Osaako eskariin menijäsi jo lukea ja kirjoittaa?

Lukea sanoja ja kirjoittaa lauseita. Lukeminen ei tunnu kiinnostavan. Kirjoittaminen taas on osa joka päiväistä leikkiä.

Oppi jo 4-vuotiaana, samaan aikaan kun isosisko oli eskarissa.

Vaikka muuten fiksu onkin :)

kirjoittaakin osaa, mutta jää vielä joitain kirjaimia sanoista pois.

Esikoinen osasi lukea ja kirjoittaa 5-vuotiaana.

molemmat taidot viime vuoden lopulla. Lukeminen vielä hidasta, eikä jaksa vielä itse lukea muutamia rivejä pitempiä tekstejä kerrallaan. Mutta pieniä lastenkirjoja esim. lueskelee ennen nukkumaan menoa.

Kirjaimet kyllä osaa, muttei ole kiinnostusta pojalla lukemisen opetteluun. Jos mä en jaksa lukea, niin isosisko lukee puolesta. :D Nimensä nyt sentään osaa kirjoittaa.

Mitäpä tuosta. Joutaahan sitä.



Esikoinen osasi lukea ja kirjoittaa eskariin mennessä.

Oppi vaikkei ees opetettu, kun halu oli kova :)

sitä ei kiinnostanut nuo asiat pätkän vertaa. Ei osannut edes kirjaimia.



Eskassa oppi tunnistamana kirjaimet ja koulussa lukemaan.

kuin yksittäisiä tuttuja sanoja. Kirjaimet osaa ja äänteet yhdistää niihin. Lyhyitä tavuja (IA, AE jne.) osaa "lukea".

Olenko ainoa, joka ei ole suostunut opettamaan lapselleen noita taitoja etukäteen, kun kokee, että niiden aika on oikeasti vasta koulussa? Miksi opetatte? Ei lapsi itsestään kirjaimia opi eikä lukemaan voi oppia ilman kirjaimia. Onko tarkoitus päteä? Opetatteko lapsenne sitten pilkkaamaan niitä, jotka eivät osaa? Onko teistä kyse lapsen älykkyydestä?



En keksi hyvää syytä siihen, miksi noin pienen pitäisi osata lukea ja kirjoittaa eikä sen sijaan leikkiä, juosta, peuhata. Juu, nyt te vakuutatte, että

a) lapsi halusi itse (niin, mitenköhän tiesi, että nytpä haluan oppia lukemaan)

b) lapsi ehtii kyllä tehdä kaikkea tuota muuta (varmasti, kun on valveilla 12 h vuorokaudessa, mutta aivan samalla tavalla se lapsi ehtii oppia myöhemminkin lukemaan ja saa oikeasti olla niiden leikkien ja toimien parissa, joissa ei ole suorituspaineita ja joilla ei kiilloteta vanhempien kruunua)



Olen itse oppinut lukemaan 7-vuotiaana koulussa, marraskuussa. Kouluun mennessä osasin kyllä kirjaimet, kun eskarissa niitä oli käyty läpi. En koe jääneeni mistään paitsi. Kirjoitin 6 L:ää ja minulla on kaksi yliopisto-tutkintoa. Olen hyvässä ammatissa, ja mielestäni aivan riittävän älykäs. Opin muuten kävelemäänkin vasta 1v3kk. Vanhemmillani ei ollut tarvetta "kouluttaa" minua.



Miksi juoksette tuota kilpajuoksua?

Menee siis nyt eskariin ja on loppuvuodesta syntynyt.



Lukee isoilla kirjaimilla kirjoitettua tekstiä, virheettömästi, mutta suht hitaasti. Ihan viime viikkoina on alkanut myös ymmärtää lukemaansa kunnolla.



Kirjoittanut on n. vuoden verran, koko ajan kehittyy. Lähinnä kaksoisvokaalit ja kaksoiskonsonantit vielä hankalia, toinen yleensä jää pois. Muutoin on täysin oikein ja kirjoittaa pitkiäkin lauseita.



Meillä neljä lasta ja tämä ainoa, joka oppinut ennen eskaria. Kaksi on oppinut eskarin syksyllä lukemaan ja kirjoittamaan, yksi vasta ekaluokan keväällä (jo 5-vuotiaana huomattiin selkeää ongelmaa hahmottamisessa ja tarvitsi eka luokalla pienryhmäluokan, jossa enemmän henk.kohtaista apua.)

ja nyt viimeisen vuoden on tehnyt isoveljensä matikan (9v) kirjoista tekemättä jääneitä lisätehtäviä.

Emme silti halunneet laittaa häntä vielä kouluun vikka edellytykset olisi ollut.

Vanhempi poikamme oppi lukemaan vasta koulussa.

Dakarin aloittavat kaksostytöt osaavat lukea (toinen sujuvasti, toinen vielä hitaasti), kirjoittaa (tulee vielä paljon virheitä) ja laskea yhteen ja vähennyslaskuja numeroilla 1-10.



Näiden taitojen oppimisessa on herkkyyskausi n. 4-v iässä. Monissa maissa 4-vuotiaat aloittavat koulun. Meillä lapset nauttivat omista taidoistaan, sekä näistä "akateemisista" että muista (esim. kuperkeikat, naruhyppely). En näe mitään pahaa siinä että perustaitoja opetellaan kotona yhdessä.

