Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ollut isällään kohta viikon ja musta tuntuu että voisin tottua tähä...
03.07.2012 |
Tiedän, että lapsella on hyvä olla isän luona, siellä on kaksi tasapainoisempaa aikuista kuin minä. Voisin mielelläni alkaa etävanhemmaksi!
Musta on ihanaa aamuisin lähteä rauhassa töihin, ilman itkua ja hammastenkiristystä, ilman jatkuvaa kiirettä. Saa meikata rauhassa ja juoda sen kahvikupin rauhassa.
Töissä on ihanaa, kun saa rauhassa tehdä oman inspiraation mukaan hommat, olla vaikk kahdeksaan illalla jos siltä tuntuu. Ei tarvitse miettiä minuutilleen aikataulua, onko mahdollisesti ruuhkaa jne.
Ei tarvitse käydä kaupassa, tai voi käväistä helposti illalla jos siltä tuntuu. Ei tarvitse tehdä ruokaa!
Voin käydä lenkillä, harrastaa urheilua iltaisin, yleensäkin pääsen harrastamaan! Pääsisin myös treffeille jos haluaisin.
Voih, en halua palata takaisin siihen kamalaan arkeen :,(((
Kommentit (29)
lapselle, kun äiti ei kykene hetkeäkään olemaan irti lapsestaan. Kertoo hyvin paljon äidin mielenterveysongelmista tuollainen irtipäästämättömyys.
Ap:n reaktio sen sijaan on ihan normaali. tavallisessa arjessa on niin paljon lapsensa kanssa tekemisissä, että ikävän puute on luonnollista varsinkin jos tuohon vielä yhdistyy väsymys.
lapsen sijaisperheeseen tai adoptioon. Mitäs sitä itse hoitamaan jos ei halua ja toiset tekis sen paremmin. Jännä, itse en kestäisi ajatusta olla lapsesta erossa. Meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempaa väsyttää välillä, sehän on selvä asia. Silti en väsyneenäkään laita mitään lapsen tarpeiden edelle, Ap pitää lasta tärkeämpänä treffejä, aamukahveja, meikkausta jne. Lapset kasvavat eivätkä meitä kohta tarvitse! Itse olin lapsena paljon eri hoidoissa viikonloppuisin ja lomilla, omalle lapselleni en tuota halua! Oma lapseni on paljon reippaampi, itsevarmempi ja rohkeampi kuin minä, joka sysättiin milloin minnekin hoitoon. Jokainen tervepäinen äiti jaksaa huolehtia lapsensa tarpeista, eikä haaveile luopuvansa lapsesta! Harmittelen ap.n lapsen puolesta, koska olen omien tukilastemme kautta tavannut ap.n kaltaisia minä minä äitejä. Lapset eivät meiltä halua lähteä, kun meillä ollaan läsnä ja huolehditaan lasten tarpeista. Ette usko kuinka se pistää vihaksi lasten puolesta! Ryhdistäydy!
Onko heistä todella niin kova pula, että kaiken maailman lukutaidottomat kelpaavat?
Ap:han kirjoitti aloituksessaan, että hänestä on ihanaa esim. juod sitä aamukahvia ilman hampaitten kiristelyjä. Miten tuosta saa senkäsityksen, että hän pitää aamukahveja tärkeämpänä kuin lapsen tarpeita?
Senhän takia ap on väsynyt, kun on aina pitänyt tärkeämpänä niitä lapsen tarpeita. jos ei olisi pitänyt, niin tuskin olisi väsynyt.
Ap ei myöskään haaveile luopuvansa lapsesta. tarkkasilmäinen huomaa, että ap tarvitsee aikaa levätä. Tämä on aivan eri asia.
