Uusi vai vanha omakotitalo?

mutt niissä on liikaa riskejä. Siksi uusi omakotitalo.

Kun rahastakaan ei ole kiinnin niin uusi vaan. Vanhoissa on niin paljon hometta ja epäkäytännöllinen tilaratkaisu.

Tuttavapiirissä on niin paljon huonoja kokemuksia rakentamisesta ja 50-l taloista, että emme halunneet kumpaakaan.



Ostimme siis valmiin, uudehkon talon ja olemme olleet tyytyväisiä. Hinta eri luokkaa kuin uudella, sai rempata vähän itse mieleisekseen, ei kuitenkaan liikaa remppaa, hyväkuntoinen.

Voisitko hieman kertoa, että mitä huonoja kokemuksia?

Lähinnä siis kiinnostaa huonot kokemukset rakentamisesta. Ja kyllä, voin myöntää, että emme ole ennen rakentaneet/rakennuttaneet. Siksi se tuntuu niin pelottavalta ajatukselta, mutta toisaalta ajattelee, että onhan siitä muutkin selvinneet. Kai? :)



Vanhan talon riskit on aina olemassa ja niiden kanssa on taas elettävä. Hinnat ovat kuitenkin huomattavasti huokeammat kuin uusien tai melko uusien omakotitalojen.



ap

Meillä on yli 70 vuotta vanha talo, tässä ollaan nyt tekemässä isoa remonttia. Talo on hengeltään aivan hurmaava, ja puutarha myös. Uudessa talossa on ongelmana vähän se, että pihakin lähtee sitten nollasta. Minusta on ihanaa, että pihassa kasvaa suuria vanhoja puita, känkkyräisiä omenapuita ja vahvoja paksuja koivuja. Toki uusiakin puita olemme istuttaneet, jotta kun näistä vanhuksista joskus aika jättää, on tilalle kasvamassa jo uutta hyvällä mallilla, eikä mitään ohuita riukutaimia. Vanhat perennat ja ja koko kokonaisuus on vaan niiiiin ihana :) Itselleni omakotitalossa tärkeä juttu on juurikin se oma piha.



Toisaalta monet ystävät ovat rakentaneet ihan uudet talot, ja ovathan ne sitten eri tavalla toimivia kun on arkkitehdin kanssa suunniteltu jokainen pikkuinenkin seikka. Asuinalueet ei kuitenkaan ole heistä kenelläkään mitenkään erityisen kivoja, toiset asuvat uudella okt-alueella jossa koko ympäristö on keskeneräisen näköinen kun ihmisillä on vuosia rakentaminen kesken ja pihatkin sitten juuri sen näköisiä. Ja muutamat ovat muuttaneet keskelle ei mitään koska lähempää ei ole realistista saada kyllin edullista tonttia, kun sen unelmatalon rakentamiseen kuitenkin uppoaa niin suuri määrä rahaa. Ja sitten ikävöidään kaupunkiin ja ystäviä, työpaikoille on pitkät ajomatkat valaisematonta hiekkatietä. Lisäksi siinäkin eletään usein vuosia remontin keskellä, itse tunnen vain yhden perheen joka muutti taloonsa vasta siinä vaiheessa kun siellä oli enää aivan pieniä juttuja tekemättä (tyyliin saunan lauteet käsittelemättä). Muilla on edelleen vuosien jälkeen talo keskeneräinen. Kun se saadaan siihen vaiheeseen että voi muuttaa sisään, remppatahti kummasti hiipuu... :)



Mutta vanhaa ostaessa on aina erilailla riskejä, voihan vanhta talo olla homeessa tms. Ja remonttia piisaa ihan takuulla, meillä esim. nyt totaalisessa remontissa vaihdetaan ne alkuperäiset 70v vanhat valurautaputket ja betoniviemärit (jotka monin paikoin kasvaneet umpeen)... On tässä tekemistä, eikä remontin keskellä eläminen ole mitenkään hehkeää. Mutta lohdutan itseäni sillä, että nyt kun kerralla tehdään nämä hankalat jutut alta pois, ei sitten ole pitkään aikaan mitään näin isoa hommaa edessä.

mutt niissä on liikaa riskejä. Siksi uusi omakotitalo.

Ole rahallisesti kannattavaa ostaa muutamaa vuotta vanhaa omakotitaloa ja rempata. Talojen hinnat ovat korkealla vaikka olisi vanhakin talo ja remonttiin uppoaa yllättävän paljon rahaa. On paljon talopaketteja jotka tekevät talon valmiiksi ja hinnan saa tietää ennen kuin aletaan mitään tekemään. Siinä ei budjettikaan karkaa.

Tai korjanneet sitä?

Uuden talon tekemisessä riskejä on paljon vähemmän ja tietää mitä saa.

Vanhasta talosta saattaa löytyä mitä tahaansa ja korjaamisessa on aina ne mittavat purkutyö sekä vanhojen rakenteiden asettamat rajoitteet!

