Päiväkodissa kiusaamista ei saada loppumaan- vaihto muualle?

Minua harmittaa nykytilanne enkä tiedä, onko minussa energiaa kutsua koolle palaveria- ryhmän opettaja pistää jauhot suuhun kenelle tahansa ja aiemmissa palavereissa on annettu ymmärtää, että he toimivat täysin oikein ja että vika on meidän puolellamme. Kyllä se varmasti osittain onkin.

Tässä taitaa olla se pohjimmainen ongelma. Päiväkoti ei pyri ratkomaan ongelmia, vaan syyttelee ongelmista lasten vanhempia, kotioloja, ketä tahansa paitsi itseään. Eivät ne ongelmat muita syyttelemällä ratkea. Tottakai lapsessa on "vikaa", jos hän on erityisen tuen piirissä, mutta hän on saanut paikan erityisryhmästä, jotta häntä kuntoutettaisiin. Vanhempien syyllistäminen ei ole kuntouttamista, vaan pahentaa vain ongelmia.

Erityisryhmät on resurssoitu niin, että työntekijöitä on enemmän mitä tavallisten lasten ryhmässä pienten puolella. Minusta tuntui joskus aika absurdilta, että perheen yksivuotias oli ryhmässä, jossa oli kolme aikuista ja 12 lasta. Esikoisen ryhmässä oli myös 12 lasta, mutta neljä aikuista. Oli siellä esikoisen ryhmässä muutama haastavampikin tapaus, mutta ei siellä kukaan ollut sentään yksi- tai kaksivuotiaan tasolla.

Lapsellasi on pahoja ongelmia jos on konflikti-tilanteita päivittäin. Eli selkeästi impulssiivinen ja agressiivinen.



Mitäpä jos kauhukakara tuli lyömään omaasi juuri siksi että oli aikuinen turvana ja uskalsi? Ehkäpä oli kosto takaisin.



Ap ei näe mitä tarhassa tapahtuu. Suosittelisin että menisit mukaan muutamana päivänä. Saisit parempaa selvyyttä siitä mitä siellä tapahtuu.



Tätä lasta muuten ei saa vielä lisää opettaa lyömään takaisin niinkuin joku neuvoi. Tämä lapsi lyö jo muutenkin liian helposti takaisin.



Ota myös yhteys keltoon, jka tulee tarkkailemaan tilannetta tarhaan ulkopuolisen silmin. Toin mitä luen rivin välistä, olen aika varma ettet usko keltonkaan sanaa. Olet liian puolueellinen ja siksi asiaa on mahdoton selvittää.

Lapsellasi on pahoja ongelmia jos on konflikti-tilanteita päivittäin. Eli selkeästi impulssiivinen ja agressiivinen.

Mitäpä jos kauhukakara tuli lyömään omaasi juuri siksi että oli aikuinen turvana ja uskalsi? Ehkäpä oli kosto takaisin.

Ap ei näe mitä tarhassa tapahtuu. Suosittelisin että menisit mukaan muutamana päivänä. Saisit parempaa selvyyttä siitä mitä siellä tapahtuu.

Tätä lasta muuten ei saa vielä lisää opettaa lyömään takaisin niinkuin joku neuvoi. Tämä lapsi lyö jo muutenkin liian helposti takaisin.

Ota myös yhteys keltoon, jka tulee tarkkailemaan tilannetta tarhaan ulkopuolisen silmin. Toin mitä luen rivin välistä, olen aika varma ettet usko keltonkaan sanaa. Olet liian puolueellinen ja siksi asiaa on mahdoton selvittää.

Onhan nyt herttaisen yhdentekevää, miksi se lapsi tuli lyömään ap:n lasta. Ei sitä vain hyssytellä ja oteta lyöjää syliin vaan tehdään erittäin selväksi, että kukaan ei lyö ketään mistään syystä. Ei kostoa hyväksytä normaaleissakaan päiväkodeissa. Toki asian voi tehdä ymmärrettäväksi siten, että lapselle sanotaan tiukasti, ettei saa lyödä ja että hänen on pyydettävä ap:n lapselta anteeksi ja sitten sen jälkeen todetaan, että näetkö nyt, x, mitä siitä seuraa, kun menet lyömään toista. Se toinen lyö takaisin. Ketään ei lyödä eikä kukaan saa lyödä sinua.

