Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

Heitti häkellystä kehiin, kun huomasin, että Facebookissa Enkeli-Elisan ryhmän tiedoissa todetaan näin:



"Sivun tarkoituksena on koota Elisa-projekti yhteen. Vanhempien blogikirjoitukset, kirjan kirjoittajan koulukiusauspohdinnat ja kuvitteelliset Elisan päiväkirjat sekä sen mitä muut kirjoittavat Elisasta netissä."



Siis... wtf?

työstäsi ja kommentistasi! Täyttä asiaa, tämä kohta äärimmäisen tärkeä ja täysin sivuutettu jonkinlaiselta makaaberilta kostofantasialta tuntuvassa e-e-saagassa ("kun kuolen, niin siitäpähän saavat"):

Lopuksi haluan muistuttaa, että murrosikäiset ja erityisesti lapset vasta HARJOITTELEVAT ja OPETTELEVAT ihmisyyttä. Jos oma lapsesi tai se luokkasi ihanin enkeli päätyy kiusaajaksi, sekään ei ole lopullista. Kaikki, ihan KAIKKI, mokaavat joskus, ja jotkut mokaavat useastikin. Ja uusia mahdollisuuksia, korjaavia liikkeitä pitää päästä opettelemaan. Kiusaamista ei saa suvaita, mutta kiusaajan pitää saada pitää omat kasvonsa. Pahimmat kiusaajat ovat usein äärimmäisen taitavia sosiaalisesti, ja jos heidän tekemisiin puututaan ja niitä ohjaillaan, juuri heissä on myös mahtavat mahdollisuudet aivan mahtavan mukaviksi ja toisia vilpittömästi tukeviksi ihmisiksi. Toki me aikuisetkin mokataan, mutta tehkäämme kaikkemme ollaksemme esikuvallisia, hyvää tahtovia, oikeanmukaisia ja täysillä kiusaamista vastustavia.

Kiitos asiaan paneutumisesta ja siitä, että teet työtä sydämelläsi. Toivottavasti yhtä kiinnostuneita opettajia osuu omien lasteni kohdalle. Uskon, että sydämeen sattuu kun huomaa jälkikäteen jotain mitä olisi pitänyt huomata jo ajat sitten. Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen ja se on jo paljon että yrittää parhaansa.

Itse pyrin työskentelemään kiusaamisen ehkäisyssä vielä pienempien lasten parissa ja näen monen tulevan tapahtuman mahdolliset juuret työssäni. Kunpa meillä aikuisilla olisi aikaa ja mielenkiintoa ja selvänäköisyyttä. Niin, ja uskallusta puuttua.

Täälläkin yksi opettaja

Tykkäsin Enkeli-Elisasta joskus vuodenvaihteessa, mutta poistin tykkäykseni parin kuukauden kuluttua, sillä fb-ryhmän viestit antoivat ymmärtää, ettei opettajia kiinnosta ja ettei opettajat tee mitään. Koin myös, että ryhmä ikäänkuin keksi pyörää alusta alkaen, koska minkäänlaista meriittiä ei suotu esim. KiVa-hankkeelle.

