Sinä oikeasti ns. normikauneusihanteisiin kuulumaton nainen,

Seksielämä on tosin tällä hetkellä aika vähäistä, mutta se ei johdu ulkonäöstäni.

nuorempana baarista vielä löytyi seuraa, mutta näin vanhemmiten ei taitaisi sieltäkään irrota, eikä toisaalta kiinnosta enää mitkään irtosuhteet.



Pakko vain pärjätä ilman, hieman helpottaa se, että on luovuttanut, eikä enää toivo yhtä paljon kuin nuorempana. Harmittaa silti tosi paljon.

En nyt ehkä kuulu tämän ketjun kohderyhmään, koska ulkonäköäni on kehuttu monesti, mutta haluaisin vain mainita yhden asian seuraaviin juttuihin liittyen:

Tukka on ohut, lasimainen, jossa ei leikkaukset näy; malli litistyy vain päätämyöten,tukka erittäin rasvoittuva, oma väri maantien harmaa (väri päässä). Olen lyhyt, ja erittäin lihava. Tummat silmänaluset, raskaat luomet, ja raskas leuka, lyhyt, olematon kaula. Epätasainen, punertava iho.

Ilman meikkiä, ja hiustenlaittoa (föönausta, ja laittamista) olen vain epäsiistin näköinen. Luonnonkauniin vastakohta. Joudun siis näkemään vaivaa, jotta edes näyttäisin siistiltä.

Kyllä minäkin kauniina joudun näkemään vaivaa kauneuteni eteen. En todellakaan ole siistin näköinen jos en laittaudu, ja sen takia seuraavat toimenpiteet kuuluvat arkirutiineihin:

- hiusten pesu joka päivä (tottakai, nehän rasvoittuvat jo päivässä)

- hiusten föönäys joka päivä (kyllä ne minullakin menevät päätä myöten leikkauksesta huolimatta, jos en niitä laita kihartimen kanssa, ei kuitenkaan mene viittä minuuttia enempää)

- tummien silmänalusten peittäminen valovoiteella (sopivan tuotteen valintaan saa apua esim Sokoksen, Stockan ym kosmetiikkamyyjiltä). Itse ainakin näytän tosi väsyneeltä ilman tätä!

- näppyjen peittäminen samalla voiteella mitä silmänympäryksiin laitan (juu näppyjäkin on)

- muiden ihon sävyerojen peittäminen meikkipuuterilla, ja tietenkin kosteusvoide sinne alle niin näpyt saattavat jopa vähentyä

- sitten vielä ripsiin vähän ripsaria, niin luonnollinen siisti look on saavutettu

- painonhallinta ja hyvä ryhti ovat myös tärkeitä ulkonäön kannalta (tosin ylipainoinenkin voi näyttää hyvältä), ja kyllä minäkin joudun niiden eteen vaivaa näkemään, ihan oikeasti ja tosissaan.

Ymmärrän, että kaikille ei ole annettu hyvää luustoa ym, mutta paljon pystyy itsekin tekemään asian eteen. Ja kaikki kauniit eivät ole aivan vaivatta kauniita, vaikka siltä näyttäisi.

Minua kiinnostaa miksi koet itsesi epämiellyttävän näköiseksi? Haluaisitko olla normikauneusihanteen mukainen? Millaisen miehen haluaisit, komeusihanteen mukaisen?



Itse koen kuuluvani normikauneusihanteen sisälle, tosin en siis mikään kaunotar ole mutten koe olevani erityisen rumakaan, ehkä vähän persoonallisen näköinen :) Meikkaamalla tiedän saavani itsestäni ihan vetävän ja ns. normikauniin näköisen.



Olen esimerkiksi opiskelukavereita ja muita tuttuja seuratessani (joissa on jos jonkinmoista hiihtäjää) huomannut, että vähemmänkin nätit (perinteisessä mielessä siis) ihmiset löytävät suhteita, mutta olennaista on se miten itsensä kokee. Ja usein vaikuttaa siltä että nämä tyypit löytävät toisia samankaltaisiaan, eli puolisonsa ovat myös jotain muuta kuin perinteisesti komeita. Mutta tällöin on ehkä kyse siitä, että eivät vain pidä normikauneusihanteesta tai ylipäätään ole lainkaan kiinnostuneet ulkonäöstä vaan vain henkisistä ominaisuuksista.



En oikeasti usko että kukaan on niin epämiellyttävän näköinen, ettei vaikka uusilla tyylikkäämmillä vaatteilla, perussiisteydellä, kampauksella ja kohtuullisella meikillä saa itsestään ns. norminmukaista. Miksette sitten tee näin? Uskon että kyse on enemmän itsetunto- kuin ulkonäköongelmasta.

mutta en rumakaan jotenkin valjun ja mitäänsanomattoman näköinen. Haluaisin seuraa mutta ei tunnu onnistuvan:(

tietysti suurin osa on keskivertoa, ehkä vähän keskivertoa rumempi, mutta kun tarpeeksi monta huonoa kasvonpiirrettä osuu yhteen, niin ei lopputulos vain ole kaunis.



