Ahdistun kun joudun olemaan siskoni seurassa vauvani kanssa
vauva on nyt 11kk ja siskoni työskentelee lasten parissa, hänelle ns kutsumustyö ja kouluttaa itseään jatkuvasti sillä saralla. Eli siis tietoa löytyy paljon.
Ahdistaa kuitenkin aina kun olen vauvani kanssa siskoni seurassa, kun tuntuu että olemme jonkun suurennuslasin alla ja hän tarkkailee meitä koko ajan "ammattilaisen silmin".
Olemme ihan tavallinen perhe, eli ei ole mitään pelkoa että paljastuisi jotain kauheuksia mitkä haluamme salata.
En vain osaa olla luontevasti vauvani kanssa silloin, hassuttelu yms tuntuu todella vaivaannuttavalta. Samaten jos vauva alkaa itkeä ja en saa häntä rauhoitettua tulee heti sellainen olo että en osaa olla äiti. Eilenkin olimme yhtäaikaa kaupassa ja vauva nyppi takkini nappeja aikansa kuluksi, hymyilin vaan hölmönä ja sanoin vauvalle jotain "taidat olla aikamoinen nyppijä" tai jotain muuta yhtä fiksua. Tähänkin sain heti luennon että pitää kertoa vauvalle "se on nappi" eikä vaan hymistä hölmöjä.
Ihan tälläisiä pieniä juttuja joista tulee aina sellainen olo että tyhmä äiti kun ei tuotakaan tajunnut..
Kommentit (3)
itsellään 13 vuotias lapsi, joten siinä mielessä omaakin kokemusta on.
mutta kiva kuulla että tämä on ihan yleistä, ehkä tää tosiaan helpottaa ajan kanssa:)
-ap
Silloin on ihan normaalia tuntea itsensä epävarmaksi ja hermostua, jos tuntuu että toinen tarkkailee. Sun aloituksessa siskosi sijalla voisi olla sukulaistäti, anoppi tms. ja moni tunnistaisi niistä sen oman esikoisen vauva-ajan.
Aika auttaa tuohon etkä pian välitä mitä muut sinusta miettivät. Olet hyvä äiti lapsellesi. Täydellistä äitiä ei olekaan, ja minusta on vähän törkeää, jos siskosi puuttuu käytökseesi. Kuulostaa vähän siltä että siskollasi ei itsellään ole lapsia. Ja silloin ei vanhemmuudesta tiedä yhtään mitään. Ei, vaikka ois hoitanut sataa lasta. Sinä tiedät lapsesi parhaiten ja osaat kohdella häntä riittävän hyvin. :)