Voisitko hieman kertoa, että mitä huonoja kokemuksia? Lähinnä siis kiinnostaa huonot kokemukset rakentamisesta. Ja kyllä, voin myöntää, että emme ole ennen rakentaneet/rakennuttaneet. Siksi se tuntuu niin pelottavalta ajatukselta, mutta toisaalta ajattelee, että onhan siitä muutkin selvinneet. Kai? :) Vanhan talon riskit on aina olemassa ja niiden kanssa on taas elettävä. Hinnat ovat kuitenkin huomattavasti huokeammat kuin uusien tai melko uusien omakotitalojen. ap

uusissa taloissa on niitä pommeja. Itse ostaisin joko vanhan, ryhdikkään ja remontoimattoman tai rakennuttaisin uuden niin että vahtisin vierestä koko ajan työtä työmaalla.



Nuo vaihtoehdot siksi, että 70v paikallaan ryhdikkäänä ollut peruspilaamaton talo on todennäköisesti terve ja rakenteet on sellaisia että korjaaminen onnistuu ilman koko talon purkamista (toisin kuin nykytaloissa). Remontoimaton siksi, ettei tarvi miettiä mitä on maskeerattu pieleen. Kuivalla paikalla hyvin pidetty talo ei homehdu eikä ikä itsessään sitä tee huonoksi.



Uutta jonkun muun rakentamaa en uskaltaisi ostaa. Liian monta kertaa olen nähnyt villat seinässä kastumassa, useimmat materiaalit ei kuivu ja nykyiset passiivitason eristepaksuudet ovat riskirakenne. Kastepiste kun sattuu sinne seinän sisälle niin se ei kuivu koskaan. Lisäksi nykyään monin paikoin rakennetaan kakkoslaadun maalle, monttuihin, suoalueille, savivelliin ja huolellisesta perustamisesta huolimatta kosteus saattaa päästä kapillaarisesti rakenteisiin. Lisäksi pidän huonona sitä että koko talon ilmanvaihto on sähkön ja ihmisten laiskuuden varassa. Saati sitten jos alapohjaankin pitää olla koneellinen tuuletus/kuivaus jotta se pysyy terveenä.. Nykyrakentaminen vaatii niin suurta huolellisuutta että jos olisin ostamassa uutta/uudehkoa taloa, rakennuttaisin sen itse jotta voisin seurata tiiviisti että talo tehdään oikein ja huolella.

Tai korjanneet sitä?

Uuden talon tekemisessä riskejä on paljon vähemmän ja tietää mitä saa.

Vanhasta talosta saattaa löytyä mitä tahaansa ja korjaamisessa on aina ne mittavat purkutyö sekä vanhojen rakenteiden asettamat rajoitteet!

Voisitko hieman kertoa, että mitä huonoja kokemuksia? Lähinnä siis kiinnostaa huonot kokemukset rakentamisesta. Ja kyllä, voin myöntää, että emme ole ennen rakentaneet/rakennuttaneet. Siksi se tuntuu niin pelottavalta ajatukselta, mutta toisaalta ajattelee, että onhan siitä muutkin selvinneet. Kai? :) Vanhan talon riskit on aina olemassa ja niiden kanssa on taas elettävä. Hinnat ovat kuitenkin huomattavasti huokeammat kuin uusien tai melko uusien omakotitalojen. ap

Harmikseni pitää todeta, että kyllä!

Olemme remontoineet 70-luvun omakotitaloa kuusi vuotta sitten. Kyseinen omakotitalo oli aivan pommi. Siis niin pommi, että saimme lopulta aikaan kaupanpurun. Tästä olemme paljon oppineet ja myös pelästyneet.

Sitten muihin kommenteihin... Olen juuri samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja, että myöskään uudet talot eivät ole mitään takuuvarmoja ja myöskin sitä mieltä, että siinä tilanteessa haluaisin aivan varmasti seisoa siinä vieressä ja vahtia, että hommat tehdään hyvin. Myöskään ns. uudet omakotitaloalueet eivät ole meitä varten, vaikka varmasti niissä on paljon hyvää. Ja sitten taas ne vanhoilla alueilla myytävät tontit ovat aivan omissa hinnoissaan.

Ap

Ole rahallisesti kannattavaa ostaa muutamaa vuotta vanhaa omakotitaloa ja rempata. Talojen hinnat ovat korkealla vaikka olisi vanhakin talo ja remonttiin uppoaa yllättävän paljon rahaa. On paljon talopaketteja jotka tekevät talon valmiiksi ja hinnan saa tietää ennen kuin aletaan mitään tekemään. Siinä ei budjettikaan karkaa.

Me ostimme alle 10 v talon, joka on hyvällä isolla tontilla hyvällä alueella, neliöitä kaikkiaan varastotilat mukaan luettununa noin 300, ja täytyy sanoa, että kun arvioimme vastaavan talon budjettia pakettifirmojen kautta, olisi rahaa mennyt pari sataa tuhatta enemmän, ja vastaavia tontteja ei olisi enää ollut yhtä hyvällä paikalla tarjolla. Toki tämäkin paljon maksoi, mutta jos ei itse osaa rakentaa, niin maksaa sekin.