Sinulle taas tuosittelen pitkäkestoista intensiivistä terapiaa, varsinkin kun toimit tukiperheenä. samaistut ilmiselvästi omien kokemustesi perusteella muihin lapsiin. siirrät vihan, jota tunsit omiin vanhempiisi, noiden teidän tukilasten vanhempiin. Tämä tunteiden siirto taas ei auta yhtään noita teidän tukilapsianne. Todennäköisesti voi olla päinvastoin.
vanhempaa väsyttää välillä, sehän on selvä asia. Silti en väsyneenäkään laita mitään lapsen tarpeiden edelle, Ap pitää lasta tärkeämpänä treffejä, aamukahveja, meikkausta jne. Lapset kasvavat eivätkä meitä kohta tarvitse! Itse olin lapsena paljon eri hoidoissa viikonloppuisin ja lomilla, omalle lapselleni en tuota halua! Oma lapseni on paljon reippaampi, itsevarmempi ja rohkeampi kuin minä, joka sysättiin milloin minnekin hoitoon. Jokainen tervepäinen äiti jaksaa huolehtia lapsensa tarpeista, eikä haaveile luopuvansa lapsesta! Harmittelen ap.n lapsen puolesta, koska olen omien tukilastemme kautta tavannut ap.n kaltaisia minä minä äitejä. Lapset eivät meiltä halua lähteä, kun meillä ollaan läsnä ja huolehditaan lasten tarpeista. Ette usko kuinka se pistää vihaksi lasten puolesta! Ryhdistäydy!
Selvällä suomen kielellä sanoit ettet ikävöisi lasta jos olisi isällään. Ja joka toinen viikonloppu lapsen näkeminen riittäisi mainiosti. Sanoit myös että lapsen isän luona kaksi tasapainoisempaa aikuista kuin sinä. Eli älä selittele. Minä olin lapsena hoidossa, jos yh äitini joutui esim. koulutuksiin työnsä puolesta tai sairaalaan leikkauksiin, eli varsin pätevistä syistä. Äitimme ei treffeillä juossut, ja aamukahvinsakin joi ihan meidän lasten läsnäollessa.
Itselläni niitä nimittäin on kohtalaisesti.
toiset ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät ikävöi rakkaitaan. toisekseen, ap:n teksteista päätellen ap on niin paljon lapsesna kanssa tekemisissä, että ikävää ei viikossa ehdi tulla.
Jos ap on väsynyt tai uupunut, niin totta helkutissa voi siellä toisella puoleella olla kaksi tasapainoisempaa vanhempaa tällä hetkellä. Mielen väsyminen tai mielen sairaudet ovat ihan rinnasteisia fyysisiin sairauksiin.
Jotain kummaa sinun korviesi välissä on. Omalle äidillesi hyväksut sen, että äidilläsi oli sairaalakäynetjä. Ap taas ei saisi saada lepoa, jos hänen mielensä on väsynyt. ihan yhtä hyvin voisit syyllistää äitiäsi, joka ei ollut läsnä silloin kun oli siellä sairaalassa tai koulutuksissa (Varsinkin jos on työpaikkaan liittyvä koulutus, niin äitisi olisi aina voinut vaihtaa työpaikkaa sinun hyväksesi.)
Ehkäpä olisi ollut myös sinulle hyväksi, jos äitisi olisi joskus ottanut sitä omaa aikaa: käynyt ojassa harrastuksessa, käynyt treffeillä tai hui kauhistus juonut aamukahvinsa yksin. tällöin olisit voinut oppia kunnioittamaan toisten tarpeita paremmin kuin nyt.
Selvällä suomen kielellä sanoit ettet ikävöisi lasta jos olisi isällään. Ja joka toinen viikonloppu lapsen näkeminen riittäisi mainiosti. Sanoit myös että lapsen isän luona kaksi tasapainoisempaa aikuista kuin sinä. Eli älä selittele. Minä olin lapsena hoidossa, jos yh äitini joutui esim. koulutuksiin työnsä puolesta tai sairaalaan leikkauksiin, eli varsin pätevistä syistä. Äitimme ei treffeillä juossut, ja aamukahvinsakin joi ihan meidän lasten läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiydestä, vanhemmuudesta ja naiseudesta. Äidillä, varsinkaan yksinhuoltajalla ei saa olla hetkeäkään omaa aikaa. Äidin, varsinkin yksinhuoltajaäidin, kuuluu hoitaa lapset täysin yksin. Ihminen ei myöskään saa sairastua kuin fyysisiin sairauksiin. Nyt kun on voitu todeta, että masennuksessa, uupumuksessa jne. tapahtuu aivojen tasolla muutoksia, niin pitäisi pystyä totoeamaan, että myös nämä väysymykset ja muut ovat fysisiä sairauksia. Siten niillekin pitäisi antaa mahdollisuus parantua.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, koska ihmiskuvasi on niin vääristynyt. Sääliksi käy mahdollisia lapsiasi, jos he sairastuisivat esim. depressioon.
