Jos haluan erota miehestäni niin voinko muuttaa 600km päähän?
lasten kanssa? Tarvinko miehen luvan? Olemme edelleen aviossa ja erohan astuisi voimaan vasta sitten myöhemmin.
Kommentit (14)
kusipää, sä voit. Mutta ajattelisit lapsia, jos osaat.
ja lasten takia jaksanut tähän asti. Ilman lapsia oisin eronnut jo.
Tuntuisi hullulta jäädä tänne asumaan, koska täällä mulla ei ole ketään sukulaisia tms.
Mutta toisaalta tuntuisi väärältä muuttaa niin kauas.
Kirjoitin tänne viime viikolla kun olin lähdössä siskoni ja lasten kanssa hotelliin kahdeksi yöksi ja tästä mieheni ei tykännyt. Ei tullut hakemaan meitä juna-asemalta ja jouduin tulemaan bussilla lasten ja tavaroiden kanssa.
Nyt kun äitini oli täällä kolme yötä niin eka päivä meni hyvin, sen jälkeen oli kiusallista kun mies ei puhunut vieraille juurikaan ja mökötti huoneessa.
Nyt on töissä ja mietin kaikkea tätä. Tuntuu raskaalta. En toisaalta halua edes erota, mutta en jaksaisi tätäkään.
Ehkä jos antaisi vielä vuoden aikaa. Katsoisi tilannetta ja jos vielä ensi keväänä samat tuntemukset niin eroaisi sitten
ap
Periaatteessa mies voi estää lasten muuton ja vaatia lapsia asumaan kanssaan vanhalla paikkakunnalla. Useimmat miehet eivät ymmärrä tätä ennen kuin on liian myöhäistä ja vaimo muuttanut pois lasten kanssa. Siitä seuraa sota, joka kestää vähintään lasten täysi-ikäisyyteen. Miehellä ei sen jälkeen ole yhtään mitään syytä luottaa sinuun tai antaa periksi missään asiassa. Molempien vanhempien ja lasten elämä menee pilalle ikuisen katkeruuden, riitelyn ja toistuvien oikeusjuttujen takia. Huonoin mahdollinen tapa erota.
Periaatteessa mies voi estää lasten muuton ja vaatia lapsia asumaan kanssaan vanhalla paikkakunnalla. Useimmat miehet eivät ymmärrä tätä ennen kuin on liian myöhäistä ja vaimo muuttanut pois lasten kanssa. Siitä seuraa sota, joka kestää vähintään lasten täysi-ikäisyyteen. Miehellä ei sen jälkeen ole yhtään mitään syytä luottaa sinuun tai antaa periksi missään asiassa. Molempien vanhempien ja lasten elämä menee pilalle ikuisen katkeruuden, riitelyn ja toistuvien oikeusjuttujen takia. Huonoin mahdollinen tapa erota.
lapset tulee mulle ekana ja heidn hyvinvointinsa. Mies haluaisi muuttaa kotimaahansa, mutta eron tullessa ei voisi.
Ehkä sitten pitäisi koittaa jaksaa asua tällä paikkakunnalla molempien.
ap
yhteishuoltajuudessakin. Suomessa kun on muuttovapaus
Kertokaa minulle, laittakaa vaikka linkki siihen lakipykälään, miten isä voi estää äitiä ja lapsia muuttamasta toiselle paikkakunnalle?
Ei yhteishuolto ole syy eikä selitys sille, että estetään toista vanhempaa muuttamasta lasten kanssa.
Minä erosin avoliitosta aikoinaan. Aikoinaan esikoisen kohdalla oli ruksattu, että molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia, siis yhteishuolto. Toisen lapsen kohdalla isyyden selvittelyissä laitettiin vain minun huoltajaksi. Meillä oli siis tilanne, että toiseen lapseen oli yhteishuolto ja toisen yksinhuolto minulla.
Muutin, alkuun 50 km:n päähän lasten isästä, sitten 300 km:n päähän ja siitä edelleen niin, että välimatkaa tuli 5-600 km.
Lasten isä maksoi elarit aina myöhässä milloin sattuu, ei kiinnostunut lasten tapaamisesta ja lopulta jätti elarit maksamatta.
Toisen lapsen yhteishuolto purettiin jossain vaiheessa, kun passia hakiessa selvisi tilanne.
Ei minua kukaan tai mikään ole koskaan estänyt muuttamasta.
Nykyisen mieheni exä vaihtoi lapsensa päivähoitopaikkaa ja sittemmin muutti toiselle paikkakunnalle eikä ole ilmoittanut uutta osoitetta, lapsen haku tapahtuu niin että lapsi tulee + jätetään sovittuun paikkaan josta lapsi kävelee kotiin, iso teini on jo.
Nainen on myös ottanut lapsilleen pankkitilin.
Ei näihin mihinkään ole pyydetty lasten isän suostumusta.
