Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

Tässä YLE 45 minuuttia esittelyteksti. Mistä YLE olisi Vantaan keksinyt ellei Vettenterä olisi sitä heille sanonut?

45 minuuttia 7.3. Koulukiusaaminen voi tappaa

Vantaalaista, viisitoistavuotiasta Elisaa kiusattiin julmasti koko yläkouluajan. Kiusaaminen oli sekä fyysistä että henkistä. Eristämisen ja haukkumisen lisäksi häntä pahoinpideltiin potkimalla ja hakkaamalla. Hänet uhattiin useaan kertaan myös tappaa.

Vuosi sitten Elisa väsyi lopullisesti kiusaamiseen ja teki itsemurhan. Hän otti suuren määrän lääkkeitä ja nukahti lopullisesti vanhempiensa sänkyyn.

Vanhemmat eivät tienneet mitään kiusaamisesta ennen Elisan kuolemaa. Kaikki selvisi vasta jälkikäteen Elisan päiväkirjoista.

Elisan isä pyysi ystäväänsä Minttu Vettenterää kirjoittamaan kirjan Elisasta ja koulukiusaamisesta. Kirjaprojekti on herättänyt suurta kiinnostusta netissä ja Elisan tarina on järkyttänyt monia.

- Se, että koulukiusaamiseen voi kuolla, on Suomessa tabu. Valitettavasti näitäkin tapauksia kuitenkin on, kertoo runsaasti yleisön yhteydenottoja saanut Vettenterä.

Katso Siina Revon juttu (45 minuuttia 7.3.2012)

Mutta ihan totta, että toimittaja Siina Repo on tuskin repinyt tuota Vantaata päästään, kyllä Vettenterä sen on luultavimmin hänelle sanonut. Ja ellei ole, miksei ole asiaa korjannut?

puhua 15-vuotiaasta Vantaalaisesta elisasta, joka päätyi vuosi sitten(!) itsemurhaan jos ei tarkista että tarina pitää paikkansa. Vielä vaikeampi kuvitella, että toimittaja olisi IHAN ITSE keksinyt jutun ilman, että Vettenterä olisi asian näin esittänyt. Että Vettenterä puhui ihan vaan fiktiivisestä kirjastaan ja toimittaja keksi todellisen Vantaalaisen Elisan? Uskokoon ken haluaa...



Olisi myös mielenkiintoista nähdä se Poliisi-TV, jossa tästä asiasta on puhuttu. Se vain ei löydy YLE Areenasta enää. Mutta vaikea kuvitella, että Minttis olisi päässyt Poliisi-TV:hen ihan vain esittelemään fiktiivistä kirjahankettaan ja Poliisi-TV:n tekijät ihan itse olisivat tarinan todellisesta Elisasta keksineet. Luulisi, että oikeitakin juttuja olisi tarjolla...

on myös Vettenterän oikeinkirjoitus. Pilkkuja ihan väärissä paikoissa ja omituisia lauserakenteita. Ei hän mikään kirjailija ole.

Luokattoman huonoa

on myös Vettenterän oikeinkirjoitus. Pilkkuja ihan väärissä paikoissa ja omituisia lauserakenteita. Ei hän mikään kirjailija ole.

harvinaisen raskasta luettavaa. Ihmettelen, että miksei hän ole käynyt oikeinkirjoitus- ja kielenhuoltokursseja, jos kirjoittaminen kiinnostaa ammatiksi asti?

myös Hesarin jutussa. Eli on niin paljon vaikeuksia Vantaan kaupungin kanssa tms. ettei nyt pysty todistamaan mitään....

Luokattoman huonoa

on myös Vettenterän oikeinkirjoitus. Pilkkuja ihan väärissä paikoissa ja omituisia lauserakenteita. Ei hän mikään kirjailija ole.

harvinaisen raskasta luettavaa. Ihmettelen, että miksei hän ole käynyt oikeinkirjoitus- ja kielenhuoltokursseja, jos kirjoittaminen kiinnostaa ammatiksi asti?

Varsinkin blogikirjoitukset ovat aika huonoa tekstiä - kirjasta en osaa sanoa, koska en ole sitä lukenut.

Tutustuin Enkeli-Elisaan joskus viime jouluna (???). En tiedä, saako tätä myöntää, mutta en oikein vakuuttunut koko jutusta. Teksti oli ihan järkyttävää ja mielestäni Minttiksen tilalle sopisi ehkä paremmin joku, jolle asia ei ole niin arka. Minttis ei oikein vaikuta päässeen yli kiusaamisesta.

