Lue keskustelun säännöt.
16-vuotias haluaisi "Alan Wake" tietokonepelin..
03.07.2012 |
Joka on K-18.. Sallisitteko tuon ikäiselle? Millainen peli se edes on? Käsittääkseni ihan suomalainen..
Kommentit (39)
Joo tottakai ostaisin. Itse kyllä tykkään enemmän Silent hilleistä ja Resident evileista. Amnesia on kans ok. Osta joku niistä seuraavaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amnesia on kans ok.
Ei pelkästään ok, vaan mainio. Jos kauhupeliä haluaa, niin Amnesia vie kokolailla 5-0 muita kauhupelejä. Ainoastaan Penumbra-sarja ja Silent Hill 2 pääsevät lähelle.
Ei pelkästään ok, vaan mainio. Jos kauhupeliä haluaa, niin Amnesia vie kokolailla 5-0 muita kauhupelejä. Ainoastaan Penumbra-sarja ja Silent Hill 2 pääsevät lähelle.
Itse pidin Penumbra Black Plagueta Amnesiaa pelottavampana, mutta tokihan Amnesia aika hyytävä on.
Myös alkuperäinen SNES Clock Tower sekä Project Zerot/Fatal Framet pärjäävät kauhupeleinä loistavasti.
Myös alkuperäinen SNES Clock Tower sekä Project Zerot/Fatal Framet pärjäävät kauhupeleinä loistavasti.
Fatal Framet unohtuivat kyllä nyt ihan kokonaan. Kakkonen oli ajoittain erinomaisen hyytävä.
Alan Wake ei ollut hyvä siksi että se olisi ollut kuin elokuva, vaan koska se oli kuin kirja jota pääsit pelaamaan. Se on ehdottomasti top5 kaikista pelaamistani peleistä. Esimerkiksi tuo jonun mainitsema Max Payne oli alusta loppuun asti puuduttavaa räiskintää. Eihän Alan Wakessa loppuviimein edes kauheasti räiskitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan Wake ei ollut hyvä siksi että se olisi ollut kuin elokuva, vaan koska se oli kuin kirja jota pääsit pelaamaan. Se on ehdottomasti top5 kaikista pelaamistani peleistä. Esimerkiksi tuo jonun mainitsema Max Payne oli alusta loppuun asti puuduttavaa räiskintää. Eihän Alan Wakessa loppuviimein edes kauheasti räiskitty.
Itselleni taas Alan Wake jäi mieleen puuduttavana juuri sen takia, ettei oikeaa pelattavaa juurikaan löytynyt sen vertaa mitä kunnon peliltä olisi osannut odottaa. Vähäinen räiskintä on keskinkertaista, "puzzlet" silmät kiinni ratkaistavia. Suurin osa "pelistä" koostuu lähinnä ennalta määrättyä reittiä pitkin kulkemisesta ja tarinan seuraamisesta, välillä ehkä saat jotain tehdä itsekin. Jos tahdon pelkkää tarinaa, luen kirjan. Jos tahdon pelata, ostan pelin.
Max Paynet ovat loistavaa, tiukkaa räiskintää alusta loppuun. Pelimekaniikka on toteutettu onnistuneesti, tasosuunnittelu on hyvää ja vaikeustasokin on kohdallaan. Silti väliin mahtuu loistava tarina, jota ei todellakaan sen esittämiseksi ole tarve tunkea jatkuvina sinemaattisina cutsceneinä naamaan katkaisemaan pelaajan kontrollia.
Alan Wake ei ollut hyvä siksi että se olisi ollut kuin elokuva, vaan koska se oli kuin kirja jota pääsit pelaamaan. Se on ehdottomasti top5 kaikista pelaamistani peleistä. Esimerkiksi tuo jonun mainitsema Max Payne oli alusta loppuun asti puuduttavaa räiskintää. Eihän Alan Wakessa loppuviimein edes kauheasti räiskitty.
