Miksi joku rakentaa talon pikkulapsivaiheessa?

Me tosin rakennutettiin, avaimet käteen. Me haluamme ison talon, ison pihan kun lapset ovat pieniä :)!

tässä ja nyt. On itsekästä käyttää lasten kehityksen elintärkeät vuodet omiin projekteihin, ja odottaa että kyllä yksivuotias osaa sitten arvostaa omaa huonetta.

Vanhasta asunnosta loppui tila. Olisimme ostaneet valmiin talon jos sopiva olisi löytynyt. Valitettavasti alueellamme pyydettiin saman verran remontoimattomista 70-luvun taloista kuin mitä maksaa uuden rakentaminen. Ei sitten tehnyt mieli ostaa sitä pommia ja toivoa vaan että ei ole kosteusvaurioita. Yksi vaihtoehto olisi ollut ostaa isompi rivariasunto, mutta sillä välin rakennuskustannukset nousee ja kun kuitenkin oikeasti halusimme oman talon ja pihan. On tässä muuhunkin silti jäänyt aikaa kuin rakentamiseen. Taloon tuli alakerta avaimet käteen periaatteella ja yläkertaa rakentelemme ajan kanssa.



Loppujen lopuksi en muutenkaan ole ihan varma että paras tapa kasvattaa lapset on pysäyttää koko maailma ja hääriä lasten ympärillä kuin heikkopäinen. Ehkä lapsen on ihan hyvä tottua siihen että on elämää ja tekemistä ympärillä.

kieltää itseltään tosiasiat.. lapsesi ovat valheellisuutesi nettomaksajat, mutta mitäs mä sun lapsista piittaankaan, sitä niität mitä kylvät! Mutta onhapan taloudellisesti ajateltuna järkevä talo hankittu! Siinä sitä on onnen aihetta.

Ei enää siinä vaiheessa kannata rakentaa, kun lapset on teinejä ja pian lentämässä pois pesästä. Ja eihän rakennusprojekti yleensä kestä vuotta pidempään. Tosin en ylipäänsä ymmärrä miksi kukaan viitsii rakentaa. Vanhat talot rulettaa!

tärkeimmät kehityksen vuodet. On ne muutkin vuodet yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiä.



Me ei rakennettu pikkulapsiaikana, mutta hermot olivat kireällä kun asuimme kerrostalokopperossa kolmen muksun kanssa. Nyt on tilaa ja väljyyttä, olisi pitänyt älytä jo aiemmin ekä kituuttaa pikkulapsivuosia "tilaihmeessä".



Tiedän kolme perhettä, jotka ovat rakentaneet oman talon esikoisen synnyttyä. Kaikki vaikuttivat koko projektin ajan ihan täysipäisiltä ja arki rullasi hyvin, vaikka illat täyttyivät rakentamisesta.

kieltää itseltään tosiasiat.. lapsesi ovat valheellisuutesi nettomaksajat, mutta mitäs mä sun lapsista piittaankaan, sitä niität mitä kylvät! Mutta onhapan taloudellisesti ajateltuna järkevä talo hankittu! Siinä sitä on onnen aihetta.

Täällä on aina niin hedelmällistä tämä keskustelu. :D miksi kysytään miksi joku tekee jotain, kun se mielipide on jo olemassa eikä siihen vaikuta mikään?

13

Mutta kysy ihmeessä suoraan niiltä tutuiltasi. Eihän tuollaisen kysymisessä mitään hävettävää pitäisi olla.



Meillä ainakin rakentaminen osui juuri siihen pikkulapsiaikaan, koska se oli meille paras hetki rakentaa.



Mutta sitten sulla on noista lasten ja aikuisten toiveista ihan omituinen käsitys. Ei meillä mitään lasten toiveita uhrattu eikä toisaalta toteutettu vain aikuisten toiveita. Toki aikuisten toiveissa oli saada lisää tilaa. Ero olisi kohta jo kolkutellut ovella, jos vieläkin asuttaisi siinä liian pienessä talossa, missä koko perhe nukkui samassa makkarissa. Kolmannen lapsen sänky ei vain yksinkertaisesti olisi fyysisesti mahtunut sinne. Ja kyllä siellä pienissä tiloissa oli lapsillakin stressiä, kun ei mahtunut leikkimään missään.