Lisäksi tässä on ammattilaisen toteuttama puutarha, itse rakennetussa olisi jonkinlainen läjä maata.

Asumme keskisuuressa kaupungissa.

Kannattaa katsella minusta uudehkoja taloja.

70-luvun talot ei ole vertailukelpoisia esim. 40-luvun taloihin ja sitä vanhempiin. 70-luvun rakennelmat on oikeita ongelmapesäkkeitä.



Itse ostaisin ryhdikkään vanhan talon (ja tosiaan mieluiten remppaamattoman), suurella todennäköisyydellä ei tule ongelmia vastaan. Mutta eihän näissä asioissa voi päätänsä pantiksi pistää.

70-luvun talot ei ole vertailukelpoisia esim. 40-luvun taloihin ja sitä vanhempiin. 70-luvun rakennelmat on oikeita ongelmapesäkkeitä.

Itse ostaisin ryhdikkään vanhan talon (ja tosiaan mieluiten remppaamattoman), suurella todennäköisyydellä ei tule ongelmia vastaan. Mutta eihän näissä asioissa voi päätänsä pantiksi pistää.

Sairaan kallis asumismuoto. Pitää olla tosi varakas että jaksaa maksaa niitä kaikkia kuluja.

Sairaan kallis asumismuoto. Pitää olla tosi varakas että jaksaa maksaa niitä kaikkia kuluja.

Meillä uusi omakotitalo ja vastikkeeseen verrattavat kulut ovat alle 350 €/kk. Ei ole minusta paljon 150 neliön talossa. Samankokoisien asunto-osakkeiden vastikkeet ovat usein paljon isompia. Laskin siis kuluihin ns juoksevat kulut: vesi, sähkö, kiinteistövero, jätehuolto, kotivakuutus ja nuohous. Taloyhtiöissä maksaa lisäksi isännöinnistä ja huoltoyhtiöstä, jotka maksavat hunajaa. Ainiin, ja maksaa myös naapurien energiantuhlauksesta ja tunaroinneista esim. kohonneiden vakuutusmaksujen muodossa.

Taitaa se rivari- ja kt-asuminen olla halvempaa usein siksi, että neliöitä on vähemmän ja asutaan ahtaammin. Mutta jos ihan samankokoisia asuntoja vertaa, niin ei okt-asuminen ole todellakaan aina kalliimpaa kuin asunto-osakeasuminen.

Tontin ostamisen jälkeen vähän hirvitti, että mihin oikein on tullut ryhdyttyä, mutta hyvällä suunnittelulla ja miettimisellä päästiin itseämme miellyttävän ratkaisuun. Toki otimme etukäteen paljon asioista selvää ja meillä oli hyvä vastaavamestari, jolta saattoi kysellä asioita ihan milloin ja mistä vain.



Budjetti kannattaa tehdä realistisesti ja ainakin meillä budjetti alittui, kun olimme laatineet sen inhorealistisesti. Meillä oli talopakettista vain seinät ja niiden pystytys sekä suurin osa rakennusmateriaaleista talotehtaan puolesta. Työt teetettiin sitten osaurakoina ja niiden kustannusten arvioiminen oli kaikkein haasteellisista.



Lopputulos on mielestämme oikein onnistunut ja on ihana ajatella, että todennäköisesti mitään remppaa ei tarvitse tehdä moneen vuoteen, kun pintamateriaalitkin on saanut valita kaikkialle itseään miellyttäväksi kerralla.

Täällä ollaan rakentamisen kannalla. Samaan hintaan saa uuden ja täysin mieleisen talon kuin sellaisen jota täytyy remontoida ja aina sieltä pinnan alta voi löytyä mitä vaan.

Toisekseen meillä oli 100 neliön asunnon vastike vain 110e

Näihin menee useimmilla kuussa monta sataa

vesi, sähkö, kiinteistövero, jätehuolto, kotivakuutus ja nuohous. Pelkästään sähköön meni talvikuukausina jo 200 kuussa.

Sairaan kallis asumismuoto. Pitää olla tosi varakas että jaksaa maksaa niitä kaikkia kuluja.

Meillä uusi omakotitalo ja vastikkeeseen verrattavat kulut ovat alle 350 €/kk. Ei ole minusta paljon 150 neliön talossa. Samankokoisien asunto-osakkeiden vastikkeet ovat usein paljon isompia. Laskin siis kuluihin ns juoksevat kulut: vesi, sähkö, kiinteistövero, jätehuolto, kotivakuutus ja nuohous. Taloyhtiöissä maksaa lisäksi isännöinnistä ja huoltoyhtiöstä, jotka maksavat hunajaa. Ainiin, ja maksaa myös naapurien energiantuhlauksesta ja tunaroinneista esim. kohonneiden vakuutusmaksujen muodossa.

Taitaa se rivari- ja kt-asuminen olla halvempaa usein siksi, että neliöitä on vähemmän ja asutaan ahtaammin. Mutta jos ihan samankokoisia asuntoja vertaa, niin ei okt-asuminen ole todellakaan aina kalliimpaa kuin asunto-osakeasuminen.