Lue keskustelun säännöt.
Uskova ei häviä mitään, vaan voittaa.
14.07.2012 |
En ole harras uskovainen, käy kirkossa tms. mutta se tieto, että voin hädän hetkellä pistää kädet ristiin ja pyytää voimia joltain suuremmalta, on aika lohduttava tieto. Me "uskovaiset" emme ole koskaan yksin.
Tuli vaan mieleen tuosta ateisti ketjusta, jota en jaksanut lukea kun oli niin pitkä. Mielestäni ateistit ovat häviäjiä tässä asiassa, uskominen ei maksa mitään. Kirkkoon ei ole pakko kuulua.
Kommentit (38)
voi saavuttaa rauhan, turvallisuuden ja rohkeuden elää?
Mikä saa sinut luulemaan niin?
Uskova voi hävitä paljonkin siinä vaiheessa kun elämä kovalla kädellä jakelee tällejään ja hän huomaa, ettei rukouksiin tulekaan toivotunlaisia vastauksia. Pettymys voi olla todella suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
Ennenkuin ketju paisuu mahtavaksi väittelyksi uskovien ja uskomattomien välillä, niin tahtoisin sanoa, että jos molemmat elävät onnellisen ja tasapainoisen elämän, niin ei kumpikaan häviä yhtään mitään, vaan voittaa yhden elämän.
Ennenkuin ketju paisuu mahtavaksi väittelyksi uskovien ja uskomattomien välillä, niin tahtoisin sanoa, että jos molemmat elävät onnellisen ja tasapainoisen elämän, niin ei kumpikaan häviä yhtään mitään, vaan voittaa yhden elämän.
Tärkeintä on todellakin muistaa elää hyvä elämä, kun se kuitenkin on meidän ainutkertaisemme!
ap on varmaan oikeassa, mutta kun ei sitä uskoa voi itsessään pakottaa, vaikka mä kuinka ristisin käsiäni, niin ei se saa mua uskomaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten jos onkin?
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
Tajuat sen itsekin. Vastasin vain ap:n tekstiin.
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
onkin, kun mulla ei ole mitään sääntöjä koskien uskoa. Ainoastaan lapset on kastettu, muutoin ei ole papille asiaa ollut ikinä, emme ole edes naimisissa, aivan turha juttu koko avioliitto.
Elän ja koko perheemme elää ihan tavallista elämää, meillä ei keskustella Jeesuksesta eikä Jumalasta, eikä kukaan lue iltarukouksia.
Mulle on kuitenkin sattunut pahoja tilanteita, joissa käynyt ns. hyvä tuuri, tai olen jostain saanut välähdyksen toimia jollain tietyllä tavalla ja säästynyt karmeilta jutuilta. Olen tuntenut että mulla on ollut suojelusenkeli mukana.
Säälin ihmisiä, joilla ei ole elämässä mitään hengellisyyttä... vaan tätä samaa maallista ja kaikki pitäisi todistaa tai nähdä omin silmin...
Aika ankeaa ja surullistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin ketju paisuu mahtavaksi väittelyksi uskovien ja uskomattomien välillä, niin tahtoisin sanoa, että jos molemmat elävät onnellisen ja tasapainoisen elämän, niin ei kumpikaan häviä yhtään mitään, vaan voittaa yhden elämän.
ei kenenkään, elämä ole aina sitä onnea ja tasapainoa, silloin se ei ole oikeaa elämää jos aina on pelkkää alamäkeä. Elämään kuuluu ylämäkiäkin, ja melko mustia pilviä matkan varrelle, ihan väistämättä. Joskus jokainen on myös aivan yksin, niin ettei kukaan ihminen voi auttaa. Viimeistään kuoleman porteilla jokainen tajuaa tämän. Ap
Ja sitten jos onkin?
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
Tajuat sen itsekin. Vastasin vain ap:n tekstiin.
