Ulkosuomalaiset! Uskotko lapsillasi olevan parempi tulevaisuus kyseisessä maassa kuin Suomessa?

Haluaisin lasteni oppivan suomalaista työmoraalia, tasa-arvoa, suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä ja sitten taas italialaista iloisuutta, positiivisuutta, yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja perherakkautta.

Vaimoni on italialainen ja sitä kautta on kulttuuri tullut aika tutuksi. Lapset meillä on vasta suunnitelmissa, mutta juuri tuollaisen hyvät puolet molemmista kulttuureista yhdistävän arvopaketin haluaisin heille aikanaan välittää.

Helppoa se ei tule kyllä olemaan.

Haluaisin lasteni oppivan suomalaista työmoraalia, tasa-arvoa, suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä ja sitten taas italialaista iloisuutta, positiivisuutta, yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja perherakkautta.

Vaimoni on italialainen ja sitä kautta on kulttuuri tullut aika tutuksi. Lapset meillä on vasta suunnitelmissa, mutta juuri tuollaisen hyvät puolet molemmista kulttuureista yhdistävän arvopaketin haluaisin heille aikanaan välittää.

Helppoa se ei tule kyllä olemaan.

Ihan samaa haluaisin minäkin tuleville lapsilleni!

Terveiset Espanjasta :)

opiskelumahdollisuudet ja työtilanne ja palkkataso paremmat kuin Suomessa, onnellisuudesta ei ole takeita sen kummemmin täällä kuin Suomessakaan.

t. Norjassa asuva

20v Belgiassa paikalliseen elamaan sopeutuneena, lapset taysin "paikallisia.Koulu on vaativampi ja aikaa vieva, ei ehdi harrastaa eika ole vapaa-aikaa, kotona vasta neljan jalkeen ja laksyihin menene helposti pari kolmekin tuntia.

Hyva puoli on perhekeskeisyys ja se ,etteivat lapset maleksi kaduilla eivatka ole sekaantuneet huumeisiin alkoholiin tai edes tupakkaan. Teemme kaikki aktiviteetit yhdessa perheena. lastenhoitopaikat ilmaisia ,samoin peruskoulu , ylaasteen puolella on valokopiomaksu seka omien lastemme kouluissa uima-altaan kunnossapitomaksu. Yliopistoon paasee helposti, mutta sielta karsiutuu myos helposti. Lapsilisaa annetaan 25v asti, jos lapsi opiskelee ja asuu kotona. Erilaisia ylimaararahalahjoja annetaan helposti. Esim 100 euroa per lapsi per vuosi harrasterahaa tai luokkaretkirahaa, koulujen alkaessa tukirahaa kirjoihin jne.Kaikki avut kaikille tuloihin katsomatta.

Lapsilisat kolmesta lapsesta n. 800 euroa kuussa, lisaksi odotusajan hammaslaakarikulut ilmaisia, erilaisia tukia odotusajan jumppaan hoitoihin. Sairaalassa asuin (3 lasta) yksityishuoneessa joissa tele, videot ,oma suihku ja vessa ja vauvanhoitoalue, jaakaappi ja vapaat vierailuajat, perhe olisi voinut asua kanssani samassa yksiossa. Tuntuva rahakorvaus lapsenteosta seka esim joko syottotuolin tai rattaiden muodossa lahja seka liskais viela iso vaatekassi vauvanvaatteita.Neuvolassa ei tarvinnut kayda ,vaan terveydenhoitaja tuli kotiin lasta punnitsemaan ,jupmaan kupposen kahvia kanssamme, tutustumaan perheeseen ja vauvaan seka uuteen tilanteeseen.Tama kolmen vuoden ajan.Esikoulu alkaa jo 2.5 vuotiaana, ja peruskoulu kuusivuotiaana.  Mieheni tyon palkkaus salli minun jaada kotiin lapsiamme hoitamaan ja elintasomme on hyva. Mieheni oli kemiantehtaassa toissa. Elama on leppoisampaa kuin Suomessa.