Selvällä suomen kielellä sanoit ettet ikävöisi lasta jos olisi isällään. Ja joka toinen viikonloppu lapsen näkeminen riittäisi mainiosti. Sanoit myös että lapsen isän luona kaksi tasapainoisempaa aikuista kuin sinä. Eli älä selittele. Minä olin lapsena hoidossa, jos yh äitini joutui esim. koulutuksiin työnsä puolesta tai sairaalaan leikkauksiin, eli varsin pätevistä syistä. Äitimme ei treffeillä juossut, ja aamukahvinsakin joi ihan meidän lasten läsnäollessa.
äitiydestä, vanhemmuudesta ja naiseudesta. Äidillä, varsinkaan yksinhuoltajalla ei saa olla hetkeäkään omaa aikaa. Äidin, varsinkin yksinhuoltajaäidin, kuuluu hoitaa lapset täysin yksin. Ihminen ei myöskään saa sairastua kuin fyysisiin sairauksiin. Nyt kun on voitu todeta, että masennuksessa, uupumuksessa jne. tapahtuu aivojen tasolla muutoksia, niin pitäisi pystyä totoeamaan, että myös nämä väysymykset ja muut ovat fysisiä sairauksia. Siten niillekin pitäisi antaa mahdollisuus parantua.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, koska ihmiskuvasi on niin vääristynyt. Sääliksi käy mahdollisia lapsiasi, jos he sairastuisivat esim. depressioon.
Selvällä suomen kielellä sanoit ettet ikävöisi lasta jos olisi isällään. Ja joka toinen viikonloppu lapsen näkeminen riittäisi mainiosti. Sanoit myös että lapsen isän luona kaksi tasapainoisempaa aikuista kuin sinä. Eli älä selittele. Minä olin lapsena hoidossa, jos yh äitini joutui esim. koulutuksiin työnsä puolesta tai sairaalaan leikkauksiin, eli varsin pätevistä syistä. Äitimme ei treffeillä juossut, ja aamukahvinsakin joi ihan meidän lasten läsnäollessa.
ole omaa aikaa? Kyllä mulla vain on! Kyllä sitä omaa aikaa voi järjestää ilman, että lapsi erotetaan äidistään. Kuinka traumatisoituneita te raukat olette, kun ette yhtään pysty eläytymään lapsen asemaan? Aina vain minä minä minä... anna nyt ihmeessä ap isälle se lapsi, kun se sinun mielestä on lapselle parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri aiemmin painin itse saman ajatuksen kanssa..
Olen neljän lapsen yksinhuotaja. Lapset isällään joka toinen viikonloppu ja nyt olivat ekaa kertaa viikon. Kaksi vuotta erosta.
Viikon aikana kuvittelin lepääväni ja kerääväni voimia jaksaa taas arkea ja lomaa lasten kanssa. Mutta todellisuudessa paluu arkeen oli raskas, olisin tarvinnut lisää lomaa lapsista.
Elämä on ollut ihan helvetin raskasta, opiskelua, töitä, ravaamista päiväkodin-työpaikan-kaupan-koulun-lasten koulun välillä.
En ikävöinyt lapsia lainkaan heidän ollessaan isällään. Huomaan kyllä jaksavani nyt paremmin kun ennen lomaa, mutta kyllä minä olisin voinut jatkaa lomaa pidempäänkin tai voisin hyvin tottua siihen että olisivat vuoroviikoin isällään tai vaikka minä etävanhempana.
En kuitenkaan pystyisi siihen ja haluan kyllä että rakkaat lapseni asuvat kanssani... mutta välillä sitä on vaan niin helvetin väsynyt.
Isä ei halua lapsia vuoroviikoin eikä lähivanhemmaksi. En tiedä miksi.
Hyvä näin, mutta mistä sitä saisi välillä viikon hengähdyksen? Seuraava viikon vapaa on sitten ens kesänä..
Sitä sainkin jo parissa viestissä, kiitos niistä.
ap