Tahdon rakastajan
Voi p-kele tätä kotiäidin harmautta ja ankeutta, tätäkö mun elämä nyt sitten on?! Meillä on 1-vuotias lapsi, joka on aivan ihana. Muttamutta, parisuhde miehen kanssa on kulahtanut, vaikka mietitään ja yritetään tehdä juttuja ihan kahdestaankin, niin plääääääääh. Nyt viimeaikoina miettinyt, että josko sitä hankkisi rakastajan, jota tapaisi kerran kuussa. Olisi jotain äksöniä ja intohimoa tähän harmaaseen elämään.. Varmasti piristäisi omaa avioliittoakin.
Onkos mammoilla avioliiton ulkopuolisia suhteita? Oletteko sopineet miehen kanssa, että asia ok, vai onko teillä salasuhde?
Kommentit (9)
Niin ja tämä ei (valitettavasti) ole provo. Voi kun olisikin!!
Mä suunnittelin tuota samaa. Mutta mihin sen rakastajan olisi laittanut, sillehän olisi pitänyt repiä aikaa jostain!
Löysin kuitenkin chatrouletten, toimi mulla yksinäisinä iltoina. Nettiseksi rulettaa. ja samalla pysyy omatunto puhtaana, kun oikeasti ei petä.
Mutta koskapa asiat eivät arjessa muuttuneet, ero tuli. Nyt ehtisi hankkia sen oikean ihmisen rakastajaksi, kunhan joku taso säilyisi. En halua seurustella, mutta olisihan se mukava, jos joku veisi vähän ulos ja tekisi hyvää.
Victoria Milanin sivuilta saa ihan napsia valmiiksi varattua miestä.
Tsekata nuo victoria milanin sivut tai kokeilla chattiä. Kiitti vinkistä. Ei ole tarkoituksena erota omasta miehestä: tarkoituksena on hankkia hieman hupia tähän ankeuteen ja kokea olevansa taas haluttava nainen.
Miten kukaan näivettymättä voi elää jopa kymmeniä vuosia saman miehen kanssa?! Minulla on takana muutamia vuosia kestäneitä suhteita ja suhteet ovat aina päättyneet siihen, että olen alkanut vilkuilemaan muita miehiä... Nykyiseen mieheeni tunsin rakkautta ensisilmäyksellä, olimme hulluina toisiimme, mutta taas sama juttu, että minua alkaa kiinnostaa vihreämpi ruoho aidan takana..
Itsellä on nykyään parikin vakituista tuttua. Joskus satunnaista seuraa, mutta vakituinen on laadultaan parempaa seuraa. Toinen nuori ja toinen itseni ikäinen (noin 50v). Hyviä paikkoja etsiä on flirtfair.fi, livechat.fi ja tuolta keskustelusta http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1435904/miesten_vuor… olen tavannyt yhtä henkilöä. Sekin alkoi sähköpostien lähettelystä ja sitäkautta tutustumisesta.
Tähän tulee joku moralisti varmasti valittamaan. Olen kuitenkin elämääni tällaisena tyytyväinen. Seksielämää ei kotona ole ja näin pääsen tyydyttämään tarpeeni huomaavaisessa seurassa. Vähän sellainen olo, että mieskin tietää tästä, mutta häntä ei kiinnosta. Olemme kyllä keskustelleet seksittömästä suhteesta (lapset 2kpl muuttaneet pois kotoa), mutta miestä ei kuulemma vain haluta enää.
Onni löytyy elämällä. Tai ei se onni löydy, se pitää elää ja tehdä.
Mä olen tuo joka ehdotti chatroulettea, koska armas ukkoni tumputti jatkuvasti nettipornon äärellä. Joten jos se oli hänelle ok, niin oli sen sit oltava myös toisinpäin.
Sitä mä en tajua, että miksi oma nainen ei kelpaa, vaan mieluummin kuvaruutu? Niin ja kyllähän se niitä tautejakin kotiin kantoi, virustartunnan takia piti koko saamarin kone siivota. Ja arvaa kuka siivosi? Ei vaan meidän netti-ihme, vaan minä!
Mulla on ollut jonkin verran miehiä ennen kuin vakiinnuin tähän yhteen. Olisin perhana purrut hammasta ja pysynyt suhteessa, ajatellut että seksi ei ole niin tärkeää kuin ehjä perhe ja tyydytystä saa muualtakin kuin sukupuolielämästä, ts. vaikka nukkekodin rakentamisesta.
Joo. Olisi ehkä pitänyt puhua. Ja toisen olisi pitänyt kuunnella. Mutta kun keskusteluyhteyttä ei ollut, mieheni saattoi pitää pitkiä luentoja aiheesta mitä haluaa suhteeltamme, miten rakastaa (muttei kuitenkaan tajunnut esimerkiksi miten mulle olisi ollut tärkeää että sänky olisi pedattu aamupäivän aikana) ja miten mä voisin parantaa käytöstäni.
Itse hän oli niin täydellinen, että ihmettelen vieläkin, miksei entisen kotini ovella ole jonotusnumeroita niille naisille, jotka hänet ottaisivat.
Katkeraa tilitystä, eronneelta. Mutta jos se suhde ei ole pelastettavissa, menköön sitten komeasti nurin.
Seksi on maailman ihanin harrastus ja leikki.