään pitkin yötä, niin ihmettelen että miten siitä kukaan selviää järjissään vauva-ajan.



Mut toisekseen minun tuntemani kaksosten äidit valittaa paljon vähemmän kuin mitä itse vastaavassa tilanteessa todennäköisesti tekisin. Minusta heillä näyttää olevan niin paljon tekemistä kaksosten+muiden lapsiensa kanssa, ettei heillä ole aikaa istua säälimässä itseään. Minä en enää edes viitsi valittaa heidän seurassaan, kun tiedän että heillä on sitä työtä niissä lapsissaan kuitenkin tuplasti enemmän, eivätkä hekään valita.

yhdessä puistossa on 7 kpl kaksosten äitejä...missä päin suomenmaata tällainen puisto sijaitsee? Asun alueella, jossa on Suomen suurin lapsitiheys, ja täältäkään hädin tuskin löytää yhden leikkipuiston läheltä noin monia kaksosperheitä (joiden lapset siis leikkipuisto-iässä).

se on pois yhden lapsen äideiltä, että heillä on ollut helpompi vauva-aika kuin kaksosten äideillä, koska onhan se lähes väistämättä niin. Miksi ei voisi vain olla tyytyväinen, että on päässyt siinä helpommalla, ja antaa toiselle arvostustaan?

yhdessä puistossa on 7 kpl kaksosten äitejä...missä päin suomenmaata tällainen puisto sijaitsee? Asun alueella, jossa on Suomen suurin lapsitiheys, ja täältäkään hädin tuskin löytää yhden leikkipuiston läheltä noin monia kaksosperheitä (joiden lapset siis leikkipuisto-iässä).

puiston lähellä, jossa kävi 7 kaksosparin äidit, tosin kaksi noista äideistä oli synnyttänyt kahdet kaksoset. Silti usein päivittelimme, mitä alueen vesijohdoissa on..

mutta sisarukset todella pienellä ikäerolla. Tunnustan, että silloin kun kakkonen oli pieni,

tuli yritettyä päteä milloin milläkin. Juuri tuota, että kaikki on jotenkin vaikeampaa tms. kuin muilla.

No nyt meillä on neljä pientä lasta, eikä tulisi

mieleenkään enää valittaa tai päteä tuollaisella. Eikä kyllä olisi syytäkään. En käsitä, miten niiden kahden kanssa muka oli jotenkin vaikeaa ;)

Syytä tuolle käytökselle en osaa sanoa, kai se jotain kilpailua on. Lapset kun nykyään on SE juttu...

Ny

Mutta lisättäköön vielä että ystäväni, myöskin 4lapsen äiti, pienellä ikäerolla, joista 2 on kaksoset, ei MILLOINKAAN tulisi tuolla tavoin vähättelemään sitä että sinulla on oikeasti VAIN 4lasta pienellä ikäerolla, eikä edes kaksosia, niin älä sinäkään viitsi vähätellä heitä joilla on kaksoset--- Ikipäivänä en edes lähtisi vertaamaan pienellä ikäerolla olevia sisaruksia ja kaksosia toisiinsa.