Rakennusaikana taas järjestettiin elämä niin, että lasten elämä jatkui normaalisti. Kyllä he näkivät isäänsä joka ilta monta tuntia, aivan kuin ennenkin. Harrastukset lopetettiin rakennusajaksi aikuisilta, mutta lapset taas nimenomaan vein kerhoihin ja muskariin kuten ennenkin.



Me kyllä mietittiin asiat loppuun asti. Mietittiin, että elämän puitteita pitää saada toimivammiksi, jotta arki sujuu paremmin. Nyt asutaan väljemmin, mahdutaan kotonakin tekemään muutakin kuin nukkumaan ja koti on työpaikan vieressä. Kaikki on kätevää.



Sen sijaan sinä et ole miettinyt noita ihmettelyjäsi loppun saakka. Miksi pitäisi kärvistellä, kun voi elää mukavamminkin. Mutta enkä ne sun ajatuksesi kehittyisivät, jos tosiaan kysyisit asianosaisilta ihan suoraan, vaikka se jotenkin omituisesti sinusta tuntuukin hävettävältä.

tässä ja nyt. On itsekästä käyttää lasten kehityksen elintärkeät vuodet omiin projekteihin, ja odottaa että kyllä yksivuotias osaa sitten arvostaa omaa huonetta.

miten me olemme lapsillemme vähemmän läsnä nyt kun rakennamme taloa, kuin mitä olisimme, jos emme rakentaisi? Eikä meillä 1-vuotiasta laiteta omaan huoneeseen.

tässä ja nyt. On itsekästä käyttää lasten kehityksen elintärkeät vuodet omiin projekteihin, ja odottaa että kyllä yksivuotias osaa sitten arvostaa omaa huonetta.

Voin kertoa, että meillä osaa ihan jokaikinen arvostaa omaa huonettaan ja tilaa, jota meillä on. Siinä on sijoitettu sekä lasten että vanhempien mielenterveyteen, ettei tarvitse olla toisen polvi suussa koko ajan. Meillä ei elämä "kärsinyt" rakentamisesta ollenkaan. Eihän se ole minun ja lasten ajasta pois, kun rakennusmiehet rakentaa??

tässä ja nyt. On itsekästä käyttää lasten kehityksen elintärkeät vuodet omiin projekteihin, ja odottaa että kyllä yksivuotias osaa sitten arvostaa omaa huonetta.

että talon rakentaminen on jokin yhden perheenjäsenen projekti. Sehän on koko perheen yhteinen juttu, joka ei normaalia perhettä erota ja etäännytä vaan yhdistää.

Eikä talonrakentaminen vie vuosia yhtään mistään. se ei kestä vuottakaan.

Sitten kun ovat aikuisia? Joo! Rakennetaan sitten se talo perheelle, kun ollaan lasten koko lapsuus sinnitelty ensin kaksiossa!

Pitääkö asua kerrostalossa että olisi jotenkin läheisempi lapsiensa kanssa?

Mitä sä uhraat aikaasi koneella etkä ole lapsien kanssa?



Ehkä tuollaisien ihmisien kannattaakin pysyä kerrostalossa jos ei osaa elää perheen kanssa ja rakentaa samalla.



Kysy vaan ihan suoraan päin naamaa noin tyhmiä!

jotka jää rakentamisen takia huomioimatta.