Itselleni taas Alan Wake jäi mieleen puuduttavana juuri sen takia, ettei oikeaa pelattavaa juurikaan löytynyt sen vertaa mitä kunnon peliltä olisi osannut odottaa. Vähäinen räiskintä on keskinkertaista, "puzzlet" silmät kiinni ratkaistavia. Suurin osa "pelistä" koostuu lähinnä ennalta määrättyä reittiä pitkin kulkemisesta ja tarinan seuraamisesta, välillä ehkä saat jotain tehdä itsekin. Jos tahdon pelkkää tarinaa, luen kirjan. Jos tahdon pelata, ostan pelin.
Max Paynet ovat loistavaa, tiukkaa räiskintää alusta loppuun. Pelimekaniikka on toteutettu onnistuneesti, tasosuunnittelu on hyvää ja vaikeustasokin on kohdallaan. Silti väliin mahtuu loistava tarina, jota ei todellakaan sen esittämiseksi ole tarve tunkea jatkuvina sinemaattisina cutsceneinä naamaan katkaisemaan pelaajan kontrollia.
Ja Max Payne ei ollut ennalta suunniteltua putkea pitkin juoksemista? Max Paynen aino kantava voima oli bullet timing joka ei kyllä koko peliä pelasta. Tarina oli ihan jees, mutta eikös tuo enemmän tai vähemmän sama tarina kuin melkein jokaisessa rikos elokuvassa.
Aika harvassa pelissä nykyään on oikeasti vapaa maailma jossa voi temmeltää ja möyriä. Skyrim varmaan viimeisin menestynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten musta tuntuu et tällä palstalla liikkuu hyvin paljon ala-ikäsiä.
En viitsi edes kommentoida mitään järkevää, joka kerta olen niin tehnyt ja minut on ampunut alas joku "ei oo ees paha hei"-miehenalku, jonka mielestä kasvavan lapsen psyyke kestää saman mitä aikuisen. Minut on haukuttu herkäksi jne., vaan minustapa jotain on pahasti vialla jossei kauhupelejä koe pelottaviksi...menee hukkaan koko konsepti näiden "meitsi pelas ala-asteella Silent Hillit läpi"-porukoiden kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alone in the Darkit, Silent Hillit jne. hyviä myös. Amnesiaan en päässyt kiinni enkä Penumbraan. Condemned hyvä myös.
Ja Max Payne ei ollut ennalta suunniteltua putkea pitkin juoksemista? Max Paynen aino kantava voima oli bullet timing joka ei kyllä koko peliä pelasta. Tarina oli ihan jees, mutta eikös tuo enemmän tai vähemmän sama tarina kuin melkein jokaisessa rikos elokuvassa.
Aika harvassa pelissä nykyään on oikeasti vapaa maailma jossa voi temmeltää ja möyriä. Skyrim varmaan viimeisin menestynyt.
Max Paynen tarina tapahtui lähinnä NYCin ränsistyneissä pahamaineisissa puljuissa joten käytävähelvettien aikaansaama putkiefekti on ihan ymmärrettävä. Alan Wake sentään tapahtuu metsissä ja vastaavissa avoimissa paikoissa, joissa varaa valinnalle olisi ihan hyvin ollut. Putkius ei sitä paitsi aina ole huono asia, mutta Alan Waken tapauksessa kädestäpitelevä ohjaus tätä kyseistä raidetta pitkin on ratkaiseva tekijä.
Onhan esim. F.E.A.R myöskin melkoinen käytäväputki, mutta suoraviivaisuus ei juuri haittaa vapaamuotoisen kulun sekä sivuhuoneiden ansiosta.
"No onhan muutkin nykyajan pelit putkia" ei ole mikään puolustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja Max Payne ei ollut ennalta suunniteltua putkea pitkin juoksemista? Max Paynen aino kantava voima oli bullet timing joka ei kyllä koko peliä pelasta. Tarina oli ihan jees, mutta eikös tuo enemmän tai vähemmän sama tarina kuin melkein jokaisessa rikos elokuvassa.
Aika harvassa pelissä nykyään on oikeasti vapaa maailma jossa voi temmeltää ja möyriä. Skyrim varmaan viimeisin menestynyt.
Max Paynen tarina tapahtui lähinnä NYCin ränsistyneissä pahamaineisissa puljuissa joten käytävähelvettien aikaansaama putkiefekti on ihan ymmärrettävä. Alan Wake sentään tapahtuu metsissä ja vastaavissa avoimissa paikoissa, joissa varaa valinnalle olisi ihan hyvin ollut. Putkius ei sitä paitsi aina ole huono asia, mutta Alan Waken tapauksessa kädestäpitelevä ohjaus tätä kyseistä raidetta pitkin on ratkaiseva tekijä.