Joka kerta, kun esim. Yhdysvalloissa joku on tehnyt itsemurhan kiusaamisen johdosta olen puhunut siitä valvontaluokalleni. Silloin ollaan tosi vakavien kysymysten äärellä! Enkeli-Elisasta en puhunut mitään, sillä koin, että se toisi asian niin lähelle (koska tapahtunut Suomessa ja ihan lähimenneisyydessä), että vain puolustusmekanismit heräisivät. Viikottain, joskus ihan päivittäin käsittelen kaikkien luokkienei kanssa kiusaamiseen liittyviä teemoja, teen hikihatussa töitä ryhmähengen ja toisten kunnioittamisen opettelemisen eteen, ja ihan takuulla yksikään korviini kantautunut tai edes vähän kiusaamiselta haiskahtava juttu ei jää käsittelemättä. Olen myös valvonut lukemattomia öitä, soittanut lukemattomia puheluja (usein ulkona pihalla, ettei oma perhe kuule), istunut välitunteja, vapaatunteja kesken päivää jne käsittelemässä kiusaamistapauksia. KiVa-tiimin perustaminen kouluun oli aivan taivaallista! Tiimin valittiin halukkaita (ei pakolla) ja sellaisia, joilla ei esim. luokanvalvojatehtäviä, joten ei ole niitä omia vakimurheita, ja totisesti he käsittelevät asiat perinpohjin! Tällä nyt kerjään jo ihan sympatiaakin, mutta olen jopa ostanut tupakkaa ja tupakoimattoma vetänyt pitkiä savuja, olen polkenut ja hölkännyt varmaan satoja kilometrejä, olen kuormittanut perhettä olemalla poissaoleva jne pohtiessani ratkaisuja kiusaamisiin. Ja olen myös 100% yrittänyt olla MYÖS kiusaajalle tuki, yrittänyt varmistaa, että kiusaajan tulevaisuus ja menestys ei kaadu tyhmään käytökseen. Eli ei, en voi herkmmälläkään hetkellä sanoa, etten muka tekisi jotain. Mutta senkin myönnän, että joskus olen ollut pihalla. Olen saattanut tajuta jonkin luokan viljelevän ssanonnan olevan piikittelyä vasta viikkojen kuluessa, ja ainakin kahdesti olen myös ollut karmeassa tilanteessa, että olen tajunnut jonkin olleen kiusaamista vasta jälkikäteen, kun luokka on jo siirtynyt pois koulusta! Painaa sydäntä!

Ne kiusaamisjutut, joissa olen pahimmin epäonnistunut ovat ollleet tyttöjen syrjimisleikkejä. Kun joku on jätetty systemaattisesti ja ilkeästi ulkopuolelle. Näitä ei ole ollut omissa valvontaluokissani, mutta tottaki olen kantanut huolta ja yrittänyt muuttaa tilannetta myös muiden opettajien luokissa. (Olen aineenopettaja).

Lopuksi haluan muistuttaa, että murrosikäiset ja erityisesti lapset vasta HARJOITTELEVAT ja OPETTELEVAT ihmisyyttä. Jos oma lapsesi tai se luokkasi ihanin enkeli päätyy kiusaajaksi, sekään ei ole lopullista. Kaikki, ihan KAIKKI, mokaavat joskus, ja jotkut mokaavat useastikin. Ja uusia mahdollisuuksia, korjaavia liikkeitä pitää päästä opettelemaan. Kiusaamista ei saa suvaita, mutta kiusaajan pitää saada pitää omat kasvonsa. Pahimmat kiusaajat ovat usein äärimmäisen taitavia sosiaalisesti, ja jos heidän tekemisiin puututaan ja niitä ohjaillaan, juuri heissä on myös mahtavat mahdollisuudet aivan mahtavan mukaviksi ja toisia vilpittömästi tukeviksi ihmisiksi. Toki me aikuisetkin mokataan, mutta tehkäämme kaikkemme ollaksemme esikuvallisia, hyvää tahtovia, oikeanmukaisia ja täysillä kiusaamista vastustavia.

PS! En viitsi oikolukea teksitiäni! Ei, en edes kertaakaan. Toivon silti, että keskitytte oleeelliseen, ettekä siihen, että saan lukemattomia kommentteja siitä, miten OPETTAJA voi kirjoittaa NOIN SURKEASTI!

Itse en ole toimittaja, olen opettaja ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kouluissa, joissa olen opettanut on tehty kaikki voitava kiusaamisen estämiseksi. Kiusaamista ei katsota läpi sormien.

Isänä voin vahvistaa tuon. Ainakin minun kokemusteni mukaan opettajat puuttuvat kiusaamiseen, kun sitä havaitaan. Lasteni koulun rehtori ei väitä, että hänen koulussaan ei kiusata, vaan sanoo, että kiusaamiseen puututaan heti, kun sitä havaitaan. Muutaman vuoden kokemuksella uskallan väittää, että sanojen mukaisesti on myös toimittu.

