Kirjoita runo aiheesta: Kesä, jota ei koskaan tullut
Kommentit (43)
Kesä oli ja kesä tuli, sano Jaska, jolta valu housusta lahkeestä kykymä paska, ei auta etes luritus, ei auta etes valitus, kohta täytyy ottaa taas vastaan huurteinen kalitus.. Oli vaan niin vitun paska!Liian kostea..sano Jaska! -Oulusta
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:06"]Kesä oli ja kesä tuli, sano Jaska, jolta valu housusta lahkeestä kykymä paska, ei auta etes luritus, ei auta etes valitus, kohta täytyy ottaa taas vastaan huurteinen kalitus.. Oli vaan niin vitun paska!Liian kostea..sano Jaska! -Oulusta
[/quote] *KESÄ*
Sataa. Paleltaa. Grillimakkarallakin on villasukat. Vit...harmittaa.
Hauska kun tässä ketjussa on viestejä viime kesältä. Tokihan silloin oli juhannuksen aikaan pari viikkoa kylmää, mutta sitten kesä tuli ja oikein kunnolla tulikin, helteet kestivät melkein koko jäljellä olevan kesän sen jälkeen.
Pisaraa pisaran perään,
Milloin painajaisesta herään?
Kesät talvet sama turkki,
Vanhentuu aurinkorasvapurkki.
Voi, kunpa ei olis ostettu mökkiä,
Sama se kaupungissakin kökkiä.
Mutta ainakin voi nostaa maljat,
Sillä kylmänä pysyvät kaljat.
Sinä odotit kesää,
odotit koko talven,
haaveissasi kuljit jo kukkaniityllä,
kerroit, kuinka tahdot liitää kuin lintu.
Nyt olet vapaa kuin taivaan lintu,
liidät kuin enkeli, pilvien päällä.
Sinun kesääsi ei tullut,
minun tuli,
haikea ja ikävä kesä.
Ei ole pientä, joka leijailisi kukkaniityllä,
poimisi kimpun äidille.
Ei ole säihkyviä silmiä kertomassa,
kuinka kesä ja pääskyset on tullut.
Kuinka puron vesi virtaa valtoimenaan,
ei pientä kysymässä, saisiko kaarnalaivan.
Ei tullut kesää,
tuli vain ikävä ja haikeus.
Ma verta janosin
iholle istahdin
sitä kesää nähnyt en
olin vain raato hyttysen
kesä, miksi sua ei näkynytkään
sadepilvet ei väistynytkään
auringon paistaessa ei olisi ollut huoltakaan, joten
ois aurinko ollut suotavaa
tuulinen ilma mua sisältä kylmää
oi kesä, miks sä mut nyt hylkäät
ois pitänyt tää arvata, ei juhannukseksi tule aurinkoista
tuulta, kylmää ja myrskyisiä vaurioita
nyt kivaa kesää kaikille taas, huonosta säästä huolimatta toivotan mä vaan!
Olipa kerran suuri vihreä valhe ihmisen aiheuttamasta ilmastonlämpenemisestä. Mutta sitten ei tullutkaan enää kesää ja sen pituinen se.
Sanoit, juhannuksena mennään saareen
muistan, kuinka hymyilit.
Minulle jäi vain muistot ja kukallinen kahviastiasto.
Tammikuussa saatoin sinut viimeiselle matkalle,
ei tullut enää reissuja saareen mökille.
Nyt mökki on jo myyty,
onneksi et siitä tiedä mitään
muistan lapsuuden kesät, ilon ja naurun
mankeloidut lakanat ja sateen tuoksun
niitä ei enää tule.
Kesä, jota ei koskaan tullutkaan,
mieleni on synkkä kuin tämä kesä
menetin jotain, jota rakastin,
tammikuun viides vaari nukkui pois.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2012 klo 10:24"]Kuvat virtaavat unieni läpi,
kuin hidastettu filminauha.
Käsi joka nousee, valmistautuu lyöntiin.
Kalvakka hahmo, joka istuu lattialla kyyryssä
häpäistynä, tyhjänä.
Niissä kuvissa minä rakastin sinua,
kaikki nämä vuodet.
Sinä olit kallio, joka mureni alta.
Vuorovesi, joka hautasi rannalle pystytetyn talon.
Sinä olit kesä, jota ei koskaan tullut.
Tänään tuuli hyväilee lempeästi paljasta ihoa.
Suljen silmät
ja tiedän, että kiire ei tavoita minua.
Valo on läsnä huomennakin.
[/quote]
Meni kylmät väreet. Hieno.
Kaapissa roikkuu valtavasti ihania pieniä kesämekkoja
Miksei niitä tänäänkään voi laittaa päälle? Kysyt.
Rakkaani, tämä on nyt se kesä. Kesä jota ei koskaan tullut.
Laitetaan tänäänkin saappaat ja sormikkaat.
Lähdetään lätäkköihin seikkailemaan.
32 vuotta sitten istun rantakalliolla
vauva sylissäni ihailemassa
auringon kiloa merellä
lumen sataessa kotikaupunkini kaduilla...
Tänään pyyhit räntää
moottoripyöräsi istuimelta
naurat äidillesi joka
huolehtii liukkaasta ajokelistä.
- pahemmissakin paikoissa ollut....
Nimipäivänäsi palellaan, syödäänkö
kakkua terassilla syntymäpäivänäsi?
Ehkä sitten paistaa jo aurinko...
Olen AV mamma joka kotona häärää
Säätila minun mielenmaiseman määrää
Kun perhe ahdistaa ja polla kiristyy
Ulkona auringon paisteessa piristyy
Mutta aurinko itsessäänkään ei riitä
Jos ei hellettä ole, ei tämä mamma kiitä
Käyn taistoon huonoja säitä vastaan
AV:lle kesävalitusta postaan
Kun säästä ruikuttaa jatkuvasti
Kevenee synkeän sydämen lasti
Kas näin: Kun tuuli puunlatvoissa vinkuu
Mamma ja lapset jo sisälle hinkuu
Mittari alle kahdenkympissä
Ei ole järkeä ulkoiluretkessä
Mamma palelee ja lapset itkee
Milloin oi milloin, ne helteet kerkee?
Kun kohtalo taivaalle kumpupilviä asetti
Räjähtää AV-mamman kasetti
Kun pilvi on auringon edessä
Ei lapset tarkene vedessä
Näin on: Kun helteistä ei näy jälkeä
Ei ole elämässä enää järkeä!
Kesä tuli
lumi suli
jostain kuului
puli puli
Mulla on sua niin silmitön ikävä
Vein kesänkin mennessäni
Ootko vielä siellä kun palaan
Haluaisin tuoda sulle aurinkoisen päivän laiturilla
Haluaisin kuunnella sun sylissä miten laineet laulaa
Kun vihdoinkin varoen painaudun sua vasten
Kuvat virtaavat unieni läpi,
kuin hidastettu filminauha.
Käsi joka nousee, valmistautuu lyöntiin.
Kalvakka hahmo, joka istuu lattialla kyyryssä
häpäistynä, tyhjänä.
Niissä kuvissa minä rakastin sinua,
kaikki nämä vuodet.
Sinä olit kallio, joka mureni alta.
Vuorovesi, joka hautasi rannalle pystytetyn talon.
Sinä olit kesä, jota ei koskaan tullut.
Tänään tuuli hyväilee lempeästi paljasta ihoa.
Suljen silmät
ja tiedän, että kiire ei tavoita minua.
Valo on läsnä huomennakin.