Miksi terapeutti yrittää saada väkisin TURHAA toivoa ja keksittyä positiivisuutta tilanteeseen?

et vaikuta työkykyiseltä. Kannattaisiko sinun ensin hoitaa itsesi kuntoon ja olla reilusti sairauslomalla. Jos pääsisit kuntoutuspoliklinikan kautta työkokeiluihin, voisi löytyä työ, josta pidät ja jota jaksat.

ja terapia jatkunut kohta kaksi vuotta, eikä vointi ole kohentunut mihinkään. Tuttavani haluaisi asioitten menevän ainoastaan tietyllä tavalla ja ei ole valmis tekemään terapeutin ehdottamia asioita tilanteen korjaamiseksi.

Ajattelutavan muutos olsi tarpeen ja ottaa elämästä vastaan tarjottuja tilaisuuksia.

Mäccärin kassa voi olla hyvä kokemus, siinäkin voi oppia paljon elämästä, samoin vapaaehtosityö vaikka muutamana tuntina viikossa.

Kaikkiaan itsekkyyden riisuminen ja omien asioitten märehtimisen lopettaminen olisi tarpeen. Mitä enemmän vatvoo epäonnistumisiaan ja pitäytyy kaavamaisessa ajattelussa, sitä huonommin menee. Eikö terapiakin mene jotenkin hukkaan, jos hakee ymmärrystä vain pielessä oleville asioille, eikä anna ammattilaisen herättää uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia.

mielellään ajattelee, että työllistyisi oman alansa töihin, mutta kaikille niin ei käy.



Jos ripustaa kaiken ihmisarvonsa työn ja aseman varaan, tulos voi olla juuri tuo. Kadottaa itsensä.

Realiteetti: olen akateeminen työtön, edessä hyvällä tuurilla työelämävalmennus (ei johda oikeaan työhön) tai Mäccärin kassa.

Terapeutti: "Kyllähän se aina kannattaa yrittää", "Mutta kyllähän sinulla on jo kaikenlaista kokemusta ja voit ajatella että sinulla on työelämässä PALJON ANNETTAVAA", "Entä jos annat vaan sen ajatuksen lentää ja jos ei olisi mitään rajoitteita niin mistä työstä haaveilet"... mutta mitä hyötyä tuosta haaveilusta on? :D Kohta ei ole rahaa edes terapiaan :D Mutta kuulemma "sekin jotenkin järjestyy"

Ehkä teissä sitten kohtaa pessimisti ja optimisti, ja hyvä välimaasto olisi se, että joku olisi realisti.

Ei se elämä nyt ihan niinkään mene, että sun vaihtoehdot olisi vain työelämävalmennus tai mäkkärin kassa, aika urpo täytyy olla jos noin on. Aika moni ihminen työllistää itsensä, vaihtaa alaa tms. Mutta jos tahtoo nähdä asiat kuten sinä näet, silloin sitä todellakin ajautuu juuri siihen, ja voi toki salaa itseään olalle taputella ja todeta, että mitäs minä sanoin.

ei VAIN nuo vaihtoehdot, mutta puhe oli lähiaikojen mahdollisuuksista. Muu vaatisi tosiaan opiskelua (ei tapahdu ainakaan ensi vuonna), yrittäjähenkinen tai siihen kykenevä en ole tai sekin vaatisi muuta kouluttautumista. Voin toki nähdä itseni 5 vuoden päästä opiskelemassa, mutta juuri nyt se ei minua lohduta eikä tuo mitään tämän hetken elämääni mikään haikailu.

Itse olen alkanut viime vuosina uskoa että pitkälti tapahtuu mitä kukin uskoo tapahtuvan. Minä uskoin itse ennen ammatillisesti tilanteeni huonoksi monesta syystä, esim. koska olen nainen, maisteri enkä dippa, epäuskottavan näköinen, ujo tms.



Minä muutin uskomukseni ja muutin sitä myötä itsestään ulkoisen todellisuuteni. Sain työpaikan jonka ei pitäisi olla mahdollista nelikymppiselle ämmälle sun muuta sellaista.

Ehkä olen luonut itse tämän tilanteen, tosin pidän naiseutta, maisteriutta, epäuskottavuuttani ja ujouttani vain realiteetteina, joiden muuksi kuvitteleminen olisi... no KUVITELMAA.

Itse olen alkanut viime vuosina uskoa että pitkälti tapahtuu mitä kukin uskoo tapahtuvan. Minä uskoin itse ennen ammatillisesti tilanteeni huonoksi monesta syystä, esim. koska olen nainen, maisteri enkä dippa, epäuskottavan näköinen, ujo tms.

Minä muutin uskomukseni ja muutin sitä myötä itsestään ulkoisen todellisuuteni. Sain työpaikan jonka ei pitäisi olla mahdollista nelikymppiselle ämmälle sun muuta sellaista.

Ensinnäkin terapia on olemukseltaan hoitosuhde. Siinä ei ole oleellista pelkät ne puhutut asiat, vaan terapeutin ja hoidettavan välillä oleva suhde. Tämän on tarkoitus ajan myötä muodostua korjaavaksi emotionaaliseksi suhteeksi, esim. jos asiakkaan tunteita on halveksittu, hän nyt saakin kokea tulevansa hyväksytyksi tunteineen. Tämä nyt tällainen karkea esimerkki.



Siksi terapiasuhteesta ei oikeastaan kovin paljon pitäisi puhua muiden kanssa, koska terapian parantavat seikat tapahtuvat pitkälti alitajunnassa ja terapiakertojen välillä. Sitä suhdetta tulisi vaalia "kahden kauppana" jotta luottamus ja asioiden käsittely mahdollistuisivat, jotta päästäisiin tarpeeksi hyvin "pointtiin" eikä ulkopuoliset tulisi sitä kommentoimaan.





Mutta tuohon positiivisuuteen. Usein on niin, että kun ihminen on esimerkiksi masentunut, hän ei kykene toivomaan. Tällöin toivon kannattelu jää terapeutin tehtäväksi. Asiakas saakin rimpuilla tätä vastaan, olla sitä mieltä ettei se kannata, mutta terapeutti sitkeästi jaksaa pitää toivoa yllä. Kukaan ei voi luvata sinulle, että saat akateemisen työpaikan, mutta ehkä tavoitteesi olisikin se, mistä löydät voimasi, toivosi ja resurssisisi, eikä itse se työpaikka.



Toivotan antoisaa terapiaprosessia sinulle!

Olisi kiva jos vastaisit tähän jotenkin.

rooli, että se antaa sulle uutta näkökulmaa. Olisitko ap rehellisesti sanoen ollut iloinen, jos se terapeutti olisi sanonut, että kyllä, KOKO SUN LOPPUELÄMÄ ON PILALLA eikä susta ole mihinkään. Ei se voi sanoa niin, koska sun tämänhetkinen tilanne on ihan tavallinen tämän päivän Suomessa eikä sulla ole mitään hätää vaikka siltä tuntuisi. Ei se vaan auta muuta kuin nousta suosta ja hankkia uusi koulutus tai sitten yrittää saada työtä harjoittelun ja tuetun työn kautta kuten tuhannet ja taas tuhannet muutkin työttömät. Se on psyykkisesti iso prosessi ja siihen voi liittyä paljon surua ja luopumista mut joskus ei ole muuta vaihtoehtoa.

siihen millaiseksi elämä ja tulevaisuus muotoutuvat. Ajatukset vaikuttavat sekä tunteisiin että käyttäytymiseen, ne ohjaavat sinua. Unelmat muovaavat elämääsi ja vaikuttavat valintoihisi.