Se on eri kysymys, että haluavatko kaikki miehet mieluummin kauniin naisen vaiko elämänkumppanin, joka jakaa samoja ajatuksia ja arvoja, mutta on vähättelyä sanoa että meikillä ja vaatteilla saa rumuuden piiloon. Tietysti niillä saa itsestään paremman näköisen, mutta vaatisi todella paljon taitoa ja näkemystä saada muutettua kasvojensa olomuotoa varjostuksilla ym. keinoilla, eikä suurin osa ole sillä tavalla lahjakas, että osaisi sen luonnostaan tai keksisi itsestään, että miten se tehdään.



Ja loppujen lopuksi elämä on helpompaa kun hyväksyy rumuutensa ja etsii itsetunnolleen jostain muualta pönkitystä.

juuri sellaisista "mitäänsanomattoman näköisistä" naisista tulee aika vaivattomasti sieviä oikealla meikillä, hiusvärillä ja -tyylillä, asusteilla ja vaatteilla. muutos voi olla aikamoinen! On minullakin oikeasti pienet silmät, pyöreä naama, päärynävartalo ja mustat rinkulat silmien alla (ja kiusattiin lapsena ja nuorena jatkuvasti rumaksi), mutta ne kaikki voi naamioida piiloon.



T: Meikittä mitätön, vartissa vetävä

Ikinä ei ole ollut ongelmia miesrintamalla. Erosin aikanaan kolmen lapsen jälkeen kun homma ei toiminutkaan ja muutama vuosi eron jälkeen löytyi uusi parisuhde. Kelpasi siis tämä ruma eukko vaikka oli hankala perhetilannekin. Olen kuulemma mukava, rehellinen, empaattinen, älykäs, hauska jne. Oma miehen mielestä ihan nättikin. Toiset katsokaas oikeasti tykkää "muhkummasta".



Mies on siis sellainen, että sille varmasti löytyisi muitakin ottajia. Pitkä komea mies joka kuntoilee säännöllisesti, hyvästä perheestä, hyvä työpaikka ja oikein mukava mies.

Silti olen sen näköinen, että kerrankin, kun olin juhlia varten tehnyt KAIKKENI, työkaveri sanoi: Kyllä sinustakin meikillä ja stailauksella saisi ihan hyvän näköisen. Ja minut oli siihen kuntoon stailannut yksi maan parhaista ammattilaisista.

on koulussa kiusattu ja haukuttu rumaksi vuosia ja senkin jälkeen oon miljoona kertaa kuulla kommnetin että hyi saatana minkä näköinen muija..mutta toisaalta miehiä on ollut aina,kroppa on ok hoikka ja tissit ja pylly kohdillaan.Oma mies on ja pitää maailman keuneinpana..kai naama sitten on kaksijakoinen eli joittenkin mielestä oon susiruma ja joittenkin mielestä ok.Omasta mielestäni oon aina ollu tosi ruma..

monta vuotta sitten pintapuolisesti yhden naisen, joka oli semmoinen vähän tukeva eikä todellakaan kaunis, muistutti ehkä vähän sammakkoa. Ei hän nyt varsinaisesti rumakaan ollut, muttei todellakaan kaunis! Eräs miespuolinen ystäväni oli häneen ihastunut kauan, ja hän sanoi, että tämä nainen sai miehiä suunnilleen sormia napsauttamalla. Ystäväni mukaan tällä naisella oli poikkeuksellinen vetovoima.

Mun on pakko tulla kysymään, että mitä ihmiset tarkoittavat "normikauneusihanteilla?"

Nainen, joka kuvittelee olevansa ruma oikeasti suojelee itseään miessuhteilta. Eli nainen, joka ei jostain syystä koe voivansa aloittaa vakavaa suhdetta miehen kanssa keksii panssarikseen ajatuksen rumuudestaan.

Koen itseni epämiellyttävän näköiseksi, silti mulla on mies joka pitää mua kauniina.

Yhdessä palstan lukuisista lihavuusketjuissa yksi kommentoija sanoi, ettei hän onnistunut laihtumaan ennenkuin oppi hyväksymaan itsensä sellaisena kuin on ja pitämään omasta vartalostaan. Kun hän halusi pitää "mieluisasta kaverista" huolta laihtuminenkin onnistui.

Nainen ei tarvitse miehen hyväksynää mihinkään, eikä varsinkaan miestä, joka valitsee kumppaninsa ulkonäön perusteella.

Älykäs, huumorintajuinen, itsetuntoinen nainen on aina puoleensavetävä, vaikka olisi nenä poikittain ja suu pystysuunnassa. Jos on tympeä, kade, ahdasmielinen jne. se heijastuu ulkonäössä eikä piirteiden säännöllisyys tai "kauneus" (mitä sekin on, muuta kuin makukysymys) auta yhtään.