Minusta henkilökunta pakenee liikaa sen taakse, että lapsi on ns. hankala. Juu, varmasti on, mutta ei silti sitä lasta saa kohdella ihan miten vaan. Olisiko syy hankaluuteen myös siinä, että kokee olonsa äärimmäisen turvattomaksi, kun kukaan ei puolusta eikä ota syliin eikä ymmärrä?

Ap, kysy hoitajilta, montako kertaa päivässä lapsesi saa hellyyttä ja hyväksyntää. Onko sitä kirjattu ylös? MOntako kertaa on kehuttu, kun on toiminut oikein? MOntako kertaa kuunneltu, mitä lapsella on sanottavaa?

Kysy myös, miten on nämä lapsen ylilyönnit ja negatiiviset jutut selvitetty. Onko lapsi pyytänyt anteeksi tekojaan? Onko saanut rangaistuksia? Miten on lapselle asiaa selitetty?

Veikkaan, että hoitajat antavat lapsesi olla syrjässä, ja hän etsii negatiivista huomiota, kun ei koskaan sitä positiivista voi saada. Jos lapsestasi on sivutolkulla päivittäin negatiivista sanottavaa, niin mihin toimenpiteisiin nämä alan ammattilaiset ovat ryhtyneet lapsesi käytöksen parantamisessa. ASiahan ei ratkea sillä, että kotiin tiedotetaan vaan niitä toimintatapoja on pakko miettiä ihan kunnolla vanhempienkin kanssa. Onko tällaista palaveria pidetty? Onko suunnitelmaa lapsen kuntouttamiselle ja negatiivisen kierteen katkaisemiselle?

Ap, pelkäät näitä ammattilaisia ihan turhaan. Pelkäät, että teitä syytetään lapsen ylilyönneistä, pelkäät, kun lapsesi saa negatiivista palautetta. Käännä se toisin päin. Kysy, mitä ovat ajatelleet asialle tehdä. Kysy, mistä arvelevat, että se johtuu. Kysy, mitä apua suosittelevat lapselle ja mitä teidän pitäisi tehdä. Kysy. He ovat ammattilaisia. Heillä pitäisi olla vastaukset. Ole yhteistyöhaluinen ja kysy. Keksi vaikka lista kysymyksistä, jos pelottaa kuulla ammattilaisten jyräämistä. Se jyrääminen ei nimittäin ole ratkaisu, ja näillä ammattilaisilla pitäisi olla melkoinen nippu erilaisia keinoja, joilla lapsesi tilannetta parannettaisiin. Hehän ovat saaneet juuri tähän koulutuksen. Sinä olet vain vanhempi, jonka tehtävänä on nähdä lapsessa positiiviset puolet. Kerro sinä niistä. Kerro, miten kotona sujuu, miten isovanhemmilla sujuu jne. Ihmettele, miksi päiväkodissa ei suju. Kysy, tekevätkö jotain toisin kuin te kotona tai isovanhemmat tai muut hoitajat.

Kysy. Se on sinun keinosi taistella.

Minusta henkilökunta pakenee liikaa sen taakse, että lapsi on ns. hankala. Juu, varmasti on, mutta ei silti sitä lasta saa kohdella ihan miten vaan.

Aivan! Lapsi on erityisryhmässä, kuntouttavassa päivähoidossa, erityisen tuen piirissä, jotta siellä ammatti-ihmiset opettaisivat ja kasvattaisivat häntä. Jos he eivät työtään tee kunnolla, ongelmat vain kasvavat ja mitä isompia ne ovat, sitä vaikeampaa ja kalliimpaa niiden korjaaminen on.

Vaikka vanhemmat tekisivät kaiken "oikein" se ei riitä, jos päiväkoti ei hoida omaa osuuttaan kunnollisesti. Sama on tietysti toisinkin päin, mutta tosi sitkeässä tuntuu olevan uskomus, että aina kun lapsen kanssa on ongelmia vika on vanhemmissa.

Oma erityislapseni ehti omalla päiväkotiurallaan olla kuuden eri lastentarhanopettajan vetämässä ryhmässä ja kyllä sillä opettajalla oli tosi iso vaikutus lapsen käytökseen. Jos päiväkoti hoiti oman osuutensa kunnolla, kotonakin oli helpompaa. Nuoremman, tavallisen, lapsen kanssa tätä ei ole tullut vastaan. Hänet saattaa jättää huonommankin opettajan vetämään ryhmään huoletta.

