Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kusipäisesti masentunut saa käyttäytyä?
29.09.2014 |
Minusta ihmisiä voi kohdella kunnioittavasti vaikka olis masentunut. Voi edes kohteliaisuudesta kuunnella välillä mitä heilläkin on sanottavaa? Tai jos lupaa että nähdään, nähdään. Ja jos tietää olevansa sellaisessa kunnossa ettei ehkä jaksa nähdä niin ei lupaa.
Kommentit (156)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:12"]
--
Kertokaa nyt Luojan tähden te masentuneet, että kuinka teitä sitten voi auttaa. Ranteensa murtaneelle tai muuten loukkaantuneelle voi olla apuna hoitamassa arkipäiväisiä askareita joita hän ei pysty hoitamaan.
Mutta masentunut... Ei saisi hellävaraisesti sanoa, että hae apua. Kaikki pitäisi ottaa vastaan ja sietää. Mitään yhteistä tekemistä ei voi ehdottaa, voit kuunnella loputtomiin, mutta et voi tunkea väkisin toisen elämään. Tulee kommenttia tyyliin "en nyt jaksa tehdäkään tätä mitä sovimme koska masennus..." Mitä helevataa siinä sitten tekee kun kyseessä on ihminen josta välittää? En halua että löydyt ranteet auki kylpyammeesta, mutta jos minä ja muut läheiset eivät riitä, ehkä ammattiapu sen tekisi... Ja tässä päästään siihen että työ on loppupeleissä masentuneen itsensä harteilla. Jos mieli on sairas, ehkä kannattaa kuunnella sitä toisen ihmisen pyyntöä hoitoon hakeutumisesta. Ja tiedän kyllä, ettei sitä ole välttämättä helposti saatavilla.
Kuvittelevatko masentuneet oikeasti, ettei heidän haudallaan olisi edes yhtä ihmistä itkemässä ja syyttämässä itseään?
[/quote]
Ei tarvitsekaan sietää kaikkea. Eikä jaksaa kaikkea: uskon kyllä, että valtaosa tähän keskusteluun osallistuneista ymmärtää, että masentuneen läheisillä voi olla yhtä tukala olo kuin masentuneella itsellään. Omien voimavarojensa yli ei tarvitse eikä kannata venyä, eikä loputon kuuntelu ja ymmärtäminen välttämättä autakaan asiaa (vaikka tuki taatusti on masentuneelle paljon).
Minun neuvoni itse entisenä masentuneena on, että mikäli haluat olla tukena masentuneelle läheisellesi, niin tarjoudu vaikka soittamaan hänen puolestaan lääkäriin, mikäli hän itse ei syystä tai toisesta pysty. Tai tarjoa vaikka kyyti paikan päälle, jos pystyt ja haluat. Minulle nimittäin oli enemmän kuin mitään se, että eräs läheiseni soitti lääkäriin puolestani ja selitti tilanteen. Tai yritä ainakin painottaa sitä, että on todella tärkeää, että hän ymmärtää hakeutua ammattilaiselle.
Mutta kenenkään ei tosiaan tarvitse ryhtyä 24/7 - tuki- ja puhelinpalveluksi, ei tarvitse sietää huonoa käytöstä eikä rajoittaa omia ihmissuhteitaan vain tämän masentuneen tukemiseen. Onhan masentuneen rinnalla myös riski sairastua itse, joten senkin vuoksi kannattaa seurata tarkasti myös omaa jaksamistaan. Sitä parempi siis, mitä aikaisemmin masentunut rohkenee hakeutua ammattilaiselle (ja toivottavasti palvelut ovat hänen tavoitettavissaan).
P.S Viimeiseen kysymykseesi: masentunut todella voi ajatella, että muille olisi oikeastaan onnenpotku, jos hän kuolisi pois, tai ettei ketään kiinnosta. Tai sitten hän ei vain ajattele asiaa. Kuulostaa varmasti terveen korvaan typerältä, mutta masentuneen omassa mielessä ajatukset voivat olla täysin päivänselviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:15"]
En usko, että masentuminen vaatii itsekkyyttä.