Onhan esim. F.E.A.R myöskin melkoinen käytäväputki, mutta suoraviivaisuus ei juuri haittaa vapaamuotoisen kulun sekä sivuhuoneiden ansiosta."No onhan muutkin nykyajan pelit putkia" ei ole mikään puolustus.
Niin...kyllähän sä Wakesaki pääset sinne metsään juokseen minne haluat tai vaikka hyppäämään kalliolta alas. Mutta kuka haluaa juosta metsässä päättömänä kun se on aika selkeetä että tarkotus on seurata sitä polkua seuraavaan turvapaikkaan?
Mä en ihan ymmärrä tuota "valinnanvaraa olisi ollut". Missä mielessä. Jos sulla on tietty päämäärä niin eikö sitä kohti juuri pyritä? Ja en tiedä miten tarkasti sinä seurasit niitä Wakessa merkittyjä polkuja mutta kyllä minä juoksin pitkin metsiä etsien omat reittini.
Ja jos sanot että käytävä helvetistä ei voi saada vapauden tunnetta niin siinä vaiheessa on luovuudessa iso aukko.
En viitsi edes kommentoida mitään järkevää, joka kerta olen niin tehnyt ja minut on ampunut alas joku "ei oo ees paha hei"-miehenalku, jonka mielestä kasvavan lapsen psyyke kestää saman mitä aikuisen.
Lähinnähän täällä on annettu juonikuvauksen lisäksi sellaista indikaattoria, että jos nyt kyseessä on karkeasti keskivertonuori eikä mikään oikeasti poikkeuksellisen herkkä yksilö, niin Alan Wake tuskin traumatisoi. Loput jää lähinnä AP:n hartioille, joka tämän teinin oikeasti tuntee ja osaa varmasti paremmin arvioida, millainen ihminen hän on ja mitä mahtaisi kestää.
Minut on haukuttu herkäksi jne., vaan minustapa jotain on pahasti vialla jossei kauhupelejä koe pelottaviksi...menee hukkaan koko konsepti näiden "meitsi pelas ala-asteella Silent Hillit läpi"-porukoiden kanssa...
Voisiko syytä olla siinäkin, että monet kauhupelit luottavat liian helppoihin ja ennalta-arvattaviin temppuihin. Esimerkiksi Dead Space on alusta loppuun saman säpsäytysefektin toistoa. Mörkö tulee ikkunan/oven/seinän/ilmastointiritilän läpi ja musiikki soi kovaa, mutta mitäpä tästä, kun jo liian usein nähdyn kikan osasi helposti ennustaa ja reppu on täynnä aseita, joilla hirviön laittaa äkkiä hengiltä.
Aiemmin mainittu Amnesia on ihan eri maata, sillä halvoilla säpsäytyksillä ei pelaajaa yritetä pelotella. Aseitakaan ei ole, joten paniikki on hirveä, kun jotain sitten tapahtuukin ja yrität nopeasti löytää piilopaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin...kyllähän sä Wakesaki pääset sinne metsään juokseen minne haluat tai vaikka hyppäämään kalliolta alas. Mutta kuka haluaa juosta metsässä päättömänä kun se on aika selkeetä että tarkotus on seurata sitä polkua seuraavaan turvapaikkaan?
Mä en ihan ymmärrä tuota "valinnanvaraa olisi ollut". Missä mielessä. Jos sulla on tietty päämäärä niin eikö sitä kohti juuri pyritä? Ja en tiedä miten tarkasti sinä seurasit niitä Wakessa merkittyjä polkuja mutta kyllä minä juoksin pitkin metsiä etsien omat reittini.
Yksi suosikkipelejäni yhdistävä tekijä on juuri se, että tiettyyn päänmäärään annetaan mahdollisuus pyrkiä montaa eri reittiä. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin keksiä oma keino pelin ongelman ratkaisemiseksi vain saadakseen peliltä peniksen naamaan, koska vain ja ainoastaan se yksi tekijöiden tarkoittama ratkaisu on hyväksyttävä ja toimiva. Myös Alan Wake olisi ollut eksponentiaalisesti parempi, jos tarinaan olisi kirjoitettu useampia tasoja jotka mahdollistaisivat vapaamman toiminnan ja ongelmanratkaisun.