Alkoholi ei ole ongelma ei lapsemme ole nahneet koskaan kannisia orisijoita kaduilla, tappeluita tai vakivaltaisia riitoja, vanhin on jo lukioikainen.

Emme haaveile tai suunnittele lapsiemme elamaa vaan saavat itse paattaa miten  sen elavat, mihin ammattiin hakeutuvat. Normaali elama on laadukkaampaa kuin Suomessa. 

Jos lapsen on oltava 9 tuntia paivassa hoidossa on ehdottomasti Suomen paivakotisysteemi parempi kuin paikallinen kolmevuotinen esikoulu, joka on jo koulu, hoitoa ei siella juurikaan saa.

En ole yhteisöllinen. Sopii erittäin hyvin kun kerrostalossa asuu että ei tunne naapureita sen kummemmin. En lainaa munia enkä sokereita. Menen kauppaan jos niin tarvis on tai jätän tekemättä jos meinasin kakkua tehdä ja munat puuttuu. Mulla on omat ystävät ja niitäkään ei voi tavat arkena koska on työ ja perhe.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2012 klo 11:31"]

Ahdistaa ranskalainen aataminaikuinen koulujärjestelmä, yhteiskunnan sisäänpäinlämpeävyys ja itseriittoisuus, tietyt vanhanaikaiset asenteet ja arvot, ja ennen kaikkea, aikataulut ja niistä johtuva ajanpuute (liian pitkät työ- ja koulupäivät-> ei ehdi harrastaa, tehdä mitään, viettää aikaa perheen kanssa, mitään). Byrokratia ja kaiken hankaluus. Jälkijunailu tietotekniikassa ja muussa "modernissa".

Lähinnä kuitenkin koulujärjestelmän takia suunnittelemme Suomeen muuttoa, viimeistään lasten mennessä yläasteelle. Haluan ennen kaikkea lapsillemme normaalin lapsuuden, jonka aikana ehtii tehdä muutakin, kuin kuluttaa aamusta iltaan koulunpenkkiä. Pitää kivaa ja elää ilman minuuttiaikataulua. Että niillä olisi aikaa, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Aikuisikä onkin sitten jo asia erikseen. On totta, että tietyt asiat nostavat elämän laatua täällä, eikä vähiten maukkaat, tuoreet lähellä tuotetut ruoka-ainekset, ruoka- ja juomakulttuuri ylipäätään, yleinen hinta(-laatu)-taso, ilmasto, rennompi meno etc.

Vaikeita asioita..

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen miettinyt lasten hankkimista juuri tuon aikataulutuksen kautta. Työpäivät ovat tosiaan käytännössä todella pitkiä Suomeen verrattuna, joskus tuntuu, että jopa kissoille pitäisi jäädä enemmän aikaa, miten siis samanlaista työpäivää tekevä kollegani viettää aikaansa lastensa kanssa? No eihän hän vietäkään, lasta hoitaa nounou.

Äitiysloma on surkean lyhyt ja kotirouvaksi minusta ei ole. Voisin tietysti anoa työnantajalta osa-aikaista (80 %, eli käytännössä keskiviikot kotona), mutta onko sekään sitten ratkaisu?

Muuten viihdyn täällä aivan mainiosti eikä koulujärjestelmästä ole omakohtaista kokemusta (paitsi että olen ymmärtänyt, että täällä lapset lytätään kaikenlaisissa arvioissa?). Myös tuo työaikakysymys voi muualla Ranskassa olla vähemmän vaikea, kun työmatkoihin ei uppoa yhtään ylimääräistä. Työllistyminen suurten kaupunkien ulkopuolella on vaan vaikeaa.

[/quote)  Onhan olemassa päiväkodit, sinne vaan lapset vauvasta lähtien ja toteutat itseäsi työelämässä.