[/quote]
No. Kaikki neuroottisen ihmiset ovat itsekeskeisiä. Heillä on niin suuria taakkoja kannettavanaan, etteivät he kykene keskittymään muuhun kuin itseensä. Tämä pätee myös masennukseen. Eri asia on sitten se, kuinka paljon siinä masennuksen keskellä sille itsekeskeisyydelleen voi. Mutta nimenomaan kyse on siitä, ettei energiaa riitä muuhun kuin omiin ongelmiin. Kun oma mielenterveys on kunnossa, pystyy vasta rakastamaan, olemaan hyvä vanhempi jne; eli antamaan pyyteettömästi toiselle jotakin.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:15"]
En usko, että masentuminen vaatii itsekkyyttä.
[/quote]
No. Kaikki neuroottisen ihmiset ovat itsekeskeisiä. Heillä on niin suuria taakkoja kannettavanaan, etteivät he kykene keskittymään muuhun kuin itseensä. Tämä pätee myös masennukseen. Eri asia on sitten se, kuinka paljon siinä masennuksen keskellä sille itsekeskeisyydelleen voi. Mutta nimenomaan kyse on siitä, ettei energiaa riitä muuhun kuin omiin ongelmiin. Kun oma mielenterveys on kunnossa, pystyy vasta rakastamaan, olemaan hyvä vanhempi jne; eli antamaan pyyteettömästi toiselle jotakin.
[/quote]
Ja tämä sama koskee myös ns "kilttejä" ihmisiä. Luulevat olevansa auttavaisia ja tekevänsä toisten vuoksi kaikkensa, vaikka todellisuudessa ovatkin passiivisaggressiivisia ja lunastavat hyväksyntää "kiltteydellään". Eli eivät ole rehellisiä ja pyyteettömiä, vaan itsekeskeisiä, tajuamatta sitä itse.
Tunnen muutamia masennukseen taipuvaisia, jotka ovat hyvin itsekeskeisiä ihmisiä. Toki muillakin ihmisluonteilla on masennusta, mutta nämä mainitsemani ovat jo lapsuudesta alkaen olleet perfektionisteja, joustamattomia ja syy kaikkeen on aina muissa. Ovat koulukiusanneet, kateuteen taipuvaisia jne. Toisaalta nämä voivat olla heikon itsetunnon tuotosta myös. Kun elämä ei mennytkään oman kaavan mukaan, puhkesi masennus. Juuri nämä masentuneina peruvat tapaamisia, lyövät luurin korvaan, rypevät itsesäälissä. Saavat käytöksellään edelleen käyttää valtaa suhteessa toisiin ihmisiin. Käytös on hyvin lapsellista ja on varma tapa kaventaa kaveripiiriä.
No 27, ei se ihan noin mene. Itse olen ison perheen lapsi, täysin näkymätön kaikille. Opin tekemään kaikkeni toisten hyväksi enkä mitään itselleni. Oikeuteen olemassaoloni huolehtimalla muista ja vastaamalla muiden odotuksiin. Tein töitä kuin ahkera muurahainen ja hoidin kolmea lasta. Kun lähipiiristä kuoli viisi ihmistä kahden vuoden sisällä ja itsekin sairastuin, väsyin, ja sain masennusdiagnoosin. Tässä tapauksessa juuri pyyteettömyys ja itsensä unohtaminen aiheutti masennuksen.
No jäinkö sitten sairastamaan? No en tietenkään. Painoin töissä kunnes vasta syöpä minut heitti sairaslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 11:03"]
No 27, ei se ihan noin mene. Itse olen ison perheen lapsi, täysin näkymätön kaikille. Opin tekemään kaikkeni toisten hyväksi enkä mitään itselleni. Oikeuteen olemassaoloni huolehtimalla muista ja vastaamalla muiden odotuksiin. Tein töitä kuin ahkera muurahainen ja hoidin kolmea lasta. Kun lähipiiristä kuoli viisi ihmistä kahden vuoden sisällä ja itsekin sairastuin, väsyin, ja sain masennusdiagnoosin. Tässä tapauksessa juuri pyyteettömyys ja itsensä unohtaminen aiheutti masennuksen.