Milloin pikkulapsivaihe loppuu?

kieltää itseltään tosiasiat.. lapsesi ovat valheellisuutesi nettomaksajat, mutta mitäs mä sun lapsista piittaankaan, sitä niität mitä kylvät! Mutta onhapan taloudellisesti ajateltuna järkevä talo hankittu! Siinä sitä on onnen aihetta.

ihmisille joilla on taitoa ja kykyä elää elämää täysillä. Kun ei ite osata yhdistää perhettä ja uraa, perhettä ja opiskelua, perhettä ja rakennusprojektia, perhettä ja ... tai yhtään mitään, mikä menee pikkulapsen kanssa hääräämisen ulkopuolelle. Ollaanko oikeasti huolissaan muiden lapsista, paskan marjat, ainoastaan siitä, että muut ei elä kuten minä.

Me rakensimme talon pikkulapsivaiheessa ja lapset nauttivat kovasti rakennusvaiheesta. Koko perhe puhalsi pari vuotta yhteen hiileen ja valmiiseen taloon syntyi vielä vauvakin :)



Tuntui ihanalta olla kolmen pienen kanssa kotona, kun kaikilla oli riittävästi tilaa leikkiä ja isommat oli helppo laittaa aidatulle pihalle leikkimään, kun esim. laitoin ruokaa, imetin tai nukutin vauvaa.



Sekuntiakaan en vaihtaisi pois niistä ajoista.

Taas joku kateellinen siellä vinkuu vihreänä. Meillä vietetään aikaa lasten kanssa ihan kuin ennenkin. lapset ovat mukana raksalla ja heistä siellä on ihanaa leikkiä ja autella mukana. Yhdessä tehdään ja odotellaan jännityksella omaa huonetta. Pienin vetelee päikkärinsäkin tontilla ja ei tiedä tuon taivaallista mitä unensa aikana muut puuhaa. Millä tavalla kaksiossa asuminen parantaisi esim. pienimmän elämänlaatua?



Ei meillä muutenkaan istuttaisi koko lasten valveillaoloaikaa heidän vieressään ja keksittäisi leikkejä ja paapottaisi. Leikkivät ihan itsekseen. Meillä ei koko elämä pyöri lasten navan ympärillä, vaan lapset ovat osa perhettä ja tehdään niin, että koko perheen on hyvä olla. Ehkä teillä sitten on ap totuttu siihen, että vanhemmat uhraavat kaiken aikansa ja seuraavat jälkikasvuaan perässä huoneesta toiseen, huokailevat ja ihastelevat ja antavat 24h sitä jakamatonta huomiota? Se ei tarkoita, että akikilla muillakin viiraisi päässä.



Miksi rakennuttaa ennen lapsia kun ei edes tiedä voiko niitä koskaan saada? On se hienoa, että on iso talo ja tyhjiä lastenhuoneita sitten jos ei lapsia siunannukaan. Ja jos taas rakentamista vitkuttaa kouluikään saakka niin siellä raksallako niitä läksyjä sitten tehdään ja niissä autetaan? Sekö on parempi vaihtoehto? Kyllä lapsi tarvitsee vanhempiensa huomiota ja aikaa koko elämänsä ajan, ei se lopu pikkulapsiajan jälkeen. Meillä kyllä on osattu asiat järjestää niin, että lapset ei kärsi rakentamisesta, arkii rullaa ihan samaan malliin ja ei edes tunnu kiireiseltä. On itse asiassa mukavaa rakentaa nyt kun lapset ei vielä harrasta, ei ole aikaisia kouluaamuja ja minäkin olen hoitovapaalla. Organisointikysymys. Ja kun esikoinen menee kouluun, on hänellä oma huone ja oma rauha esim. läksyille. tuhannesti fiksumpaa kun asua silloin kaksiossa ja ravata raksalla yhtenään.

Eiköhän jokainen rakenna talon silloin kun itsellään on siihen paras hetki. Joillakin se on pikkulapsivaihe ja joillakin joku muu.

Siksi koska se oli meistä kivaa, antoisaa, mielekästä ja vaikka mitä. Ei pikkulapsiajan tarvi olla ankeaa, siitä saa ja on lupa nauttia.



Pahus, kun välillä on pakko tehdä muitakin juttuja. Muuten voitaisi rakennuttaa taloja vaikka koko ajan.