Tajutako sinä sen, että jos taivas onkin olemassa, niin silloinhan sinä nimenomaan häviät joutumalla kadotukseen, jos et usko. Jos taas uskot, pääset taivaaseen. Eli tällöin kumpi ratkaisu kuulostaa paremmalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä siinä
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
onkin, kun mulla ei ole mitään sääntöjä koskien uskoa. Ainoastaan lapset on kastettu, muutoin ei ole papille asiaa ollut ikinä, emme ole edes naimisissa, aivan turha juttu koko avioliitto.
Elän ja koko perheemme elää ihan tavallista elämää, meillä ei keskustella Jeesuksesta eikä Jumalasta, eikä kukaan lue iltarukouksia.
Mulle on kuitenkin sattunut pahoja tilanteita, joissa käynyt ns. hyvä tuuri, tai olen jostain saanut välähdyksen toimia jollain tietyllä tavalla ja säästynyt karmeilta jutuilta. Olen tuntenut että mulla on ollut suojelusenkeli mukana.
Säälin ihmisiä, joilla ei ole elämässä mitään hengellisyyttä... vaan tätä samaa maallista ja kaikki pitäisi todistaa tai nähdä omin silmin...
Aika ankeaa ja surullistakin.
Sähän voit uskoa vaikka metsän keijuihin, mutta oot antanut niille nimeksi enkelin.
Hän häviää oivaltamisen ilon. Sen, että koko ajan maailmasta oppii lisää ja käsittää paremmin, mitä täällä tapahtuu ja minkä lainalaisuuksien mukaan täällä toimitaan. Miten erilaisia näkemyksiä voi olla ja mitä tämä kaikki kokonaisuutena on.
Uskovan ajatus on aina vajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin uskoon 4v. sitten ja KAIKKI viha, katkeruus yms. hävisi samantien ja tilalle tuli Rakkaus. On niin mahtavaa kun on joku, johon Turvautua ja Hän on Jeesus Kristus.
On ihan uskomatonta, miten ihmiset vaan mollaa uskovia ja pitää heitä sekopäisinä hihhuleina. Ettekö koskan ihmettele, että miten niin moni on tullut uskoon?
ap on varmaan oikeassa, mutta kun ei sitä uskoa voi itsessään pakottaa, vaikka mä kuinka ristisin käsiäni, niin ei se saa mua uskomaan...
omin voimin pinnistämällä tms. Tämä todella usein unohdetaan. Pekka Simojoen laulussa tämä kiteytetään hyvin: "Uskoa ei synny omin voimin - ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin - Jumala sen meille lahjoittaa." Tämä sivu voi auttaa sinua ottamaa vastaan uskon, lämpimästi suosittelen. http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=100
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi saavuttaa rauhan, turvallisuuden ja rohkeuden elää?
Mikä saa sinut luulemaan niin?
Uskova voi hävitä paljonkin siinä vaiheessa kun elämä kovalla kädellä jakelee tällejään ja hän huomaa, ettei rukouksiin tulekaan toivotunlaisia vastauksia. Pettymys voi olla todella suuri.
vain tunne!
Ei se ole sitä että tapahtuisi jotain, tai ettei tällejä tulisi. Usko on vain sitä, että saa voimaa kestää ne tällit jollain tavalla paremmin oman päänsä sisällä. Tunne siitä, että joku on tuolla, ja ei ole yksin. Tunne että joku auttaa ajattelemaan selkeämmin pahassa tilanteessa.
Ei ihme, ettei moni usko, kun odotetaan että se lottovoitto tulee jos tarpeeksi rukoilee. Ap
Mutta se on PÄINVASTOIN - Nyt vasta uskovana tiedän, ettei se elämä lopu tähän!
Ja sitten jos onkin?
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
Tajuat sen itsekin. Vastasin vain ap:n tekstiin.Tajutako sinä sen, että jos taivas onkin olemassa, niin silloinhan sinä nimenomaan häviät joutumalla kadotukseen, jos et usko. Jos taas uskot, pääset taivaaseen. Eli tällöin kumpi ratkaisu kuulostaa paremmalta?
Uskovien elämä on jossittelua. Jos on taivas, ja jos on helvetti, ja jos uskoo, tai jos ei usko. Ei mitään helvettejä ja taivaita ole, meillä on tämä yksi elämä, joka kannattaa elää niin hyvin kuin osaa, tässä ja nyt, eikä odotellen ja peläten tulevia höpöjä.