No jäinkö sitten sairastamaan? No en tietenkään. Painoin töissä kunnes vasta syöpä minut heitti sairaslomalle.
[/quote]
No, toivottavasti olet tänä päivänä oppinut TERVETTÄ itsekkyyttä. Miten olet voinut rakastaa muita aidosti jos et ole itseäsi arvostanut ja rakastanut ollenkaan?
Masentuneita jotka psyykkaavat itseään "vaikka kuinka minua loukataan kyllä silti täytyy olla kaveria", jotain vialla? Tarpeeksi kun loukataan luulisi olevan merkitystä, miksi kaikesta pitää ajatella: otan väkisin sen ja sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäytymisohjeet kusipäisesti masentuneille löytyvät Pitkäniemen ruokalan ilmoitustaululta. Tervetuloa lukemaan!
Olen aika arka ihminen mutta pärjäsin hyvin kuitenkin nuoruusikäni. Kuitenkin kun oli aina joutunut olemaan kotona (asuimme keskellä metsää enkä päässyt kavereille liikkumaan) oli sitten ehkä liikaa kun yhtäkkiä 15-vuotiaana alkoi kavereita ja huomiota tulemaan . En ehkä osannut suojella itseäni, tiedä häntä. Mutta kuitenkin lyhyessä ajassa ystäväni joutui onnettomuuteen ja kuukausiksi koomaan eikä ollut varmuutta selviäisikö normaalielämään. Ystävä niin nuorena sairaalaelämässä. Eräs poika ihastui minuun ja kun juttumme ei toiminut, levitti hän minusta juoruja enkä voinut kävellä keskustassa puoleen vuoteen. Menetin paljon ystäviäni. Kotona oli hyvin riitaisaa ja vaikea olla enkä päässyt taas yhtäkkiä metsän keskeltä karkuun enkä edes 16-vuotiaana perjantaisin kavereille kun tilanne meni takaisin vanhaan ettei kyytiä ollut enää. Aina yksin olin kotona. Poikaystäväni johon sitten tutustuin oli väkivaltainen ja hyväksikäytti minua seksuaalisesti ja vei rahani. On hyvin paljon asioitajoita en muista ajalta 15-16-17 v ollessani. Olinko itsekäs kun masennuin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas epämääräisiä sanoja. Mitä tarkoittaa "vastuu" tai "yhteys toisiin ihmisiin"? Ei kuulosta yhtään siltä, että haluaisitte oikeasti auttaa ketään masentunutta. Jos teillä kerran on se mystinen tietoa ja resepti miten pääsee pois masennuksesta, niin miksette jakaisi sitä meidän kanssamme? Voisiko se johtua siitä, että te ette tiedä yhtään mistä puhutte?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:03"]
Taas epämääräisiä sanoja. Mitä tarkoittaa "vastuu" tai "yhteys toisiin ihmisiin"? Ei kuulosta yhtään siltä, että haluaisitte oikeasti auttaa ketään masentunutta. Jos teillä kerran on se mystinen tietoa ja resepti miten pääsee pois masennuksesta, niin miksette jakaisi sitä meidän kanssamme? Voisiko se johtua siitä, että te ette tiedä yhtään mistä puhutte?
[/quote]
Tämä. Minulla on jäänyt tästä keskustelusta tunne, että masennukseen halutaan suhtautua hallittavissa olevana mielentilana, josta pääsee eroon kun vain ryhdistäytyy, menee terapiaan ja napsii lääkkeitä. "Ottaa vastuun omasta elämästään". Ja edelleen: odotetaan terveen ihmisen logiikkaa ihmiseltä, jonka ajatukset kulkevat sairastuneen mielen kaavaa.
Argumentteihin "masentunut ei halua parantua": hyvin varmasti haluaa, mutta hänellä ei ole siihen keinoja. Minulla ainakin masentuneena oli keinot loppu, kun psykologinkäynnit pahensivat merkittävästi oloani, ja lääkevastainen propaganda pyöri ympärilläni. En todellakaan halunnut tukeutua masennukseeni, mutta siinä se vain oli kaikista ponnisteluista huolimatta.
