Sinä oikeasti ns. normikauneusihanteisiin kuulumaton nainen,

joka koet itsesi epämiellyttävän näköiseksi, millainen elämäntilanne sinulla, ja onko miestä?

Itse kuulun samaan kategoriaan, seksisuhteita on, mutta kukaan ei ole tosissaan ulkonäköni takia kiinnostunut.

Ketään ei kiinnosta ruma nainen. Pari kertaa olen nuorempana seurustellut ilmeisesti sitten tasoisteni miesten kanssa eli vanhojen juoppojen. Nyt en enää sellaista halua vaan olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Nyt jo 11 vuotta ilman edes seksiä. Tosin kyllä baareista minäkin pelkkää munaa saisin, minua ei vaan kiinnosta yhden yön suhteet.

Nainen, joka kuvittelee olevansa ruma oikeasti suojelee itseään miessuhteilta. Eli nainen, joka ei jostain syystä koe voivansa aloittaa vakavaa suhdetta miehen kanssa keksii panssarikseen ajatuksen rumuudestaan.



Koen itseni epämiellyttävän näköiseksi, silti mulla on mies joka pitää mua kauniina.

normikauniina. Naimisissa olen ja lapsiakin. Oma tytär perinyt jotain piirteitä, mutta luulen, että luonto tasottaa ääripäät, joten 'enemmän normaalin' näköinen on.



Harmittaa, että olen päästänyt itseni vielä ylipainoiseksikin, sitä kun on vaikea peitellä, muuten panostan hiusten malliin ja väriin (ohuet ja vaikeat), meikkeihin (hailakat silmät ja epätasainen iho, väritön) ja vaatteiden sopivuuteen ja naisellisuuteen.

Mun mies ei ole kovin kiinnostunut ulkonäköseikoista.

Kävelen tietoisen määrätietoisesti ja naisellisesti, keskityn kuuntelemaan ja huomioimaan toisia, annan puheenvuoroa, osallistun keskusteluun, teen aloitteita, (joudun) ottamaan tietyn äänenpainon (normi ääni sellainen narisevan kimeä), hymyilen tietoisesti jne.. johan sinne joku pieni kasvojen epätasapaino jää toissijaiseksi.

normikauniina. Naimisissa olen ja lapsiakin. Oma tytär perinyt jotain piirteitä, mutta luulen, että luonto tasottaa ääripäät, joten 'enemmän normaalin' näköinen on.

Harmittaa, että olen päästänyt itseni vielä ylipainoiseksikin, sitä kun on vaikea peitellä, muuten panostan hiusten malliin ja väriin (ohuet ja vaikeat), meikkeihin (hailakat silmät ja epätasainen iho, väritön) ja vaatteiden sopivuuteen ja naisellisuuteen.

Nainen, joka kuvittelee olevansa ruma oikeasti suojelee itseään miessuhteilta. Eli nainen, joka ei jostain syystä koe voivansa aloittaa vakavaa suhdetta miehen kanssa keksii panssarikseen ajatuksen rumuudestaan.

Koen itseni epämiellyttävän näköiseksi, silti mulla on mies joka pitää mua kauniina.

rumat naiset eivät saa oikein kiinnostusta parisuhdemarkkinoilla. Itsekin ymmärrän (en taida olla ruma, mutta en kyllä ole kauniskaan), että parisuhteita ei todellakaan ole tarjolla. Ja tuonkin tunnistan, että seksisuhteita kyllä löytyisi. Mutta toisaalta - hyvännäköisten naisten ongelmahan tuo on yhtä lailla, jos lähtevät vain seksinvonkaajien matkaan.

Mutta tunnen yhden naisen, joka todella ei ole kaunis, on kompensoinut sitä muilla avuilla, on huumorintajua ja fiksuutta ja hänellä on kyllä vuosien varrella ollut useita seurustelusuhteita. On se siis minusta omasta aktiivisuudesta ja tarmokkuudestakin kiinni. Moni mies ei varmasti ole ollut hänestä kiinnostunut mutta hän ei ole jäänyt sitten heitä miettimään.

Nainen, joka kuvittelee olevansa ruma oikeasti suojelee itseään miessuhteilta. Eli nainen, joka ei jostain syystä koe voivansa aloittaa vakavaa suhdetta miehen kanssa keksii panssarikseen ajatuksen rumuudestaan.

Koen itseni epämiellyttävän näköiseksi, silti mulla on mies joka pitää mua kauniina.