Tytärtäni yritettiin kiusata ala-asteella. Kun kotona kuulin tapauksesta (kyse oli sanallisesta pilkkaamisesta), otin yhteyttä opettajaan, joka ei vähätellyt asiaa, vaan tarttui asiaan heti ja kiusaaminen loppui ennen kuin se ehti oikeastaan edes alkaa. Lasteni mukaan sama käytäntö on koulussa ollut koko ajan eli kiusaamiseen on puututtu heti, eikä laajamittaista kiusaamista esiinny.

Kun kuitenkin kyse on lapsista ja nuorista, on selvää, että kiusaamista ei voida täysin välttää. Välillä jopa tunteet kuohahtavat ja fyysisiä yhteenottoja tapahtuu. Koulun pitää silloin toimia ja niin lasteni koulussa onkin tehty.

Jokaisen vanhemman pitää itse ottaa yhteyttä kouluun, jos kuulee kiusaamisesta, eikä vähätellä pientäkään kiusaamista. Kyllä ne opettajat kuuntelevat ja toimivat, jos itsekin toimii asiallisesti.

Me emme tarvitse itsemurhilla mässäilyä tai kiusaamisen raakuuden tai yleisyyden liioittelua. Ylipäätään on itsemurhista on syytä puhua hyvin harkitusti, sillä tunnetusti itsemurha-alttiilla ihmisillä on taipumus seurata mallia.

ettei ole olemassa hyviä ja pahoja lapsia vaan lapsia, jotka tarvitsevat eri määrän ohjausta eri asioissa. Siksi toivonkin jokaiselta aikuiselta ymmärrystä kantaa oma vastuunsa ohjaavassa ja keskustelevassa kasvatuksessa. Lisäksi toivon sitä sydämen sivistystä antamaan kiusanneellekin tilaisuuden oppia virheistään ilman ikuista leimaa.



Haluaisin myös muistuttaa, että kiusaaminen ei ole ilmiö joka alkaa yhtäkkiä koulumaailmassa. Lapset harjoittelevat sosiaalisia taitoja jo ennen kouluikää ja tarvitsevat ihan pienestä asti ohjausta terveeseen suuntaan.

Itse en ole toimittaja, olen opettaja ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kouluissa, joissa olen opettanut on tehty kaikki voitava kiusaamisen estämiseksi. Kiusaamista ei katsota läpi sormien.

Toki on kiusaamisen muotoja, jotka eivät tule koulussa esiin tai saattavat liittyä vapaa-aikaan, mutta on aivan turhaa viljellä M. Vettenterän mielipidettä, jonka mukaan koulut ovat täynnä sadistisia kiduttajia eikä hätähuutoja kuunnella. Tervetuloa kouluun, ovet ovat auki!

Paljon on varmaan kyse myös vanhempien 'silmälaseista' ja asenteista. Jos on tottunut ajattelemaan, että opettajat on kusipäitä ja suosii herraspentuja, ja meidän Perttu on vain vilkas eikä ilkeä, niin varmaan ei uskokaan, että kouluissa tehtäisiin mitään kiusaamisen vähentämiseksi hyvällä sydämellä ja suurella tarmolla.

Meidän ihanassa koulussa otetaan ainakin aina vakavasti, jos pohdin jotain lasten sosiaalisiin suhteisiin liittyviä asioita opettajalle. Eri asia on sitten jotkut vanhemmat, joiden mielestä opettajat ja kaikki muut ovat väärässä, ja heidän lapsensa ei ole mitään kellekään ikinä tehnyt...

Olen siis itse entinen koulukiusattu, muutaman vuoden tätä Minttua nuorempi. Olen sairastanut vakavan masennuksen, mutta toipunut sekä siitä että kiusaamisesta. Kiusaaminen ei pyöri enää jatkuvasti mielessä, vaikka toki vaikuttaakin jokapäiväiseen elämääni esimerkiksi epäsosiaalisuuden muodossa. Toipumisesta huolimatta en voisi kuvitellakaan antavani kiusaajilleni anteeksi, en halua olla missään tekemisissä edes kiusaamistani sivusta seuranneiden kanssa.