Hei ap



Minulla on as- ja adhd-piirteinen poika, jonka kanssa meillä oli ongelmia päiväkodissa ja esikoulussa. Ongelmat alkoivat, kun lapsi siirtyi uuteen ryhmään 4,5-vuotiaana. Ongelmat jatkuivat ekaluokan alkuun asti. Ekassa ryhmässä puolestaan (3-4,5 v iässä) mitään mainitsemisen arvoisia isoja ongelmia ei ollut, vaikka lapsi oli siellä ihan yhtä as-piirteinen eikä aina käyttäytynyt yhtä hyvin kuin muut ikäisensä.



Noh, uuden ryhmän myötä sitten saimme päivittäin moitteita lapsen käytöksestä. Ryhmän aikuisten kanta oli, että jos lapsi muuttuisi, heillä ei olisi mitään ongelmia. Mä yritin sanoa, että koska lapsi on as, niin helpompaa ja nopeampaa olisi, jos joitain toimintatapoja muutettaisiin, niin pattitilanne ehkä laukeais ja kaikki pääsisivät lopulta helpommalla. Siinä ekassa ryhmässä nimenomaan joitain toimintatapoja muutettiin ja vaikeiden tilanteiden määrä saatiin karsittua minimiin. En siis pyytänyt, että lapseni saa tehdä mitä tahansa, vaan pyysin, että yritettäisiin vain vähän eri keinoin päästä samaan lopputulokseen. (Tässä oli ennen kaikkea kyse työrauhasta, sillä lapsi oli impulsiivinen ja puhelias ja häiritsi äänekkyydellä.)



(Nää ryhmät oli vieläpä saman talon sisällä, lapsi vain vaihtoi allergiaryhmästä tavalliseen ryhmään allergioiden helpotettua.)



No se tilanne hoidossa ei koskaan ratkennut, vaikka mukaan otettiin elto ja perheneuvola (Jotka oli kyl muuten iso apu ja kannatti ottaa mukaan). Kun poika siirtyi ekaluokalle, olin vähän huolissani, sillä minulle oli jäänyt päiväkodin henkilökunnan puheista kuva pojasta, joka on aivan mahdoton. (Ei kyl kotona ollut mahdoton, tottelee hyvin sääntöjä, mutta on kyl energinen ja kuuluvainen lapsi, mutta ei missään nimessä ilkeä eikä mahdoton.) Mutta kappas, koulussa ei ole ollut ongelmia kuin yhden episodin verran alkusyksystä (ihan samasta aiheesta, josta päiväkodilla väännettiin parin vuoden ajan). Asiasta ja ratkaisukeinoista keskusteltiin open kanssa hyvässä hengessä. Kerroin mm. millaiset keinot meillä on auttaneet lapsen rauhoittamiseen ja kas, työrauha palasi. Lapsi on edelleen as ja erityinen, eikä ole hymypoikapatsasainesta, mutta hän ei häiriköi jatkuvasti (hetkittäin on kyl häiriöksi, ei as pilkuistaan pääse, himmenevät vaan). Mut lapsi ei todellakaan ole mahdoton, ainoastaan erikoinen, hetkittäin ärsyttävä, hetkittäin aivan mahtava.



Opettaja pikemminkin kertoo, että he ovat niin onnekkaita, että heillä on tällainen pikkuasiantuntija luokassa, joka tietää asioista, joista muut eivät tiedä. Tilanteita tosiaan syntyy aina välillä, mutta ne eivät kärjisty sellaiseksi jatkuvaksi 'aikuiset vastaan lapsi' -kädenväännöksi. Kun lapsella karkaa mölymopo käsistä, niin opettaja osaa ne hoitaa pois päiväjärjestyksestä ja koulun arki jatkuu entisellään.



Eli mun vuodatuksen pointti on, että erityispiirteisen lapsen käytöksen kanssa avainasemassa näyttää lopulta olevan se, kuinka taitavia aikuiset ovat käsittelemään erilaisia ihmisiä ja keksimään ne toimintatatavat, jotka itse kullekin tepsii. Pieni lapsi tarvitsee apua osatakseen käyttäytyä hyvin, erityislapsi tarvitsee vähän enemmän apua ja tukea tähän. Vaikka erityislapsi itse osaa aiheuttaa ja synnyttää ne tilanteet, niin aikuinen on se, joka osaa ne tilanteet hoitaa taitavasti ohi tai taitamattomasti kasvattaa pahemmaksi.



Jos tilanne on ihan sietämätön, vaihda ryhmää, jos tilanne on siedettävä, sinnittele ja hanki lisää apua eltolta ja perheneuvolalta.