Minä en usko tuollaiseen kyökkipsykologisointiin. Minä ainakin olisin oikeasti halunnut aloittaa vakavan suhteen ja olen nuorena aloittanut epätoivoissani jopa ihan sopimattomien tyyppien kanssa niitä, kun sopivia ei ollut tarjolla.

Toinen juttu on että ei minusta aina kyseessä ole mikään omassa päässä luotu panssariajatus ja kuvitelma rumuudesta. Minä ainakin olen saanut koulun ekaluokalta asti (silloin kiusaamisen muodossa) niin paljon palautetta ulkonäöstäni ettei tarvitse miettiä että luulenkohan vain olevani ruma. Baareissa sitä lajia saa myös kestää kun viina on poistanut miehiltä estot puhua epäkohteliaita. Kiva kuulla sitä "hyi vittu minkä näköinen ämmä" ja vastaavaa kauhistelua.

T.2

minulla ihan sama tilanne kuin sinulla :)

ykskään mies mua huoli.

Mutta ulkonäköni ei ole elämäni keskeisin asia.

Miehiä on aina riittänyt, mutta jok'ikinen on aina kertonut kuinka se ex oli poikkeuksellisen kaunis nainen tai kuinka se ja se julkkis on maailman kaunein nainen jne.

Olen saanut sen kuvan, että miehille ulkonäkö (= nainen kuuluu siihen ahtaaseen/vallitsevaan kauneusmuottiin)on tärkeää. Itse en näe ihmisiä tällaisen suotimen läpi.

Lapset ovat aikuistumassa (pitkästä liitosta) ja erottuani heidän isästään (erosimme minun toiveestani) olen seurustellut 5v.

Miehet ovat tuossa ulkonäköasiassa mielestäni outoja ja sovinistisia.

mutten mitenkään kaunis tai hyvännäköinen, ja totta on, ettei tällä naamalla miehiä ole ikinä pokailtu. Moni on sanonut, että luonteeni kun paljastuu, minut nähdään hyvännäköisenä ja jopa seksikkäänä, mutta kukapa vaivautuis tutustumaan,kun ulkonäkö on mitä on.



Mulla ei ole miestä, olen ollut itsekseni jo yli 8v.

En koe olevani kaunis, enkä sitä olekaan klassisella tavalla. Minulla onnekseni on muita avuja, joilla olen saanut kiinnitettyä ihmisten huomiota ja päässyt tutustumisen alkuun. Seurustelusuhteita on ollut useita, nykyinen parisuhde kestänyt 11 vuotta. En tiedä kuinka kävisi jos nyt olisin vapailla markkinoilla; ikä on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja kasvoni ovat kaikkea muuta kuin kauniit (nuorempana ne menettelivät, nykyisin on kaikenlaista pigmenttimuutosta ym niin paljon, että hirvittää). Myös muut avuni ovat rupsahtaneet: painoa on tullut lisää, tanssitaito ruosteessa jne.



Jokunen aika sitten kommentoin miehelleni eräästä naisesta, jonka miehen olin tavannut mutta naisen näin ensimmäistä kertaa, että "onpa sillä Reiskalla kaunis vaimo, en olis kyllä uskonut kun ei se Reiska mikään komistus ole" (ja siis onkin oikeasti todella kaunis nainen). Tähän mieheni vastasi "liian klassinen. Minä pidän enemmän persoonallisen näköisistä niin kuin sinä". Toisaalta olen huomannut myös sen, että miehet pelkäävät liian kaunista naista. Aikoinaan tanseissa käydessäni ei seurueen haetuin tyttö ollut suinkaan se kaunein.

Ei kaikki miehet oikeasti ole pelkästään mallien ja pornotähtien, niinkuin ei kaikki naisetkaan kaipaa vaan bradpittejä. Oikeastihan suurin osa ihmisistä on perusulkönäöltään ihan taviksia, harvermpi on oikeesti niin ruma ettei ketään vois ikinä kiinnostaa.



Uskon, että paljon enemmän karkottaa epätoivo, katkeruus ja huono itsetunto ja se, ettei panosta yhtään omaan ulkonäköön ja terveyteen. Monet homssuiset ja ylipainoiset miehet ja naiset vaan tuntuvat mieluummin kääriytyvän siihen omaan katkeruuteensa ja uskottelevat etteivät kuitenkaan kenellekään ikinä kelpaa sen sijaan että tekisivät jotain asioiden eteen.

normikomeusihanteisiin kuulumattoman miehen kanssa. Meillä on ihana, normikauneusihanteisiin kuuluva lapsi ja elämämme hymyilee.