Ymmärrän tosi hyvin. Ennen lapsia ehdin viihtyä mainiosti Ranskassa toistakymmentä vuotta, täysin sopeutuneena, mutta kulttuurishokki tuli vasta lasten synnyttyä. Teen nykyään yksinkertaisesti kaiken ihan väärin päin, ja kaikki on ihan nurinkurisesti. Omasta valinnastani tosin, eli ei pitäisi valittaa. Kannattaa ihan oikeasti miettiä tarkkaan ennen lastentuloa, missä ne kannattaa saattaa alulle. Onko oikeasti valmis palaamaan duuniin kun vauva on ihan pieni vai.. niin, eristäytymään muusta yhteiskunnasta jättäytymällä yksin kotiin hoitamaan lastaan.

T. Kutonen

[quote author="Vierailija" time="27.09.2012 klo 11:15"]

suomalaiseen elämäntyyliin. Täällä tehdään asiat tosissaan, jopa hauskanpito.

Olen asunut Suomessa edelliset kymmenen vuotta, eikä meillä ole ollut vaikeuksia saada naapureita leikkaamaan nurmikkoa tarvittaessa, kastelemaan kukkia, vahtimaan lapsia, tms. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, emme ole mitenkään poikkeuksellisia. Pihajuhliin ja talkoisiin tulevat ne jotka ehtivät, yleensä lähes kaikki. Naapureiden ja ystävien kanssa vietetään paljon aikaa. Juuri kävin lenkillä yhden naapurin kanssa, ja huomenna menen toisen kanssa lounaalle. Kolmannen kissat kävin ruokkimassa pari viikkoa sitten kun naapurit olivat muutaman päivän reissussa. En todellakaan tarvitsisi tämän enempää yhteisöllisyyttä. Englannissa asuessakin kyllä naapurit auttoivat ihan kivasti, ja mentiin aina kimpassa kauppaan autolla yms., mutta ei se sen ihmeellisempää ollut kuin Suomessakaan.

Suomessa taas koko kylä kasvattaa ja meidänkin taloyhtiössä (lapsia on paljon), kaikki vanhemmat kyllä pitävät lapsille kuria. Harrastuksiin mennään kimppakyydeillä jne.

Terkkuja vaan Tampereelta.

[/quote]Kuria minäkin pidän jos kakarat keinuu holtittomasti seisten, kyselen vielä oletteko tämän talon lapsia ja jos ei ole niin komennan keinusta pois tai heittää palloa seinään niin siitä kans huomautan.

meillä on täällä enemmän rahaa, miehellä parempi työ, minä olen kotiäitinä. Elämä halvempaa ja leppoisempaa.

Suomessa on liiallinen alkoholikulttuuri ja nuoret oppii huonoja tapoja. Suomessa lapset itsenäistyy turhan aikaisin ja avioerótkin Suomessa yleisempiä kuin Belgiassa, jossa siis nyt asumme.

Ilmasto on parempi täällä ja koska välimatkat on lyhyemmät, pääsemme useammin matkustamaan mm.saksaan, sveitsiin,ranskaan jne.jne

Tähän on aika vaikea vastata, koska omasta suomalaisesta lapsuudestani ja nuoruudestani on niin kauan kuitenkin ja Suomi on niistä ajoista muuttunut. Tällaisia asioita on niin vaikea verrata ja usein se tehdäänkin pelkällä mutu-tuntumalla.



Lapsillani on hyvä koulutus täällä Keski-Euroopassa, mutta olisi varmaan Suomessakin. Ja kun en ollenkaan usko, että koko elämän onni on koulutuksesta, rahasta, elintasosta ja siitä, mitä materiaalisesti saavuttaa, kiinni, niin enpä tiedä, osaanko vastata tähän kysymykseen, mutta osaako oikeasti kukaan muukaan?