... Ja jos joku haluaa väittää minun tukeutuvan johonkin masentuneen imagoon: olen parantunut masennuksestani. Nykyään minulla on ihan toisenlainen työkalupakki uusiutuvaa masennusta vastaan. Mutta omasta kokemuksestani oppineena tiedän tasan, että se parantuminen ei ole helppoa, ja joskus pelkkä avun hakeminen vaatii ulkopuolisen tukea.
Toivon todella, ettei kommenttiani ymmärretä hyökkäyksenä masentuneen ihmisen lähipiiriä kohtaan. Totta kai tiedostan, kuinka raskasta se on yhtä lailla ulkopuolisille! Siksi minä painotankin, että masennukseen suhtautuminen nimenomaan masennuksena eikä asennekysymyksenä on avain siihen, että masentuneet uskaltaisivat hakeutua aiemmin avun piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:55"]
Tästä ketjusta näkee, että masennusta ei pidetä sairautena. Masennus nähdään ihmisen omana valintana, kusipäisyytenä ja vellomisena. Masennus nyt kuitenkin on sairaus. Masentuneen aivot eivät toimi samalla tavoin kuin terveellä.
Asennoitumista masennukseen ja masentuneisiin voisi testata kysymällä itseltään kuinka kusipäinen esimerkiksi syöpäpotilas saa olla? Kuuluuko syöpään sairastuneen olla ystäviensä tukena ja saapua sovittuihin tapaamisiin, ellei terveydentila ja kunto sitä salli? Kuinka kusipäinen flunssassa saa olla? Pitääkö flunssaisen ja kuumeisen tavata ystäviään, mikäli on näin luvannut? Kuinka kusipäinen saa olla, mikäli ranne murtuu? Eikö murtuneella ranteella tule työskennellä, tehdä kotitöitä ja toimia samalla tavoin kuin terveellä ranteella eikä rasittaa muita ihmisiä?
Mieli voi sairastaa siinä missä kehokin ja sairaudet vaikuttavat toimintakykyyn.
[/quote]
Kertokaa nyt Luojan tähden te masentuneet, että kuinka teitä sitten voi auttaa. Ranteensa murtaneelle tai muuten loukkaantuneelle voi olla apuna hoitamassa arkipäiväisiä askareita joita hän ei pysty hoitamaan.
Mutta masentunut... Ei saisi hellävaraisesti sanoa, että hae apua. Kaikki pitäisi ottaa vastaan ja sietää. Mitään yhteistä tekemistä ei voi ehdottaa, voit kuunnella loputtomiin, mutta et voi tunkea väkisin toisen elämään. Tulee kommenttia tyyliin "en nyt jaksa tehdäkään tätä mitä sovimme koska masennus..." Mitä helevataa siinä sitten tekee kun kyseessä on ihminen josta välittää? En halua että löydyt ranteet auki kylpyammeesta, mutta jos minä ja muut läheiset eivät riitä, ehkä ammattiapu sen tekisi... Ja tässä päästään siihen että työ on loppupeleissä masentuneen itsensä harteilla. Jos mieli on sairas, ehkä kannattaa kuunnella sitä toisen ihmisen pyyntöä hoitoon hakeutumisesta. Ja tiedän kyllä, ettei sitä ole välttämättä helposti saatavilla.
Kuvittelevatko masentuneet oikeasti, ettei heidän haudallaan olisi edes yhtä ihmistä itkemässä ja syyttämässä itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut on aika epäitsekäs...itsekäs on, kun ei tunne sellaisia tunteita kuin; en riitä, kelpaa, minussa on jotain vikaa, kun ei hyväksytä porukkaan, kun pilkataan ja naureskellaan, olenko yliherkkä, olenko tehnyt jotain väärin jne. Itsekkäällä ei ole koskaan tuollaisia kysymyksiä. Itsekäs on aina oikeassa, tietää miten muiden pitäisi käyttäytyä, hän ärsyyntyy, jos ei saa sitä mitä tahtoo, jos ei saa määrätä ja sanoa mitä tahtoo, jos ei saa ladella totuuksia lähimmäisistään. Sellainen ihminen on itsekäs ja itsekkäällä tyylillään sotkee jalkoihinsa heikommat, jotka taas masentuu itsekkäiden kaikkitietävästä päsmäröinnistä. Itsekkäät tekevät elämänsä itselleen miellyttävän herkempien kustannuksella, jopa käyttävät näitä hyvään uskovia omaksi hyödykseen. Itsekkäillä ei yleensä ole mitään tarvetta olla oikealla tavalla positiivisia; puhua toisista ihmisistä hyvää ja he eivät pysty myöskään hyviin tekoihin!