Huomaa, etten edelleenkään pidä Alan Wakea huonona pelinä. Kyseessä on ihan vain keskinkertainen 6-7/10 "kokemus", jossa on omaan makuuni aivan liikaa nykypeleille ominaista vuoristoratameininkiä, jossa pelaaja on lähinnä sivustaseuraava katsoja jonka viihdytykseksi peli jatkuvasti triggeroi puuduttavia sinemaattisia tapahtumia. Epäonnistuminen ei tietenkään haittaa, onhan checkpoint siinä kymmenen metriä takaperin.. huh.
Ja jos sanot että käytävä helvetistä ei voi saada vapauden tunnetta niin siinä vaiheessa on luovuudessa iso aukko.
Juurihan mainitsin esimerkkinä mainiosti toteutetusta käytäväkompleksipelistä F.E.A.Rin. Vaihtoehtoisia reittejä tai tapoja ei juurikaan ole, mutta silti peli ei pitele kädestä ja jokainen pelikerta on intensiivinen sekä erilainen loistavan AI:n sekä tasosuunnittelun ansiosta.
Ja jos sanot että käytävä helvetistä ei voi saada vapauden tunnetta niin siinä vaiheessa on luovuudessa iso aukko.
Mites sitä luovuutta käytetään, kun peli iskee pelaajan kapeaan putkeen ja lyö reunaesteet ihan viereen? Jotta pelaaja ei eksyisi putkeen, niin laitetaan ruudulle vielä kompassi, ettei apina varmasti eksy.
Mites sitä luovuutta käytetään, kun peli iskee pelaajan kapeaan putkeen ja lyö reunaesteet ihan viereen? Jotta pelaaja ei eksyisi putkeen, niin laitetaan ruudulle vielä kompassi, ettei apina varmasti eksy.
Älä unohda jatkuvasti keskellä ruutua hehkuvaa neuvoa siitä, minne pitää mennä ja mitä tehdä seuraavaksi. Vielä parempi jos peli kovaäänisesti ilmoittaa milloin olet poistumassa "sallitulta" alueelta.
Alan Wake ei ollut hyvä siksi että se olisi ollut kuin elokuva, vaan koska se oli kuin kirja jota pääsit pelaamaan.
Tämä onkin Alanin paras puoli. Eikä sekään haittaa, että Bright Falls on tunnelmallinen, twinpeaksmainen paikka.
Peli olisi noussut kunnolla siivilleen, jos se vain olisi ymmärtänyt sanonnan "vähemmän on enemmän". Vähemmän taistelua, vähemmän samanlaisia metsiä, vähemmän kädestäpitelyä. Alan Waken olisi pitänyt luottaa rohkeammin omaan tunnelmaansa ja siihen, että pelaaja on perusfiksu olento.
Eihän Alan Wakessa loppuviimein edes kauheasti räiskitty.
Sen verran kuitenkin, että se häiritsi loppua kohden pelin rytmitystä ja alkoi ihan yleisestikin unettaa.
Asetelma ym. hyvä, maisemat huikeita- vaan missä vaiheessa esim. sitä lepokotia olisi päässyt tutkimaan, kun oli kiire päästä sieltä pois mahd. pian? Turhaan nähty vaivaa puitteissa! Sama juttu metsässä: rämmi vaan pois pääpolulta niin et varmana selviä hengissä (haastavaa se oli muutenkin). Jatkuva generaattoreiden käynnistely oli muutenkin typerää ja keinotekoista.
Dark Souls on erinomainen. Se on peli isolla P:llä. Kerrankin pitää itse osata ja keksiä, ja omasta osaamisestahan menestys Dark Soulsissa onkin kiinni, sillä pelattavuus on niin hyvin balansissa, että mokista saa syyttää itseään. Se on varmasti monelle nykyisiin pullamössöhelpoihin peleihin tottuneelle pelaajalle liian haastava. Epäreilu se ei kuitenkaan ole.