Useat ulkosuomalaiset ovat kuin lastensa personal trainereita ja vaahtoavat huippuyliopistoista ja suhteista ja lastensa pushaamisesta, mutta eikö elämänlaatu ole myös jotain muuta? Jotain aika vaikeasti mitattavaa?



Ylikunnianhimoisten vanhempien lapset voivatkin yhtäkkiä haluta elämäänsä toisenlaisia arvoja. He mittaavat elämänsä sitten vähän eri asteikolla kuin vanhempansa ja asuvat nyt missä tahansa eivät sure menetettyjä mahdollisuuksia huipulle? Paljon mahdollista...

Suomessa ei arvosteta koulutusta eikä korkea koulutus näy palkassa. Se on väärin. Nyt asumme maassa, jossa hyvästä koulutuksesta maksetaan ja kykyjään pääsee käyttämään jokainen halukas.

ensin haukkuvat suomalaisia kyttäämisestä ja negatiivisuudesta, ja sitten kehuvat turvallisuudesta ja toimivasta järjestelmästä. Ettekö te oikeasti tajua, että nämä ovat saman asian kaksi kääntöpuolta? Suomessa on turvallista ja tasa-arvoista juuri siksi, että ihmiset kyttäävät ja sanovat suoraan kun näkevät epäkohtia. Oman kokemukseni mukaan muissa maissa saa todellakin toteuttaa itseään, mutta se tulee sillä hinnalla, että muutkin saavat - eivätkä he välttämättä toteuta itseään rakentavasti. Suomi on vahvasti yhteisöllinen yhteiskunta, mutta pöljät eivät sitä tajua. Mitä enemmän yksilöä palvotaan, sitä huonommin yhteiskunnalla menee.

Suoraan sanominen ja yhteisöllisyys Suomessa ??. Taidat puhua nyt jostain toisesta maasta tai et ole ikinä ulkomailla asunut.

Kyllä. Olen asunut useassa maassa Suomen lisäksi, ja Suomessa todellakin sanotaan suoraan kun homma ei toimi. Samoin yhteisön kontrolli on todella huomattava verrattuna esim. Englantiin, jossa todellakin saa tehdä mitä vaan, eikä kukaan edes nosta kulmakarvojaan. Jos tunnet sitä yhteiskuntaa lainkaan, tajuat kyllä että itsensä toteuttamisessakin voidaan mennä liian pitkälle. Ja kun opettaja puhuu koulussa paskaa, Suomessa voit olla varma, että palautetta tulee vanhemmilta hyvin nopeasti. Englannissa taas ketään ei kiinnosta.

Asun Saksassa ja täällä suoraan sanominen tulee esille siinä, että sanotaan aivan selkeästi ettei esim. tykkää toisen tekemisistä vaikka parkkipaikalla auton pesu tmv., lapsille sanotaan suoraan, että ajat väärää puolta polkupyörällä, kaupassa ojennetaan vieraita lapsia jos he tekevät tyhmyyksiä jne. Suomessa nämä kaikki muristaan puolisolle ja toiselle naapurille. Ja usein kännissä.

Yhteisöllisyydestä; Suomessa ei ensinnäkään ole mitään kylä ym. juhlia paljon, jos on niin aina osa porukkaa ei tule tekosyihin vedoten, naapuria ei juuri auteta ja loma-aikaan kukaan ei esim. leikkaa nurmikkoasi tmv. apuja. Saksassa tämäkin toimii oikein hyvin. Kun Saksassa tarvitaan apuja mm. juhlien järjestämiseen niin vapaaehtoisia löytyy aina.