Kun menin itse kouluun kaukaisella 80-luvulla ei varmaan juuri kukaan meidän luokalla osannut lukea. Muistan että lukemaan oppiminen oli minulle vaikeaa, istuin tukiopetuksessakin. Olen yliopistolehtori.

5-vuotiaina. Kumpakaan ei ole opetettu. Kirjaimia on kerrottu, kun ovat kyselleet, koska mun mielestä olis julmaa, jos kysyvälle lapselle ei vastais. Mä olen itse oppinut myös lukemaan 5-vuotiaana.



Mutta nyt eskariin menevä lukee paljon ja mielellään. Aloitti kuvakirjoilla, mutta nyt on jo hakenut isoveljensä hyllystä Reuhurinteitä ja muita lasten romaaneja. Kirjoittaa osaa kyllä, mutta pelkää kirjoitusvirheitä niin paljon, että ei sitä mielellään tee. Olkoot kirjoittamatta, sitä ehtii tehdä kyllä myöhemminkin :)

Muistan sen hetken ku opin ite lukemaan täytettyäni juuri 4. Ja muistan sen miten PALJON HALUSIN oppia. Mua kiinnosti kirjat ja halusin päästä itse lukemaan ne tarinat. Kysyin vanhemmilta miten kirjaimet lausutaan ja opettelin sitten hiljaa omassa huoneessani lukemisen idean. Muistan edelleen sen hetken ku hokasin että "Ahaa! Näin se menee!" ja aloin lukemaan sujuvasti.

Eli kyllä lapsi voi ihan oikeasti omasta tahdostaan (ei vanhempien) haluta oppia.;)

vasta sitten lukemaan. Oli silloin 5v. Sitä oli tosi jännä seurata :) Ilmiölle on joku nimikin, mutta en jaksa nyt googlettaa. Aikaa taitojen oppimisen välillä oli ehkä 2kk. Kirjoitti siis aivan virheettömästi ja tuli sitten paperin kanssa kysymään, että mitä on juuri kirjoittanut :) Eikä meilläkään ole opetettu yhtään mitään, mutta eipä ole kielletty oppimastakaan.

Tyttö tykkäsi pienestä asti kirjaimista ja numeroista ja hän oppi lukemaan 5v.

Ja en opettanut lukemaan vaan tyttö oppi ihan itse.

Poikaa taas ei kirjaimet sun muut kiinnostaneet pätkääkään.

Poika oppi lukemaan ja kirjoittamaan heti ykkösen syksyllä ja helposti vaikka minua kyllä ensin epäilytti kuinka mahtaa onnistua mutta oli hyvä ja innostava opettaja ja ahkera luokka :)

mutta osaa laskea luvuilla 0-20 yhteen- ja vähennyslaskuja ja solmia kengännauhansa :) Kaksi isompaa lasta oppivat lukemaan aiemmin, toinen eskarin syksynä ja toinen jo ennen eskaria. Isommat ei osannetkaan sitten tämänvuotisen eskariin menijän taitoja... että niin ne on lapset erilaisia.

Voi, teidän kanssanne! :(

Olenko ainoa, joka ei ole suostunut opettamaan lapselleen noita taitoja etukäteen, kun kokee, että niiden aika on oikeasti vasta koulussa?

...

Olen itse oppinut lukemaan 7-vuotiaana koulussa, marraskuussa. Kirjoitin 6 L:ää ja minulla on kaksi yliopisto-tutkintoa. Olen hyvässä ammatissa, ja mielestäni aivan riittävän älykäs. Opin muuten kävelemäänkin vasta 1v3kk. Vanhemmillani ei ollut tarvetta "kouluttaa" minua. Miksi juoksette tuota kilpajuoksua?

Oma 1v 3kk iässä kävelemään oppinut 2.5-vuotiaani tuntee kaikki kirjaimet (isot ja pienet, myös erilaiset versiot esim. a-kirjaimesta). Laskee kahteenkymmeneen ja tuntee kymmenluvut sataan. Osaa kellonajoista tasatunnit.

Nämä kaikki lapsen aloitteesta. "Vitsillä" vuosi sitten opetettiin oman nimen alkukirjain ja siitä lapsi innostui opettelemaan muutkin. Kysyi niin kauan, että oppi. Nyt luettelee oma-aloitteisesti usein kirjaimia niitä nähdessään esim. puiston portista "SULJE PORTTI". En usein kehtaa julkisesti sanoa miten hyvin lapsi nämä asiat osaa, sillä pelkään juuri, että minut leimataan jotenkin hirveän kunnianhimoiseksi äidiksi.

Lasta ei ole mitenkään opettamalla opetettu, todella tämä on hänen innostuksestaan. Lapsi kyllä lisäksi peuhaa, juoksee ja leikkii ihan hurjasti, joten ei tämä ole siitä pois.

Isänsä oppi lukemaan 4-vuotiaana ja tätä menoa poikansakin. Isä on muuten väitellyt tohtori, joten ei tämä aikaisin lukemaan opppiminen sitä estänyt.

No meni vähän ohi aiheen, mutta hämmästyttää se, että toiset eivät ymmärrä lasten olevan erilaisia.

Nimim. itse opin lukemaan vasta koulussa