Tätä taustaa vasten tuntuu todella epäuskottavalta, että minua huomattavasti epätasapainoisempi ja menneisyyttään edelleen työstävä henkilö (tämä havainto perustuu yksinomaan Mintun "pää"blogiin) pystyisi

a) antamaan anteeksi kiusaajalleen,

b) tukemaan kiusaajaansa näin vaikeassa, yhteistä menneisyyttä toistavassa tilanteessa,

c) ylipäänsä tuntemaan myötätuntoa kiusaajaansa kohtaan.

sitä nyt toisia alkaa alentamaan jos heillä on erilainen kokemus koulun suhtautumisesta? Entäpä jos omat kokemuksesi olisivat päinvastaisia? Laseistako se vain johtuisi?



Ikävä kyllä KivaKoulu toimii kirosanana siinä vaiheessa, jos vastaus vanhempien yhteydenottoon on ylimielinen "ei meillä kiusata kun meillä on KivaKoulu" ilman sen kummempia osoituksia siitä miten sitä KivaKoulua käytännössä toteutetaan ja että kiusaamiselle oikeasti tehdään jotain.

oli siis tarkoitettu silmälasihöpöttäjälle.

Säälittävää ja loukkaavaa toimintaa Minttu V:lta. Olen itse menettänyt lapseni reilu puoli vuotta sitten - tosin vakavalle sairaudelle, en koulukiusaamiselle. Lueskelin oman surutyöni aikana Enkeli-Elisan tarinaa, ja se tietenkin kosketti ja herätti syvää myötätuntoa. Tiedän tasan tarkkaan mitä se kipu on, kun oma lapsi kuolee. Raivostuttaa, miten joku kehtaa leikkiä tällaisella asialla... kehitellä satua ja syöttää pajunköyttä kymmenille tuhansille ihmisille huomion herättämiseksi ja myötätunnon kerjäämiseksi... koko soppa saa koko ajan vaan absurdimpia piirteitä selittelyiden selittelyineen... Joo, tottakai koulukiusaaminen on vakava asia ja on tärkeää että siihen kiinnitetään huomiota, ei kai sitä tosiasiaa kukaan kiellä. Hävettävää toimintaa silti, tällainen suuren luokan kusetus hyväuskoisten ihmisten kustannuksella.

Uskon itse, ettemme tulee enää näkemään juurikaan asian käsittelyä valtamedioissa. Luotan siihen, että esim. Hesari on lähettänyt muille medioille vetoomuksen, jossa pyydetään ettei asialla enää repostella, koska asian syvyys ja vakavuus on paljastunut Kuukausiliitteen ansiokkaan jutun jälkeen.



Uskon myös, että kirjoittajan kotona on jo käyty.



Kaikki tämä pelkkää omaa spekulaatiota, mutta uskon yhteiskunnan toimivan näin vakavasti sairaan ihmisen tapauksessa.

Pakko mainita semmoinen juttu, että tää Minttu Vettenterän glorifioima pillerikuolema ei vaikuta todelliselta omaan kokemukseeni pohjaten. Olen joutunut hoitamaan duunissani yliannostuksia olemalla ensimmäisten paikalle tulleiden joukossa ja yleensä nää tekopaikat on täynnä kusta, paskaa, oksennusta ja joskus myös jonkinverran verta jos verenpaineet on nousseet niin ylös että nenästä katkeaa suoni. Ei ole kauhean uskottavaa että kukaan vaan makaa sängyssä rauhallisesti eikä huoneessa haise eritteet koska kuoleman yhteydessä sulkijalihas laukeaa ja kaikki valuu ulos.



Ja ne oksennukset löytyy lähes poikkeuksetta pilleristien vierestä oli kyseessä itsemurhan yritys tai vahinkoöverit. Kroppa pyrkii heittämään myrkyt ulos siinä vaiheessa kun oireet alkaa tulla pahemmiksi.

On se kumma, ettei totuutta saa etsiä. Minua vitutti koko Elisa sen verran alusta saakka, että halusin saada asian selville pohjamutia myöten.

Nyt täällä pelotellaan raastuvalla. Mennään sitten raastupaan, ei pelota.