Mitä muuta epäolennaista haluat tietää?

Onnellisin olisin asumuserossa, vaan se ei ole nykytilanteessa mahdollinen. Olen lihonut satakiloiseksi liittoni aikana ja yhdessä vaiheessa olimme mieheni kanssa hetken erillään, jonka seurauksena laihduin kuin itsestään...tulkitsen tämän niin, että minun on paha olla liitossani.

ja lapsiakin on. Todennäköisesti jotkut asiat elämässä olisivat paremmin jos olisin paremman näköinen, mut kovin paljon parempaa parisuhdetta ja perhe-elämää tuskin olisin saanut vaikka olisin kauniimpi, koska olen onnellinen ihmissuhteissani näinkin.

minulla ei myöskään ole kauneuden puutetta kompensoivaa, ihanaa luonnetta. ihmissuhteissa olen arka ja varautunut, vaikka seuraa toivoisinkin. juu, yksin olen.



tasan ei käy nallekarkit.

EN ollut seurustellut ennenkuin tapasin tulevan mieheni 28-vuotiaana...



Ja olen lihava, lyhyt ja ruma. Oikeasti rumia on harvassa, mutta kuulun valitettavasti siihen harvaan vähemmistöön. Tukka on ohut, lasimainen, jossa ei leikkaukset näy; malli litistyy vain päätämyöten,tukka erittäin rasvoittuva, oma väri maantien harmaa (väri päässä). Olen lyhyt, ja erittäin lihava. Tummat silmänaluset, raskaat luomet, ja raskas leuka, lyhyt, olematon kaula. Epätasainen, punertava iho.



Ilman meikkiä, ja hiustenlaittoa (föönausta, ja laittamista) olen vain epäsiistin näköinen. Luonnonkauniin vastakohta. Joudun siis näkemään vaivaa, jotta edes näyttäisin siistiltä.



Teini-iässä koin todella kipeänä asiana sen, että en kelvannut kenelekään pojalle. Varhais-aikuisuudessa sama homma jatkui; kukaan ei ollut kiinnostunut minusta. Kaikki aina sanoivat, että olen tosi mukava ja kiva tyyppi, mutta ei vaan kipinöi. Treffipalstalle ei kannattanut laittaa ilmoitusta, kun kuva varmisti sitten, että kukaan ei halunut ottaa yhteyttä.





Kuin ihmeen kaupalla, sitten tapasin mieheni ammattiini liittyvissä asioissa, ja meillä synkkasi henkisesti heti. Molemmat tajusimme, että olemme löytäneet sen "sielunkumppanin". Ja mieheni on siitä harvinainen mies, että ei ole niin kovasti naiskauneuden perään, hänelle merkitsee enemmän sisin kuin pelkkä ulkokuori. Oikeasti. En häpeä itseäni mieheni edessä, seksi sujuu molempia tyydyttävästi, ja koen että mies oikesti hyväksyy minut läskeineni karvoineni. Mieheni ei esim. koskaan mollaa painoani, tai ulkonäköäni, ei kertaakaan tämän kymmenenvuoden avioliiton aikana! Kehuu vain nättejä silmiäni ja ihanaa luonnettani ja seksuaalisuuttani.





Toivoa siis on rumillekin naisille!

oikeesti kiinnosta nainen, joka pitää itseään rumana.



Vaikka olis kauniskin niin kyllä se lempi laimenee kun toinen peittelee ja häpeilee itseään, ehkä kalastelee kehuja tai avoimesti mollaa itseään.

mutta en koe itseäni rumaksi, joten minun ei varmaan pitäisi vastata. Minua on kuitenkin sanottu julkisesti rumaksi useita kertoja ja jätetty valitsematta tilanteissa, joissa ulkonäöllä on ollut merkitystä, joten varmaan voi sanoa, että en täysin vastaa naisille asetettuja normeja.



Olen toista kertaa naimisissa, ensimmäisellä kerralla miehelle ei ulkonäkö ollut tärkeä (hän oli itse hyvännäköinen) ja nykyisen mieheni mielestä olen hyvin kaunis. Hänen kauneuskäsityksensä siis poikkeaa normaalista. Itse olen hänen kanssaan muista kuin ulkonäkösyistä, hän siis ei ole ulkoisesti "tyyppiäni". Minulla on "aina" ollut miehiä, muttei koskaan valittavaksi asti.