Pakko sanoa: ärsyttävä äiti ja kakara rannalla.

En yleensä itsekään jaksa näitä "kaupassa/rannalla nähtyä"- aloituksia, mutta nyt on pakko kun omalle kohdalle sattui.



Olin 3-vuotiaan lapseni kanssa rannalla. Itse kävelin siinä rantaviivalla vahtimassa uimataidottoman lapseni polskuttelua. Rannalla oli myös toinen äiti samanikäisen lapsensa kanssa.



Tämä lapsi alkoi leikkiä minun lapseni kanssa, kiva juttu sinänsä. Mutta voi jösses mikä määräilijä! "Ei ei! Ei saa seisoa, kun pitää mennä käsipohjaa!", "Ei ei, pitää mennä tähän suuntaan!". Joka helvatan asiasta.



Ja äitinsä: lukee lehteä selkä rantaan päin, eikä yhtään katso lapsensa perään. Sitten nousee ja sanoo lapselleen, että lähtee uimaan. Ei kysy minulta mitään, että voinko vahtia, vaan pokkana jättää lapsensa vieraan vahdittavaksi, kun lähtee lähes vartiksi uimaan!



Sitten tämä lapsi sanoo omalleni, että mennään syvemmälle ja tähän minä sanon, että ei saa mennä syvemmälle, kun jalat ei yllä pohjaan. Tähän penska toteaa näsäviisaasti "kuule minä kyllä saan!".



Tuossa vaiheessa kävi vituttamaan jo sen verran, että sanoin lapselleni, että lähdetäänpäs pakkailemaan kamoja. Jätin tuon näsäviisaan lapsen pulikoimaan ihan keskenänsä ja tähänkin vielä yritti komentaa "Ei! Ei! Ette saa lähteä!!



Tietysti katsoin lasta vielä sivusilmällä, ettei pääse hukkumaan, vaikkei se minun hommani ollutkaan. Ja pian äitinsä tuleekin vihaisen näköisenä mulkoillen uimasta, kun olemme jättäneet hänen lapsensa vahtimatta.