Pelottaa sellainen maailma, jossa akat luovat oman pimeytensä suojaamiseksi tällaisia pyhimyshahmoja. Enkeli-Elisoita ei ole olemassakaan. On vain erehtyväisiä ja normaaleja ihmisiä. Kiusaamista esiintyy, mutteivät asiat ole mustavalkoisia ikinä. Siloteltu totuus ei minua kiinnosta. Mikäli Saga-Päivi Salin-torpp-Kalliola tahi Minna-Minttu Mäkipää-Vettenterä vetää mut oikeuteen, niin so WHAT. Saatana.

Kattokaahan mitä löysin :<a href="http://elankerran.blogspot.fi/2009/08/uhkailuja-ja-sepitelmia.html" alt="http://elankerran.blogspot.fi/2009/08/uhkailuja-ja-sepitelmia.html">http://elankerran.blogspot.fi/2009/08/uhkailuja-ja-sepitelmia.html</a&gt;

<a href="http://elankerran.blogspot.fi/2009/08/valitukset-ovat-silloin-talloin.h…" alt="http://elankerran.blogspot.fi/2009/08/valitukset-ovat-silloin-talloin.h…">http://elankerran.blogspot.fi/2009/08/valitukset-ovat-silloin-talloin.h…;

Kaks blogikirjoitusta ton Salinin blogista vuodelta 2009.

Miks toi Vettenterä on kyttäilly ja yrittäny itseään saada noiden Onerva-ja Psykopaattiblogien kirjoittelujen kohteeksi, kun mm noissa blogiteksteissa puhutaan just et Salinin mies oli alkoholisti ja miehen ex oli Salinin kimpussa?

ja käsittääkseni noi blogit on aloitettu jo ennen kuin naiset tunsivat toisiaan.

uhkaillut väkivallalla ja usuttanut koiraa Salinin kimppuun. Lukekaa se blogi alusta asti.

Onko Tiibetintie kivaa seutua Somerolla?

miksi tämä ketju



"Nyt kun näyttäisi vaihteeksi siltä, että Enkeli-Elisa onkin todellinen henkilö"



poistettiin eilen?



Siinä oli mm. linkki Riihimäen viikkouutiset -lehden numeroon 2.2.2011



ja epäilyjä siitä, että liittyykö mahdollisesti Ei kiusata -yhdistyksen toinen perustajapariskunta Elisa-asiaan. Heistähän on annettu ristiriitaista tietoa. MV:n mukaanhan Elisan vanhempien kanssa perustettiin tuo yhdistys, Ari Vettenterä taas sanoo etteivät Elisan vanhemmat ole millään tavoin mukana toiminnassa.



Ja ketju hävisi vähän sen jälkeen kun vastasin kysymykseen miltä Riksulehden sivulta löytyy kuollut nuori 22-vuotias nainen, jolla sama sukunimi kuin tuolla toisella pariskunnalla. Sukunimi on yleinen ja voi olla ettei tuo nuori nainen liity tapaukseen mitenkään.



En itse löydä netistä mitään lisätietoja asiasta, mutta ehkä te toimittajat yms. web sleuths löydätte?

http://www.aamuposti.fi/artikkeli/117341-enkeli-elisan-poliisitutkintaa…

siis en löydä mitään tapaukseen liittyvää sieltä riihimäen lehdestä.

Että on ihan turha spekuloida onko hän todellinen vai ei. Kyllä hän on. Sitäpaitsi tosi lahjakas vielä, harvoin olen nähnyt niin taitavasti tehtyjä neulomuksia ja korujakin. Mutta ei ole hänkään kaikkea kertonut, ennenkaikkea kuka ja mikä MV on ollut hänen elämässään. Molemmat asuneet Somerolla, tuskinpa vain joku talokauppa voi olla todellinen syy heidän vihanpitoonsa.

Että on ihan turha spekuloida onko hän todellinen vai ei. Kyllä hän on. Sitäpaitsi tosi lahjakas vielä, harvoin olen nähnyt niin taitavasti tehtyjä neulomuksia ja korujakin. Mutta ei ole hänkään kaikkea kertonut, ennenkaikkea kuka ja mikä MV on ollut hänen elämässään. Molemmat asuneet Somerolla, tuskinpa vain joku talokauppa voi olla todellinen syy heidän vihanpitoonsa.

Toisaalta hänellä ei ole ollut missään vaiheessa velvollisuutta kertoa yhtään mitään.