Hesarin kuukausiliitteen pääargumentit ja keskustelua täällä

http://linja-aho.blogspot.fi/2012/07/onko-enkeli-elisa-tarua.html

http://linja-aho.blogspot.fi/2012/07/miten-enkeli-elisagate-paattyy.html



Keskustelua ja Helsingin kuukausiliitteen juttu täältä

http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/906403-enkeli-elisa-huijaus…

"Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijan (joka on tehnyt tekstianalyysejä rikostutkintojen yhteydessä) mukaan:

- Elisan, Elisan isän, Elisan äidin ja Mintun kirjoitukset ovat "häkellyttävän samanlaisia" ja "vain yksi neljästä on identifioitavissa".

- Kaikki neljä hallitsevat pilkkusäännöt muuten, mutta tekevät systemaattisesti yhden virheen: pilkku unohtuu ennen kysyvää sivulausetta.

- Kaikki neljä käyttävät hitto-sanan eri variaatioita.

- Virkkeen aloittava "vaan" toistuu tekstissä tiheään.

- Kaikkien neljän tekstissä esiintyy sana "eteenkin", kun pitäisi lukea etenkin. Kyseistä sanan muotoa ei löydy murreaineistosta ja on erittäin epätodennäköistä, että neljällä eri ihmisellä olisi tällainen erikoinen kirjoitusvirhe."



(HS Kuukausiliite)

oman ammattikunnan puolesta - paitsi Kuukausiliitteeseen kirjoittaneiden Hanna Nikkasen ja Anu Silfverbergin. Tutustuin koko tähän enkeli-Elisa-maailmaan vasta jutun luettuani, ja tuntuu uskomattomalta, että suurille, asiallisille medioille voi näköjään syöttää miten paksua pajunköyttä haluaa, kun aihe on riittävän arka ja puhutteleva eli skandaaliherkkä.



Jo pelkästään Vettenterän useissa haastatteluissa esittämän väitteen, että koulukiusaaminen olisi ennennäkemättömän raakaa jo aivan pikkulasten keskuudessa, olisi pitänyt herätellä haastatteluja toimittavien kelloja. Onko tällaisesta mitään tutkimustietoa tai muutakaan näyttöä, kuin korkeintaan urbaanilegendat?



Jutuissa sivuutettiin myös täysin kouluissa jo nyt tehtävä (ja tuloksia saavuttanut) keskustelun kautta kiusaamisen lopettamiseen pyrkivä työ. Väite, että raaka fyysinen väkivalta, jota "Elisa" sai jatkuvasti kokea, olisi yleistä nykypäivän peruskouluissa, olisi pitänyt myös tarkistaa - muutenkin kuin satunnaista koululaisjoukkoa jututtamalla. En siis halua vähätellä koulukiusaamista ja -väkivaltaa, mutta kyllä ne ovat alueita, joihin kouluissa nykyisin puututaan aivan eri vakavuudella kuin vaikkapa omina peruskouluaikoinani 20 vuotta sitten.



Täällä on hyvin tuotu esiin outo hiljaisuus, joka "Elisan" tapausta ympäröi. Ei voi olettaa, että koko koulu ja paikkakunta olisivat vaienneet. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 kuoli yhteensä seitsemän 15-vuotiasta tyttöä koko Suomessa. Eikö tällaisesta määrästä voisi (ja toimittajan pitäisi pystyä) selvittää, onko jutussa mitään toden perää?



En aivan jaksa ymmärtää sitäkään reaktiota, että mitä välii totuudella, pääasia, että kiusaamisesta puhutaan: Lasten itsemurhat eivät _onneksi_ ole jokapäiväisiä juttuja, niinkuin ei systemaattinen kidutuskaan.



Aivan erityisen raivostuttava on tuo asian ympärille rakennettu Facebook-ryhmä. Ymmärrän, että seinä voi toimia terapiapaikkana, jos itseä tai lasta on kiusattu. Mutta mitään virtuaalihalia tukevampaa elämänevästä se ei tarjoa, vaan sivuillakin keskitytään moittimaan opettajia ja kouluja, ilman konkreettisia parannuskeinoja. Toisin kuin annetaan ymmärtää, on myös olemassa paljon laadukasta (fiktiivistä ja faktaan perustuvaa) nuortenkirjallisuutta, jossa käsitellään kiusaamista ja itsemurhia. Niistäkin puhutaan kouluissa.



Edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä myös siitä, että näkemäni Vettenterän tekstit ovat ihan kirjallisuutenakin arvioiden huonoja. "Miksu" jää todella keinotekoiseksi, päiväkirja ei vaikuta aidolta, henkilöt jäävät omituisiksi kiiltokuviksi vailla tarttumapintaa.



Puh, tulipa pillastuttua.



Onnittelut vielä Vauva-keskustelijoille siitä, että osasitte epäillä falskia juttua jo varhain, ja kaivaa epäilyille pitävät perusteet!

Itselläni ei ole minkäälaista halua kiusata ihmistä joka ei ymmärrä mikä on totta tai mikä valhetta.

En ota kantaa siihen onko ELisa todellinen vai kuviteltu.

Mutta nämä seuraavat linkit puhukoon puolestaan.

Kirjoittaja PITÄÄ KIINNI Enkeli-Eloisan tarinasta:



http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288482834107.html



ASia OK hän siis pitää sitä totena.



Minulla on NETTIHÄIRIKKÖ joka pitää KOPIOBLOGIA:



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012070915815716_uu.shtml



Kyseisen blogin pitäjä antaa näytön siitä, että syytökset nettivainoajasta ovat Vettenterän kuvittelun tulosta ja todellisuudessa väitetty kopioblogi on ollut olemassa jo melkein vuoden , ennen kuin kirjailija on aloittanut omansa kirjoittamisen:



http://onervainen.blogspot.fi/2012/07/olen-joutumassa-mukaan-johonkinmi…



Kysymys kuuluu, jos joku voi kuvitella itselleen nettivainoajan, voisiko hän siis kuvitella myös muita asioita???

Ihanaa ihmiset, että teitä kiinnostaa näin paljon tämä kiusaamisaihepiiri. Nyt kun saadaan vielä teidän kiinnostus ja teot konkreetisti tuonne kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen puolelle, niin uskallan vihdoinkin ajatella meidän lapsillamme olevan toivoa saada elää hitusen huolettomampaa lapsuutta.



Muistakaa ennenkaikkea aloittaa se suuri ja tärkeä työ omien lastenne kanssa keskustelemisesta ja heidän arvopohjansa luomisesta. Te teette sitä kiusaamisen ehkäisyä jokaisessa arjen tilanteessa jossa ihminen kohtaa ihmisen, lapsi kohtaa lapsen tai aikuisen, te kohtaatte toisen ihmisen. Jokainen näistä tilanteista on tilaisuus oppia ja kehittyä. Lapsissa itsessäänhän ei ole valmista koodistoa siitä mikä on "oikeanlaista" käytöstä, meidän kuuluu ohjata ja neuvoa ja korjata vikaan mennyttä. Ja olla myös mallina.



Olen niin ylpeä siitä, että te suomalaiset olette näin vahvasti heränneet toimimaan tärkeän asian puolesta. Keep up the good work!

elämään kuukausi silmät auki kouluihin ja päiväkoteihin ja tule sitten kertomaan miten hyvin homma toimii.



Voisit tehdä sen ihan oikeastikin, eikö? Eikö jokainen kasvuiässä oleva kiusattu ole liikaa? Voisitko sinä tehdä jotain asian eteen? Toivottavasti!

Itselläni ei ole minkäälaista halua kiusata ihmistä joka ei ymmärrä mikä on totta tai mikä valhetta.

En ota kantaa siihen onko ELisa todellinen vai kuviteltu.

Mutta nämä seuraavat linkit puhukoon puolestaan.

Kirjoittaja PITÄÄ KIINNI Enkeli-Eloisan tarinasta:

<a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288482834107.html" alt="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288482834107.html">http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288482834107.html</a&gt;

ASia OK hän siis pitää sitä totena.

Minulla on NETTIHÄIRIKKÖ joka pitää KOPIOBLOGIA:

<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012070915815716_uu.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012070915815716_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012070915815716_uu.shtml</a&gt;

Kyseisen blogin pitäjä antaa näytön siitä, että syytökset nettivainoajasta ovat Vettenterän kuvittelun tulosta ja todellisuudessa väitetty kopioblogi on ollut olemassa jo melkein vuoden , ennen kuin kirjailija on aloittanut omansa kirjoittamisen:

<a href="http://onervainen.blogspot.fi/2012/07/olen-joutumassa-mukaan-johonkinmi…" alt="http://onervainen.blogspot.fi/2012/07/olen-joutumassa-mukaan-johonkinmi…">http://onervainen.blogspot.fi/2012/07/olen-joutumassa-mukaan-johonkinmi…;

Kysymys kuuluu, jos joku voi kuvitella itselleen nettivainoajan, voisiko hän siis kuvitella myös muita asioita???