Asun Saksassa ja täällä suoraan sanominen tulee esille siinä, että sanotaan aivan selkeästi ettei esim. tykkää toisen tekemisistä vaikka parkkipaikalla auton pesu tmv., lapsille sanotaan suoraan, että ajat väärää puolta polkupyörällä, kaupassa ojennetaan vieraita lapsia jos he tekevät tyhmyyksiä jne. Suomessa nämä kaikki muristaan puolisolle ja toiselle naapurille. Ja usein kännissä. Yhteisöllisyydestä; Suomessa ei ensinnäkään ole mitään kylä ym. juhlia paljon, jos on niin aina osa porukkaa ei tule tekosyihin vedoten, naapuria ei juuri auteta ja loma-aikaan kukaan ei esim. leikkaa nurmikkoasi tmv. apuja. Saksassa tämäkin toimii oikein hyvin. Kun Saksassa tarvitaan apuja mm. juhlien järjestämiseen niin vapaaehtoisia löytyy aina.

Uskonnolliseen tai jopa poliittiseen vakaumukseen Suomessa vedotaan usein ettei osallistuta johonkin kivaan yhteiseen tapahtumaan.

suomalaiseen elämäntyyliin. Täällä tehdään asiat tosissaan, jopa hauskanpito.



Olen asunut Suomessa edelliset kymmenen vuotta, eikä meillä ole ollut vaikeuksia saada naapureita leikkaamaan nurmikkoa tarvittaessa, kastelemaan kukkia, vahtimaan lapsia, tms. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, emme ole mitenkään poikkeuksellisia. Pihajuhliin ja talkoisiin tulevat ne jotka ehtivät, yleensä lähes kaikki. Naapureiden ja ystävien kanssa vietetään paljon aikaa. Juuri kävin lenkillä yhden naapurin kanssa, ja huomenna menen toisen kanssa lounaalle. Kolmannen kissat kävin ruokkimassa pari viikkoa sitten kun naapurit olivat muutaman päivän reissussa. En todellakaan tarvitsisi tämän enempää yhteisöllisyyttä. Englannissa asuessakin kyllä naapurit auttoivat ihan kivasti, ja mentiin aina kimpassa kauppaan autolla yms., mutta ei se sen ihmeellisempää ollut kuin Suomessakaan.



Suomessa taas koko kylä kasvattaa ja meidänkin taloyhtiössä (lapsia on paljon), kaikki vanhemmat kyllä pitävät lapsille kuria. Harrastuksiin mennään kimppakyydeillä jne.



Terkkuja vaan Tampereelta.

Ahdistaa ranskalainen aataminaikuinen koulujärjestelmä, yhteiskunnan sisäänpäinlämpeävyys ja itseriittoisuus, tietyt vanhanaikaiset asenteet ja arvot, ja ennen kaikkea, aikataulut ja niistä johtuva ajanpuute (liian pitkät työ- ja koulupäivät-> ei ehdi harrastaa, tehdä mitään, viettää aikaa perheen kanssa, mitään). Byrokratia ja kaiken hankaluus. Jälkijunailu tietotekniikassa ja muussa "modernissa".

Lähinnä kuitenkin koulujärjestelmän takia suunnittelemme Suomeen muuttoa, viimeistään lasten mennessä yläasteelle. Haluan ennen kaikkea lapsillemme normaalin lapsuuden, jonka aikana ehtii tehdä muutakin, kuin kuluttaa aamusta iltaan koulunpenkkiä. Pitää kivaa ja elää ilman minuuttiaikataulua. Että niillä olisi aikaa, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Aikuisikä onkin sitten jo asia erikseen. On totta, että tietyt asiat nostavat elämän laatua täällä, eikä vähiten maukkaat, tuoreet lähellä tuotetut ruoka-ainekset, ruoka- ja juomakulttuuri ylipäätään, yleinen hinta(-laatu)-taso, ilmasto, rennompi meno etc.

Vaikeita asioita..

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen miettinyt lasten hankkimista juuri tuon aikataulutuksen kautta. Työpäivät ovat tosiaan käytännössä todella pitkiä Suomeen verrattuna, joskus tuntuu, että jopa kissoille pitäisi jäädä enemmän aikaa, miten siis samanlaista työpäivää tekevä kollegani viettää aikaansa lastensa kanssa? No eihän hän vietäkään, lasta hoitaa nounou.