Moi,
Halusin vain sanoa, että jepjep on mies ja nainen on se ongelma jonka haluaisin muuttavan pois. Mutta miten teet että kaikki menis fiksusti. Vai onko olemassa fiksua eroa. Jos minä haluan että naiseni lähtisi. Olenko siis se paskiainen ja vastuuntunnoton kusipää todellakin, kun tänne näin ajatellessani kirjoitan? Sanoja joita kuulen liki päivittäin toisen suusta syyttä?!
Nykynaiset persiistä vai miehetkö ne sitten. Ihan sama persiistä tuntuu aina olevan tämä tämmöinen suhde. Muualla ollessa on hyvin mutta kotiin tullessa saa kuulla kaiken maan ja taivaan väliltä että kun on niin huono ja heikko jne. Miten erota jos mies haluaa sitä. Lapset tärkeitä mutta pieniä. Nihilistihän se mies jokatapauksessa on aina ja kaiken haukun syy ja kohde. Vaikka nainen haukkuisi niin loppupelissä jos nainen itkee haukun jälkeen niin sitten saa kuulla että itse on haukkunut. Mitä #%¤"#% ihmettä.
Vaikea tilanne :(
Omat kärsisivät kohtuuttomasti jos joutuisivat toisesta eroon. Eli isä todella hoitaa arjesta ainakin puolet.
Tekisin varmaan niin että jäisin johonkin lähelle ja kävisin usein sukuloimassa.
Kertokaa minulle, laittakaa vaikka linkki siihen lakipykälään, miten isä voi estää äitiä ja lapsia muuttamasta toiselle paikkakunnalle?
Ei yhteishuolto ole syy eikä selitys sille, että estetään toista vanhempaa muuttamasta lasten kanssa.
Minä erosin avoliitosta aikoinaan. Aikoinaan esikoisen kohdalla oli ruksattu, että molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia, siis yhteishuolto. Toisen lapsen kohdalla isyyden selvittelyissä laitettiin vain minun huoltajaksi. Meillä oli siis tilanne, että toiseen lapseen oli yhteishuolto ja toisen yksinhuolto minulla.
Muutin, alkuun 50 km:n päähän lasten isästä, sitten 300 km:n päähän ja siitä edelleen niin, että välimatkaa tuli 5-600 km.
Lasten isä maksoi elarit aina myöhässä milloin sattuu, ei kiinnostunut lasten tapaamisesta ja lopulta jätti elarit maksamatta.
Toisen lapsen yhteishuolto purettiin jossain vaiheessa, kun passia hakiessa selvisi tilanne.
Ei minua kukaan tai mikään ole koskaan estänyt muuttamasta.
Nykyisen mieheni exä vaihtoi lapsensa päivähoitopaikkaa ja sittemmin muutti toiselle paikkakunnalle eikä ole ilmoittanut uutta osoitetta, lapsen haku tapahtuu niin että lapsi tulee + jätetään sovittuun paikkaan josta lapsi kävelee kotiin, iso teini on jo.
Nainen on myös ottanut lapsilleen pankkitilin.
Ei näihin mihinkään ole pyydetty lasten isän suostumusta.
Mun miehen exä on ainakin tarvinnut AINA miehen allekirjoituksen/suostumuksen niin muuttoon, kuin pankkitilin avaamiseen ja muihin vastaaviin juttuihin.
mutta käytännössä sitä ei kukaan valvo.
Ymmärrän sua täysin. Mulla ihan sama tilanne, en haluaisi olla mieheni kanssa. Mutta meillä on kolme lasta ja oma suku asuu monen sadan kilometrin päässä. täällä ei ole ketään/mitään syytä jäädä. Lasten takia olen vielä jatkanut ja jaksanut. Mutta en tiedä kauanko?? ja kyllä lapsista huomaa että reagoivat tähän kireeseen ilmapiiriin mikä meillä on. :(
Jos eroaisi ja jäisi tänne, ei sekään huokuta, sitä olisi sitten totaalisen yksin.
Tullu tehtyä yksi tai kaksi tosi paskaa valintaa.
jos mies jäisi nykyiselle asuinpaikallemme?
Viikonloppuna puhuin miehelle erosta, hänestä olisi parempi että lapset jäisi hänelle ja minä sitten aina tapaisin heitä. Ei onnistuisi noin.
En suostuisi.
Nyt taas mieheni oli sitä mieltä, ettei erottaisi. Itse miettinyt eroa kuutisen vuotta, välillä enenmmän, välillä vähemmän.
Olen ajatellut lapsia, mutta nyt mietin ettei näin voi jatkua. Olen väsynyt tähän enkä tiedä mitä tekisin.
Tiedän kyllä, että ero hankaloittaisi elämääni, mutta en tiedä jaksanko tätä avioliittoakaan
Minä en voisi.
Eihän ne näkis kuitenkaan enää ku silloin tällöin!
Lapset ilmeisesti niin nuoria ettei heidän mielipidettään kysytä? Tapaamisista: varaudu siihen että joudut maksamaan osan matkakuluista kun lapset reissaavat isällään jos jäävät sinulle.