Hei.....

mäkin kuvittelen,e ttä toi naapurin merssu on mun....

elämään kuukausi silmät auki kouluihin ja päiväkoteihin ja tule sitten kertomaan miten hyvin homma toimii.

Voisit tehdä sen ihan oikeastikin, eikö? Eikö jokainen kasvuiässä oleva kiusattu ole liikaa? Voisitko sinä tehdä jotain asian eteen? Toivottavasti!

Itse en ole toimittaja, olen opettaja ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kouluissa, joissa olen opettanut on tehty kaikki voitava kiusaamisen estämiseksi. Kiusaamista ei katsota läpi sormien.

Toki on kiusaamisen muotoja, jotka eivät tule koulussa esiin tai saattavat liittyä vapaa-aikaan, mutta on aivan turhaa viljellä M. Vettenterän mielipidettä, jonka mukaan koulut ovat täynnä sadistisia kiduttajia eikä hätähuutoja kuunnella. Tervetuloa kouluun, ovet ovat auki!

varma, ettei täällä toisessakin päässä puhu joku joka tietää ja näkee hyvin läheltä. Kehtaanpa väittää, että nykyajan opettajista hyvin suurella osalla on sokeus nähdä asioita ja tilanteita. Toinen puoli on se, että lapset ovat arkoja tulemaan kertomaan. Jos sinä olet se opettaja joka näkee ja kuulee oikeasti, onnittelut ja kiitokset siitä!

elämään kuukausi silmät auki kouluihin ja päiväkoteihin ja tule sitten kertomaan miten hyvin homma toimii.

Voisit tehdä sen ihan oikeastikin, eikö? Eikö jokainen kasvuiässä oleva kiusattu ole liikaa? Voisitko sinä tehdä jotain asian eteen? Toivottavasti!

Itse en ole toimittaja, olen opettaja ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kouluissa, joissa olen opettanut on tehty kaikki voitava kiusaamisen estämiseksi. Kiusaamista ei katsota läpi sormien.

Toki on kiusaamisen muotoja, jotka eivät tule koulussa esiin tai saattavat liittyä vapaa-aikaan, mutta on aivan turhaa viljellä M. Vettenterän mielipidettä, jonka mukaan koulut ovat täynnä sadistisia kiduttajia eikä hätähuutoja kuunnella. Tervetuloa kouluun, ovet ovat auki!

Itse en ole toimittaja, olen opettaja ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kouluissa, joissa olen opettanut on tehty kaikki voitava kiusaamisen estämiseksi. Kiusaamista ei katsota läpi sormien.

Toki on kiusaamisen muotoja, jotka eivät tule koulussa esiin tai saattavat liittyä vapaa-aikaan, mutta on aivan turhaa viljellä M. Vettenterän mielipidettä, jonka mukaan koulut ovat täynnä sadistisia kiduttajia eikä hätähuutoja kuunnella. Tervetuloa kouluun, ovet ovat auki!

Olen se toimittaja, jolta äskeinen kysymys kysyttiin. Kuinka sattuikaan, olen opiskeluaikoinani työskennellyt vuosia opettajana eskarista ysiluokalle, ja ollut mukana selvittämässä lukuisia kiusaamistapauksia, mutta ennenkaikkea ollut positiivisesti yllättynyt (useassa koulussa) siitä, miten tosissaan kiusaamisasiat 2000-luvulla otetaan, verrattuna aiempiin vuosiin.

Olen samaa mieltä kanssasi, kannattaa käydä tutustumassa koulun nykymenoon paikanpäällä, mieluummin kuin lähteä hysteerisiin nettihuhuiluun.

No kertokaapa sitten miten loppui kiusaaminen? Mikä oli toimivin keino? Miten seuranta toteutettiin?

tän typyn maine ja kasvot on ikuisesti menny. Ei auta enää vaikka ELisa olisikin olemassa. Otsassa säilyy ikuisesti "tukiais"-leima

Minttsi sanoo tavanneensa Elisan isän??

Enkeli-ELisan blogia on alettu kirjoittamaan jo 31.3.2011

Seuraava linkki löytyi googlen välimuistista. Blogi on sittemmin salasansuojattu

http://www.scoop.it/t/koulukiusaaminen/p/169358793/en-tahdo-olla-katker…

Tykkäsin Enkeli-Elisasta joskus vuodenvaihteessa, mutta poistin tykkäykseni parin kuukauden kuluttua, sillä fb-ryhmän viestit antoivat ymmärtää, ettei opettajia kiinnosta ja ettei opettajat tee mitään. Koin myös, että ryhmä ikäänkuin keksi pyörää alusta alkaen, koska minkäänlaista meriittiä ei suotu esim. KiVa-hankkeelle.