Äitiysloma on surkean lyhyt ja kotirouvaksi minusta ei ole. Voisin tietysti anoa työnantajalta osa-aikaista (80 %, eli käytännössä keskiviikot kotona), mutta onko sekään sitten ratkaisu?

Muuten viihdyn täällä aivan mainiosti eikä koulujärjestelmästä ole omakohtaista kokemusta (paitsi että olen ymmärtänyt, että täällä lapset lytätään kaikenlaisissa arvioissa?). Myös tuo työaikakysymys voi muualla Ranskassa olla vähemmän vaikea, kun työmatkoihin ei uppoa yhtään ylimääräistä. Työllistyminen suurten kaupunkien ulkopuolella on vaan vaikeaa.

Mä en itse ihan allekirjoita noita ankeilujuttuja, joita aina kuulee Suomesta kerrottavan. Omasta mielestäni ne ovat jo vähän taakse jäänyttä elämää Suomessakin. Toki alkoholi on edelleen jonkinlainen tabu siellä, mutta noin muuten mielestäni suomalaiset ovat paitsi fiksuja ja yleisesti ottaen todella sivistyneitä, myös tosi rentoja ja huumorintajuisia ja siellä on sellainen ihan omanlaisensa hyvä meno aina, jota mulla myös on vähän ikävä. Puhun siis tietenkin vain oman kokemukseni ja kaveri- ja tuttavapiirini pohjalta, joka tosin rajoittuu lähinnä Helsinkiin eikä juurikaan sen ulkopuolelle.



Mutta siis ennenkaikkea vielä se, että suomalaisessa (kuten käsittääkseni muissakin pohjoismaisissa) yhteiskunnassa otetaan lapset ja perheet ylipäätään niin paljon paremmin huomioon, kaikessa, että ero on kuin yöllä ja päivällä ranskalaiseen yhteiskuntaan verrattuna. Siksi, ja koulujärjestelmän takia siis todennäköisesti muutamme takaisin ainakin muutamaksi vuodeksi, lähitulevaisuudessa.



Haluamme nauttia elämästä perheenä, viettää kunnolla aikaa yhdessä niin kauan kuin lapset vielä kattomme alla majailevat, ja siihen ei täällä yksinkertaisesti ole puitteita. Yhdessävietetty aika on musta niin tärkeä ja arvokas asia, että sitä ei mikään korvaa.

suomalaiseen elämäntyyliin. Täällä tehdään asiat tosissaan, jopa hauskanpito. Olen asunut Suomessa edelliset kymmenen vuotta, eikä meillä ole ollut vaikeuksia saada naapureita leikkaamaan nurmikkoa tarvittaessa, kastelemaan kukkia, vahtimaan lapsia, tms. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, emme ole mitenkään poikkeuksellisia. Pihajuhliin ja talkoisiin tulevat ne jotka ehtivät, yleensä lähes kaikki. Naapureiden ja ystävien kanssa vietetään paljon aikaa. Juuri kävin lenkillä yhden naapurin kanssa, ja huomenna menen toisen kanssa lounaalle. Kolmannen kissat kävin ruokkimassa pari viikkoa sitten kun naapurit olivat muutaman päivän reissussa. En todellakaan tarvitsisi tämän enempää yhteisöllisyyttä. Englannissa asuessakin kyllä naapurit auttoivat ihan kivasti, ja mentiin aina kimpassa kauppaan autolla yms., mutta ei se sen ihmeellisempää ollut kuin Suomessakaan. Suomessa taas koko kylä kasvattaa ja meidänkin taloyhtiössä (lapsia on paljon), kaikki vanhemmat kyllä pitävät lapsille kuria. Harrastuksiin mennään kimppakyydeillä jne. Terkkuja vaan Tampereelta.

