Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun appivanhemmat eivät iloitse raskaudesta.
18.07.2012 |
Meille syntyy näillänäkymin alkuvuodesta kolmas lapsi. Kerroimme muutama päivä sitten minun vanhemmilleni ja mieheni vanhemmille. Omat vanhempani onnittelivat heti ja olivat iloisia, mutta eivät toki hyppineet riemusta. Lapsi on heille jo ties kuinka mones lapsenlapsi ja meillekin kuitenkin jo kolmas.
Anoppini nauroi vain hermostonutta naurua, kommentoi jotain suurperheistä. Myöhemmin luki lapsille jotain lastenkirjaa suuresta kaniperheestä, ja vitsaili heidän olevan kuten me.
En odottanut hihkuntaa enkä mitään valtavia tunteita, mutta onnitteluja ja yleistä "sehän on kiva"-tunteita kyllä.
Anoppi on ehkä peloissaan jaksaako aikanaan kolmen lapsen isoäitinä. Hän ei hoida lapsiamme kuin satunnaisesti (esim. jos on pitänyt viedä isompaa lääkäriin pidempiin tutkimuksiin, on anoppi ollut sen ajan pienemmän kanssa), mutta ehkä häntä silti jännittää se. Sinänsä siis ymmärrän.
Silti tulee olo kuin he syyttäisivät minua, kuin olisi ollut vain minun ajatukseni haluta kolmas lapsi. Tekee mieli kertoa heille, että oma poikansa sen otti puheeksi. Mutta en ole kertonut, koska ei minun tarvitse todistella mitään.
Kunhan ärsyttää. Kivat appivanhemmat, mutta välillä vaan rasittaa.
Kommentit (11)
"ties kuinka mones lastenlapsi", että jos sisaruksillasi on isot laumat lapsia, anoppi ehkä ajattelee, ettei se siihen kolmanteenkaan jää.
Siksikö ei oikeen voi ilosta hypellä? En kyllä tiedä, miksi pitäisikään, mutta naljailun ja vihjailun voisi kyllä jättää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli toivottavasti anoppi tajuaa, että nyt kannattaa lopettaa kaikenlainen lastenlasten hoitaminen ja muistaminen. Kylässä voi käydä, sylissä voi pitää, mutta ei jäädä hoitamaan. Te hankitte kolmannen lapsen, mutta onneksi isoäideillä on oikeus kieltäytyä olemasta jaksamisenne edellytyksenä.
Anoppi tietää, että kohta heille raahataan kahta lasta tämän tästä eikä hän jaksaisi sitä, että te pidätte kivaa ja hän saa kantaa seuraukset.
Lapset eivät ole edes koskaan olleet yökylässä missään ja hoito on rajoittunut muutaman tunnin satunnaisiin rupeamiin. Mutta ymmärrän silti jos häntä jännittää jaksaminen, sillä mieheni on hänen ainoansa ja suurempilapsiset perheet toki sillälailla vieras ajatus.
Minulla on itselläni monta sisarusta, ja sitä kautta lapsenlapsia on monta vanhemmillani. Suurin lapsiluku sisarusteni perheissä on neljä, sitten on kahdella sisaruksella kaksi lasta ja kahdella yksi.
Itse olen aina ajatellut haluavani kolme lasta, ja mies on myös samalla linjalla. Hän tahtoo lapsilleen sisaruksia, vaikkei itsellään ole niitä ollut.
Varmasti aika auttaa, vähän tylsää vain.
ap
jos kerran teidän vanhintakin on pitänyt jo tutkia pitkästi.
meillä anoppi ei ole ikinä hoitanut sekuntiakaan lapsiamme edes hätätilanteessa (ja liikaa ei ole pyydetty, ehkä 2-3 kertaa) ja on tehnyt selväksi että auttaa vain tyttärensä lasten hoidossa, ei pojan perhettä. Eli anoppi ei ole ollut siis missään vastuussa tai kokenut mitään vaivannäköä lapsistamme ikinä, ja silti oli nuiva jo toisesta lapsesta, saati sitten kolmannesta. Ei onnitellut vaan sanoi jotain että "mites nyt tuollalailla, eikös nyt vähempikin olisi riittänyt".
Ei kannata pahoittaa mieltään tästä asiasta. Meillä ei ole toisia isovanhempia koska omiin (väkivaltaisiin ja juoppoihin) vanhempiini on välit olleet poikki viimeiset 10v, ja anoppilan väki on siis ainoat isovanhemmat. Eivät mitenkään hyvät, innostuneet tai aktiiviset - yleisen mittapuun mukaan jopa huonot ja surkeat - mutta kuitenkin AINOAT jota meillä on. Ja näistä on oltava kiitollinen. Pitää vaan tyytyä siihen mitä saa, ja aina se ei ole kovinkaan paljon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat iso apu jo olemalla olemassa. He kuitenkin auttaisivat, jos tulisi joku äkillinen kriisi tai jotain.
Ja pidemmillä tutkimuksilla tarkoitin esimerkiksi matkoineen useamman tunnin kestävää lääkärikäyntiä, jossa esikoisen infektioastmaa selviteltiin. Ei sen kummempaa.
ap
Varmasti he ovat iloisia kun lapsi syntyy, mutta odotusaikana ei ole vielä mitään mistä kiinnostua. Kun itse kuulin, että siskoni odottaa kolmatta, minulle heräsi säälintunne. En erityisemmin arvosta isoja perheitä ja ajattelen, että iso perhe on kallis, työläs ja sotkuinen. Onneksi tunne on hävinnyt, kun sisko on pärjännyt hienosti kolmen lapsensa kanssa. Heillä on vähemmän rahaa harrastaa ja matkustaminenkaan ei ole kovin helppoa, mutta jostain on tingittävä, jos haluaa, että lapsia on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oot vain herkkänahkainen.
Nauroihan se anoppi ja puhui suurperheestä, siihen sanontaan saat tottua muualtakin.
Sä odotit siis tiettyä sanapartta, jonka siis sait omilta vanhemmilta.
ehkä pelkää vielä esim. keskenmenoa. Jospa hänellä itsellä on niitä ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oot vain herkkänahkainen.
Nauroihan se anoppi ja puhui suurperheestä, siihen sanontaan saat tottua muualtakin.
Sä odotit siis tiettyä sanapartta, jonka siis sait omilta vanhemmilta.
ja tiedän elekielestä hänen olleen lähinnä hämmentyneen vaivaantunut. Toisaalta myös tiedän, ettei hän tarkoita pahaa.
Muttei se estä harmistumista.
ap
kun ymmärrät, että anoppisi voi olla huolissaan eikä suinkaan vastusta lasta.
Anoppina itsellä ollut sama tilanne, mutta hammasta purren onnittelin, mutta juuri jaksamista pelkäsin, enkä omaani niinkään, mutta poikani ja miniäni jaksamista.
Anna ajan kulua, niin kyllä siihen ajatukseen totutaan ja ihan yhtä rakas se tulokas on kaikille kuin muutkin lapsoset.