Joka kerta, kun esim. Yhdysvalloissa joku on tehnyt itsemurhan kiusaamisen johdosta olen puhunut siitä valvontaluokalleni. Silloin ollaan tosi vakavien kysymysten äärellä! Enkeli-Elisasta en puhunut mitään, sillä koin, että se toisi asian niin lähelle (koska tapahtunut Suomessa ja ihan lähimenneisyydessä), että vain puolustusmekanismit heräisivät. Viikottain, joskus ihan päivittäin käsittelen kaikkien luokkienei kanssa kiusaamiseen liittyviä teemoja, teen hikihatussa töitä ryhmähengen ja toisten kunnioittamisen opettelemisen eteen, ja ihan takuulla yksikään korviini kantautunut tai edes vähän kiusaamiselta haiskahtava juttu ei jää käsittelemättä. Olen myös valvonut lukemattomia öitä, soittanut lukemattomia puheluja (usein ulkona pihalla, ettei oma perhe kuule), istunut välitunteja, vapaatunteja kesken päivää jne käsittelemässä kiusaamistapauksia. KiVa-tiimin perustaminen kouluun oli aivan taivaallista! Tiimin valittiin halukkaita (ei pakolla) ja sellaisia, joilla ei esim. luokanvalvojatehtäviä, joten ei ole niitä omia vakimurheita, ja totisesti he käsittelevät asiat perinpohjin! Tällä nyt kerjään jo ihan sympatiaakin, mutta olen jopa ostanut tupakkaa ja tupakoimattoma vetänyt pitkiä savuja, olen polkenut ja hölkännyt varmaan satoja kilometrejä, olen kuormittanut perhettä olemalla poissaoleva jne pohtiessani ratkaisuja kiusaamisiin. Ja olen myös 100% yrittänyt olla MYÖS kiusaajalle tuki, yrittänyt varmistaa, että kiusaajan tulevaisuus ja menestys ei kaadu tyhmään käytökseen. Eli ei, en voi herkmmälläkään hetkellä sanoa, etten muka tekisi jotain. Mutta senkin myönnän, että joskus olen ollut pihalla. Olen saattanut tajuta jonkin luokan viljelevän ssanonnan olevan piikittelyä vasta viikkojen kuluessa, ja ainakin kahdesti olen myös ollut karmeassa tilanteessa, että olen tajunnut jonkin olleen kiusaamista vasta jälkikäteen, kun luokka on jo siirtynyt pois koulusta! Painaa sydäntä!



Ne kiusaamisjutut, joissa olen pahimmin epäonnistunut ovat ollleet tyttöjen syrjimisleikkejä. Kun joku on jätetty systemaattisesti ja ilkeästi ulkopuolelle. Näitä ei ole ollut omissa valvontaluokissani, mutta tottaki olen kantanut huolta ja yrittänyt muuttaa tilannetta myös muiden opettajien luokissa. (Olen aineenopettaja).



Lopuksi haluan muistuttaa, että murrosikäiset ja erityisesti lapset vasta HARJOITTELEVAT ja OPETTELEVAT ihmisyyttä. Jos oma lapsesi tai se luokkasi ihanin enkeli päätyy kiusaajaksi, sekään ei ole lopullista. Kaikki, ihan KAIKKI, mokaavat joskus, ja jotkut mokaavat useastikin. Ja uusia mahdollisuuksia, korjaavia liikkeitä pitää päästä opettelemaan. Kiusaamista ei saa suvaita, mutta kiusaajan pitää saada pitää omat kasvonsa. Pahimmat kiusaajat ovat usein äärimmäisen taitavia sosiaalisesti, ja jos heidän tekemisiin puututaan ja niitä ohjaillaan, juuri heissä on myös mahtavat mahdollisuudet aivan mahtavan mukaviksi ja toisia vilpittömästi tukeviksi ihmisiksi. Toki me aikuisetkin mokataan, mutta tehkäämme kaikkemme ollaksemme esikuvallisia, hyvää tahtovia, oikeanmukaisia ja täysillä kiusaamista vastustavia.



PS! En viitsi oikolukea teksitiäni! Ei, en edes kertaakaan. Toivon silti, että keskitytte oleeelliseen, ettekä siihen, että saan lukemattomia kommentteja siitä, miten OPETTAJA voi kirjoittaa NOIN SURKEASTI!