HS:n kuukausiliitteessa juttu munchhausen-syndroomasta.

Työpaikallemme tuli uusi työntekijä, reipas ja iloien nuori nainen. Kaikki pitivät hänestä, ja hän tutustui työporukkaan nopeasti.



Jonkin ajan kuluttua hän jäi yhtäkkiä pois töistä äkillisesti. Kun hän tuli takaisin töihin, hän kertoi kuinka hänelle erittäin läheinen isoäiti oli vakavasti sairastunut ja oli edelleen sairaalassa huonossa kunnossa. Selviytimisen mahdolisuudet olivat huonot.



Lohduttelimme uutta ystäväämme ja osallistuimme tilanteeseen.



Taas tuli poissoloja, hänen pieni tyttärensä oli sairastunut. Ei mitään vakavaa, mutta kipeänä pikkuinen oli kuitenkin.



Koska työkaverimme oli kovin reipas, hän tuli töihin kuitenkin ja pidimme häntä urheana ja ihailimme tietysti kovasti.



Kunnes hän jäi aivan ilmoittamatta taas pois töistä. Tuli kuitenkin sitten muutaman viikon kuluttua taas työmaalle. Hänen pieni tyttärensä oli nukkunut pois.



Työpaikkamme on naisvaltaisella palvelualalla ja voitte uskoa, että järkytys oli meillä melkoinen. Työkaverille kerättiin adressi, kukkia, enkelipatsas ja vaikkamitä. Urheasti hän jaksoi töissä, meidän tuellamme, yhdessä asiaa surren.



Kunnes viikkojen kuluessa työpaikan puolesta halutaan sairalomatodistus tältä kauhelta ajalta, jolloin hän oli poissa. Olihan sitä kamalaa pyytää, mutta muuten työkaveri ei voisi saada ajalta palkkakaan.



Ei tullut sairaslomatodistusta, ei hän nyt muistanut ja kun on ollut niin paljon muuta, kun tässä ajatukset ihan jumissa jne jne



Kunnes ihan oikeesti tarvittiin se sairaslomapaperi. Palkanlaskija rohkaisi mielensä ja soitti tuon työntekijän ilmoittamalle lähiomaiselle.



Sukulainen vastasi vaivaantuneena, ettei naisella ole LASTA KOSKAAN OLLUTKAAN. Totesi vain lakonisesti, että joo, onhan hän tällaista varmaan puhunut. Että näin.



Työpaikalle asia levisi saman tien. Kaikki olivat taas kerran järkyttyneitä, ja loukkaantuneita, nolattuja ja täysin ihmeissään. Miten tällaista joku ylipäätään voi vedättää? Osa oli hieman vahingoniloisia toisille, sillä kaikki eivät olleet niin kamalan paljon surreet ja päivitelleet kuolutta lasta. Ja ne, jotka eniten keräsivät enkelirunoja ja -patsaita olivat täysin noloja.



Asianomainen jäi taas kerran sen suuremmin ilmoittelematta pois töistä. Ei ole näkynyt eikä kuulut sittemmin. En tiedä, miten jatkaa ja missä jatkaa, nuori nainen oli.