, mutta yleisesti saksalaiset ovat selvästi sosiaalisempia, joten auttaminen ym. on varmasti yleisempää täällä kuin Suomessa.

"Koko kylä kasvattaa lapsia": tämä on nykyisin vain klisee Suomessa ja sen näkee aika kurittomista ja huonot käytöstavat omaavista lapsista eli ei mitään totuuspohjaa.

Ahdistaa ranskalainen aataminaikuinen koulujärjestelmä, yhteiskunnan sisäänpäinlämpeävyys ja itseriittoisuus, tietyt vanhanaikaiset asenteet ja arvot, ja ennen kaikkea, aikataulut ja niistä johtuva ajanpuute (liian pitkät työ- ja koulupäivät-> ei ehdi harrastaa, tehdä mitään, viettää aikaa perheen kanssa, mitään). Byrokratia ja kaiken hankaluus. Jälkijunailu tietotekniikassa ja muussa "modernissa".

Lähinnä kuitenkin koulujärjestelmän takia suunnittelemme Suomeen muuttoa, viimeistään lasten mennessä yläasteelle. Haluan ennen kaikkea lapsillemme normaalin lapsuuden, jonka aikana ehtii tehdä muutakin, kuin kuluttaa aamusta iltaan koulunpenkkiä. Pitää kivaa ja elää ilman minuuttiaikataulua. Että niillä olisi aikaa, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Aikuisikä onkin sitten jo asia erikseen. On totta, että tietyt asiat nostavat elämän laatua täällä, eikä vähiten maukkaat, tuoreet lähellä tuotetut ruoka-ainekset, ruoka- ja juomakulttuuri ylipäätään, yleinen hinta(-laatu)-taso, ilmasto, rennompi meno etc.

Vaikeita asioita..

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen miettinyt lasten hankkimista juuri tuon aikataulutuksen kautta. Työpäivät ovat tosiaan käytännössä todella pitkiä Suomeen verrattuna, joskus tuntuu, että jopa kissoille pitäisi jäädä enemmän aikaa, miten siis samanlaista työpäivää tekevä kollegani viettää aikaansa lastensa kanssa? No eihän hän vietäkään, lasta hoitaa nounou.

Äitiysloma on surkean lyhyt ja kotirouvaksi minusta ei ole. Voisin tietysti anoa työnantajalta osa-aikaista (80 %, eli käytännössä keskiviikot kotona), mutta onko sekään sitten ratkaisu?

Muuten viihdyn täällä aivan mainiosti eikä koulujärjestelmästä ole omakohtaista kokemusta (paitsi että olen ymmärtänyt, että täällä lapset lytätään kaikenlaisissa arvioissa?). Myös tuo työaikakysymys voi muualla Ranskassa olla vähemmän vaikea, kun työmatkoihin ei uppoa yhtään ylimääräistä. Työllistyminen suurten kaupunkien ulkopuolella on vaan vaikeaa.

Ymmärrän tosi hyvin. Ennen lapsia ehdin viihtyä mainiosti Ranskassa toistakymmentä vuotta, täysin sopeutuneena, mutta kulttuurishokki tuli vasta lasten synnyttyä. Teen nykyään yksinkertaisesti kaiken ihan väärin päin, ja kaikki on ihan nurinkurisesti. Omasta valinnastani tosin, eli ei pitäisi valittaa. Kannattaa ihan oikeasti miettiä tarkkaan ennen lastentuloa, missä ne kannattaa saattaa alulle. Onko oikeasti valmis palaamaan duuniin kun vauva on ihan pieni vai.. niin, eristäytymään muusta yhteiskunnasta jättäytymällä yksin kotiin hoitamaan lastaan.