Sepä siinä
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
onkin, kun mulla ei ole mitään sääntöjä koskien uskoa. Ainoastaan lapset on kastettu, muutoin ei ole papille asiaa ollut ikinä, emme ole edes naimisissa, aivan turha juttu koko avioliitto.
Elän ja koko perheemme elää ihan tavallista elämää, meillä ei keskustella Jeesuksesta eikä Jumalasta, eikä kukaan lue iltarukouksia.
Mulle on kuitenkin sattunut pahoja tilanteita, joissa käynyt ns. hyvä tuuri, tai olen jostain saanut välähdyksen toimia jollain tietyllä tavalla ja säästynyt karmeilta jutuilta. Olen tuntenut että mulla on ollut suojelusenkeli mukana.
Säälin ihmisiä, joilla ei ole elämässä mitään hengellisyyttä... vaan tätä samaa maallista ja kaikki pitäisi todistaa tai nähdä omin silmin...
Aika ankeaa ja surullistakin.
Sähän voit uskoa vaikka metsän keijuihin, mutta oot antanut niille nimeksi enkelin.
itseni uskovaiseksi, ainakaan en ole epäuskovainen. Sehän on yksi ja sama uskooko Jumalaan vai metsänkeijuun, Allahiin tai mihin muuhun tahansa.
Sen saa jokainen itse määritellä minkä niminen se jumala on, yleensä vanhemmat suuressa viisaudessaan opettavat lapsensa johonkin uskoon. Uskotaan kuitenkin kaikki johonkin suurempaan voimaan, se kaikkia uskovia yhdistää. Uskosta saa voimaa, voi uskoa vaikka auton pakoputkeen. Ap
Ja sitten jos onkin?
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
Tajuat sen itsekin. Vastasin vain ap:n tekstiin.Tajutako sinä sen, että jos taivas onkin olemassa, niin silloinhan sinä nimenomaan häviät joutumalla kadotukseen, jos et usko. Jos taas uskot, pääset taivaaseen. Eli tällöin kumpi ratkaisu kuulostaa paremmalta?
Uskovien elämä on jossittelua. Jos on taivas, ja jos on helvetti, ja jos uskoo, tai jos ei usko. Ei mitään helvettejä ja taivaita ole, meillä on tämä yksi elämä, joka kannattaa elää niin hyvin kuin osaa, tässä ja nyt, eikä odotellen ja peläten tulevia höpöjä.
Hän häviää oivaltamisen ilon. Sen, että koko ajan maailmasta oppii lisää ja käsittää paremmin, mitä täällä tapahtuu ja minkä lainalaisuuksien mukaan täällä toimitaan. Miten erilaisia näkemyksiä voi olla ja mitä tämä kaikki kokonaisuutena on.
Uskovan ajatus on aina vajaa.
myös sinun ajatuksesi! Älä toki korota itseäsi uskovien tai muidenkaan ihmisten yläpuolelle, vaikka juuri niin taisit tehdäkin.
Ja mitä tulee tuohon muuhun, suppeaan ja ennakkoluuloiseen käsitykseesi kristytyistä, niin voin sanoa, että itse tunnen monia kristittyjä, jotka ajattelevat avarasti elämästä ja maailmasta sekä haluavat oppia lisää :) Erona on vain se, että kokiessaan ja oppiessaan lisää elämästä ja sen rikkaudesta he kokevat oppivansa lisää Jumalan maailmankaikkeudesta sekä Jumalasta itsestään. Jumala, Kristus mahtuu elämän moninaisuuteen ja rikkauteen! Kuuntele toki Veli-Matti Hynnisen ohjelma RadioDei:llä, niin tapaat siinä erittäin elämänmyönteisen ja yhteiskunnasta ja kultturista avarasti ajattelevan ihmisen (jolla muuten ajankohtainen vieras jokaisessa ohjelmassa, perjantaisin 9:03 ja 01:00, http://www.hynninen.info )
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.