Mulla ei ole naisporukkaa, jonka kanssa viettää iltaa :(

Elämäntilanteista riippuen olen ollut mammakavereiden kanssa porukalla liikenteessä, mutta nyt lasten kasvettua se porukka on jäänyt.



Minulla on useampi hyvä perheellinen ystävä. Ulos naisten kesken porukalla eivät lähde, vaan joskus harvoin miestensä kanssa. Muutenkin kun ikää heillä on mittarissa yli 40v niin ei tunnu sitä halukkuutta ravintolaan/ulosmenoon olevan...



Meillä parhaiten ulosmeno porukalla toimii kaveripariskuntien kanssa, ei siis naisporukassa.

On minulla ystäviä n 200km päässä, joiden kanssa pidetään yhteyttä sekä pääkaupunkiseudulla, mutta ei täällä Oulussa oikein.



Kunpa voisi vielä tutustua johonkuhun.

Olen kateellinen mieheni isolle kaveriporukalle.

Toinenkin on nyt asumuserossa, eli ei ole heitäkään. -ap

-ap

ole isoa kaveriporukkaa

Ei ole oikeastaan minullakaan. En ole käynyt yli kymmeneen vuoteen naisporukan mukana missään. Ja ikää on 30 v.

-ap

on tosi harvoin tyttökaverit koossa, kun suurin osa on lähtenyt maailmalle, mutta huomenna mennään pitkästä aikaa porukalla ulos. Mulla on monta eri porukkaa ja vuosien varrella niitä tulee lisää ja ne muokkaantuu koko ajan. Pitäkää naiset huoli omasta onnellisuudestanne ja sosiaalisesta piiristänne, ei tartte täällä sitten valittaa. Ei se ole mikään autuus, että on naimisissa, kyllä ne lapset kasvaa ja lähtee maailmalle, mitä te sitten teette...

on tosi harvoin tyttökaverit koossa, kun suurin osa on lähtenyt maailmalle, mutta huomenna mennään pitkästä aikaa porukalla ulos. Mulla on monta eri porukkaa ja vuosien varrella niitä tulee lisää ja ne muokkaantuu koko ajan. Pitäkää naiset huoli omasta onnellisuudestanne ja sosiaalisesta piiristänne, ei tartte täällä sitten valittaa. Ei se ole mikään autuus, että on naimisissa, kyllä ne lapset kasvaa ja lähtee maailmalle, mitä te sitten teette...

että sillain.

Pari hyvää ystävää on ja muutama kaveri. Olisi tietysti kiva tuollainen porukka, mutta vaikea sellaista on 45 v löytää.

on tosi harvoin tyttökaverit koossa, kun suurin osa on lähtenyt maailmalle, mutta huomenna mennään pitkästä aikaa porukalla ulos. Mulla on monta eri porukkaa ja vuosien varrella niitä tulee lisää ja ne muokkaantuu koko ajan. Pitäkää naiset huoli omasta onnellisuudestanne ja sosiaalisesta piiristänne, ei tartte täällä sitten valittaa. Ei se ole mikään autuus, että on naimisissa, kyllä ne lapset kasvaa ja lähtee maailmalle, mitä te sitten teette...

Ei mullakaan ole mitään porukkaan, jotain yksittäisiä syömässäkäyntejä satunnaisten duunikavereitten kanssa. Mikä mussa on vikana? Muut saa kavereita kauheen helposti ja käyvät usein ryyppäämässä ja festareilla. En nyt välttämättä kaipaa ryypiskelyiltoja mutta treeniseuraa tms. Mieskin on tajuttoman mustasukkainen kun esim. suurin osa koulukavereista on miehiä ja muun harrastustoiminnan kautta tunnen lähinnä miehiä. =(

Minulla ei ole yhtäkään sydänystävää, muutama kaveri, joilla käyn kerran vuodessa kylässä ehkä. En kaipaa seuraa elokuviin tms. Arkailen "lähikontaktia" ihmisiin. Töissä pystyn olemaan seurallinen mutta heti kun olen kahden kesken jonkun kanssa niin vaivaudun. Viihdyn yksin mutta olisihan kiva omata jokun sielunsisko.

Minulla ei ole yhtäkään sydänystävää, muutama kaveri, joilla käyn kerran vuodessa kylässä ehkä. En kaipaa seuraa elokuviin tms. Arkailen "lähikontaktia" ihmisiin. Töissä pystyn olemaan seurallinen mutta heti kun olen kahden kesken jonkun kanssa niin vaivaudun. Viihdyn yksin mutta olisihan kiva omata jokun sielunsisko.

paikallisesta asukaspuistosta. Silloin ajateltiin äitien kesken, että olis kiva tavata joskus ilman lapsiakin ja taidettiin ensin mennä pikkujoulun kunniaksi syömään. Yhteisiä ravintola- ja viikonloppumatkoja on jatkettu jo useamman vuoden ajan, vaikka lapset ovat jo kouluiässä, äidit töissä ja osittain asutaan jo eri kaupungeisskin.

eli sinne vaan leikkipuistoon ystäviä etsimään :-)

ilman kaveriporukkaa eikä kavereitakaan pahemmin ole.

ei kaveriporukkaa eikä juuri kavereitakaan. Ei ole ollut nuoruusvuosien jälkeen. En tiedä kuinka aikuiset löytää kavereita ja jopa ystäviä :(

Minun ainoa ystäväni asuu parinsadan kilometrin päässä ja hänellä on paljon muitakin kavereita kuin minä, eikä hän edes luokittele minua kuulemma hyväksi ystäväksi. viestittelemme FB:ssä satunnaisesti.



Puolison kanssa nyt ei lasten kanssa ehdi viettämään yhtään kahden keskistä aikaa. Emme ole olleet täysin kahdestaa yli puoleen vuoteen, ja harvoin sitä ennenkin.



Kyllä kaipaisin seuraa. varsinkin jotain toista lapsiperhettä. En tajua, mikseivät ihmiset juttele kanssani. (teen aloitteita kerhoissa yms aina kun mahdollista.) Kaikilla on jo porukkansa, enkä minä niihin mahdu. Itken mammakerhoilu päivien päätteeksi. Oikeasti. Harmittaa.

Eikä ole kaveriperheitäkään. Kadehdin kuin joillain on liiaksikin kutsuja kaveriperheiden kanssa juhlia ns. juhlapäivinä, kuten vappu.

Tai mua ainakin alkaa ajan mittaan ärsyttää sellainen tyypillinen ilmiö, eli mm. se toisten asioiden vatvominen selkien takana. En sitten nuoruusvuosien ole kaivannut osaksi tuollaista joukkoa. Sen sijaan harvoja aitoja hyviä ystäviä arvostan erittäin paljon, muttei heitä nyt elämässä ihan porukaksi asti välttämättä kohtaakaan, jos siis puhutaan todella lojaaleista oikeista luottoihmisistä! Hyvänpäiväntutut ja työkaverit ovat sinänsä tietysti ihan kivoja, mutta olen sellainen enemmän laatuun kuin määrään panostava, jos niin voi tällaiseen sanoa.