Länsimaalainen ja myös suomalainen ihminen on itsekyytensä huipulla!!! Turha siitä on masentuneita syytellä.
Tee hyviä tekoja edes viikko ja syytä sitten muita itsekkyydestä! Et pysty siihen kuitenkaan, koska olet niiiin itseäsi täynnä!
Mulle tuota on tehnyt enemmän ne terveet. Masentuneelle olen sanonut, että jos jaksaa nähdä huomenna niin laittaa viestiä ja että pakko ei ole ja voi myös vaan soittaakkin.
Voi luoda paineita, jos on luvannut ja sovittu joku tietty aika ja sitten ei välttämättä jaksa mennä, mutta jos tietää ettei ole pakko edes vastata, niin silloin saattaa olla voimavaroja nähdä sitä kaveria, kun se masentunut tietää ettei painosteta.
Siihen vedän kyllä rajan, että sitten ei kuormiteta toista eli en itse vaadi masentunutta kuuntelemaan murheitani ellei ne ole jotain elämää suurempaa ja toisinpäin, vaan yritetään pitää se keskustelu henkevänä ja ei kuormittavana molemmille.
Käytössäännöissä ei mainita erikseen kusipäisesti masentunutta.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:10"]
Masennukseen sairastuminen jo lähtökohtaisesti edellyttää henkilöltä tietynlaista itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottelua. Masennusta esiintyy vain yksilökeskeisissä kulttuureissa joissa oman onnen ja tyydytyksen tavoittelua korostetaan ja siihen rohkaistaan. Uskallan sanoa näin koska olen masennuksen sairastanut, toipuminen kesti vuosia ja siihen kuului yksi sairaalajaksokin. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että olin todellakin itsekäs. Sairaus toki vaikeuttaa empatian tuntemista, eikä sairastuneena jaksa välittää muista kuten terveenä, mutta samalla tuo itsekkyys myös vastavuoroisesti ylläpitää sairautta. Tämä oli minulle tärkeä oivallus paranemisen kannalta.
[/quote]
Masennusta esiintyy yksilökeskeisissä kulttuureissa joissa toisella ihmisellä on merkitystä vain omien tarpeiden tyydyttäjänä eikä kukaan (onnekkaita hyviin perheisiin ja olosuhteisiin osuneita lukuunottamatt
Väärin. Kyllä masentua voi myös jos unohtaa itsensä, omat tarpeensa ja laittaa aina muut itsensä edelle.
No jos muut käyttäytyy kusipäisesti niin samaa saa takaspäin. En minä jaksa ihmisiä jotka tunkee rajojeni yli väkisin vaikka sanon etten nyt jaksa mitään eivätkä anna olla rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 18:59"]
Jos kerran masentuminen on itsekkyyttä ja valintakysymys tiettyyn pisteeseen saakka, miten selitätte että vastasyntynytkin voi masentua?
[/quote]
Vastasyntynyt masentuu kun ei saa kontaktia. Aikuinen masentuu kenties koska ei lapsena saanut kontaktia. lapsuus meni jo. Vahinko tapahtui. Siitä pitäisi päästä eteenpäin. Terapian & lääkkeiden avulla. a väkäväkä. Masennus ei ole itsekkyyttä, masentunut on itsekeskeinen kun ei muuhun pysty. Valintakysymys on se että haluaako parantua ja ruveta tekemään töitä paranemisensa eteen. Jos nämä masentuneet käyttäisivät edes puolet siitä energiasta mitä nyt käyttävät masennuksensa puolusteluun- haluun parantua, voisi tapahtua ihmeitä.