T. Kutonen

Vitonen jatkaa vielä:



Asumme siis Italiassa ja täällä yhteisöllisyys on todella todella vahvaa. Samanlaista en ole Suomessa tuntenut missään. Aina tervehditään, käydään naapurin kanssa kahvilla, pidetään silmällä myös naapurin lasta, puututaan jos nähdään, että jotain outoa on tekeillä jne. Ehkä juuri siksi lähiyhteisön tuki on niin vahvaa, kun poliisiin, valtioon tai yhteiskunnan tukeen ei voi luottaa. Suomessa uskotaan, että kyllä "joku muu" aina hoitaa ja ei "kehdata" puuttua toisten asioihin tai haetaan mieluummin apua sossusta kuin naapureilta tai ystäviltä.



Tämä pienen yhteisön tuki on tietysti mahtavaa, mutta yhteiskunnan tehottomuus ja byrokraattisuus toisaalta sitten johtaa siihen, että aina on käynnissä jotain pientä kepulikonstia, hyvällä supliikilla voi kääntää viranomaisten päät tai suhteilla saa erikoiskohtelua.



Haluaisin lasteni oppivan suomalaista työmoraalia, tasa-arvoa, suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä ja sitten taas italialaista iloisuutta, positiivisuutta, yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja perherakkautta.



Ehkä näkisin enemmän tämän niin, että lapsillani on minun suomalaisuuteni takia paremmat edellytykset tai ainakin enemmän vaihtoehtoja kuin paikallisilla lapsilla. Sitten toisaalta minusta ympäristön ja kulttuurin vaikutus on täällä suotuisampi kuin Suomessa.

Uskon, että ihmiset ovat täällä etelä-Euroopassa onnellisempia ja positiivisempia. Elämänasenne ja arvot ovat "terveempiä". Perhe on tärkeä, ja vanhemmat ja lapset näyttäisivät olevan toisilleen läheisempiä kuin Suomessa myös aikuisina. Lapset viihtyvät paremmin isoissa ryhmissä, eikä "erilaisia" näytetä syrjivän niin helposti kuin Suomessa. Lapsilla on hyvä itsetunto, ovat rohkeita, puheliaita ja avoimia.



Toisaalta täällä harvemmin kouluttaudutaan niin pitkälle kuin Suomessa. Peruskoulu ja ammattikoulu on tyypillinen koulutusputki ja sen jälkeen jatketaan esimerkiksi perheyritystä.



Omille lapsilleni toivoisin voivani antaa hyvät puolet molemmista kulttuureista. Jos ja kun lapsillani on myös Suomen kansalaisuus, haluaisin heidän saavan yliopistokoulutuksen Suomessa.

Ahdistaa ranskalainen aataminaikuinen koulujärjestelmä, yhteiskunnan sisäänpäinlämpeävyys ja itseriittoisuus, tietyt vanhanaikaiset asenteet ja arvot, ja ennen kaikkea, aikataulut ja niistä johtuva ajanpuute (liian pitkät työ- ja koulupäivät-> ei ehdi harrastaa, tehdä mitään, viettää aikaa perheen kanssa, mitään). Byrokratia ja kaiken hankaluus. Jälkijunailu tietotekniikassa ja muussa "modernissa".



Lähinnä kuitenkin koulujärjestelmän takia suunnittelemme Suomeen muuttoa, viimeistään lasten mennessä yläasteelle. Haluan ennen kaikkea lapsillemme normaalin lapsuuden, jonka aikana ehtii tehdä muutakin, kuin kuluttaa aamusta iltaan koulunpenkkiä. Pitää kivaa ja elää ilman minuuttiaikataulua. Että niillä olisi aikaa, niin oudolta kuin se kuulostaakin.



Aikuisikä onkin sitten jo asia erikseen. On totta, että tietyt asiat nostavat elämän laatua täällä, eikä vähiten maukkaat, tuoreet lähellä tuotetut ruoka-ainekset, ruoka- ja juomakulttuuri ylipäätään, yleinen hinta(-laatu)-taso, ilmasto, rennompi meno etc.



Vaikeita asioita..