Taas mies suuttuja mua itkettää.

miksi et olisi saanut penkoa kaappia joka on teillä kotona?



Oletko selvittänyt, voisitko opiskella jossain erityisoppilaitoksessa? Tai voitko saada itsellesi avustajaa opiskeluun?

tuntuu että kaikki on aina minun vikani.Olen yrittänyt opiskella erityisoppilaitoksessa eipä siitäkään mitään tullut ja ei taida tuo avustaja olla mahdollista.

sun opiskelu tyssäsi erityisoppilaitoksessa?



Onko teillä sun miehen kanssa hyviä hetkiä? Rakastatko häntä?

olen jotenkin hidasälyinen esim.kirjanpito,matematiikka ja monet muut asiat ovat täysin hepreaa.On niitä hyvin hetkiä joskus mutta kun mieheni joutui jättämään ensimmäisen työnsä tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia ja n.3v sitten opiskelemaan uuden ammmatin ja alkamaan yrittäjäksi niin ongelmat ovat alkaneet.Rakastan miestäni kovasti mutta taidan olla hänelle riippa kun mulla ei ole tuloja eikä töitä.

ole hidasälyinen, sulla on oppimisvaikeus, kuten itsekin sanoit. :)



Olisiko sitten joku muu ala sun juttu, sellainen missä ei tarvitsisi niin matemaattisia aineita opiskella? Oletko käynyt työkkärin ammatinvalintapsykologilla?

sehän juuri ongelma onkin kun eivät keksi muuta kuin merkonomiopinnot koska mulla esim.reuma,rytmihäiriöt,skolioosi yms. eli en voi opiskella kokiksi,laitoshuoltajaksi tms.ja eläkkeelle ei tunnu pääsevän millään,en yhtänn tiedä mitä tehdä?

...pitää olla hyvä olla kotonaan. Kenenkään ei pidä joutua kuuntelemaan huutoa ja sättimistä. Mä olen huutajan kanssa, mut mä sain asiat selväksi. Lähden, jos ei tahti muutu. Hän siisti käytöksensä. Koska tajus, että näin tulee käymään ja mua ei saa alistettua. Ja huutajasta tuli hyvä mies! Nyt meillä on lapsi.



On niin eriasia sulla... sä koet huonommuutta ja miehes tietää sen. Käyttää ton pienen esimerkin mukaan ainakin valtaansa suhun. Sun on varmasti vaikea ajatella elämää ilman häntä... kun on se yhteinen lapsikin. Kyllä sä apua saat, vaikka ero tulisikin. Ihan varmasti. Mutta tähän lapsi-asiaan en osaa sanoa mitään. Miltä susta tuntis, jos lapsi olisi isällään enimmän ajan? Ja etkö tosiaan pystyis hänestä huolehtimaan? Toivon, että asianne selviää.

Ukko meinaa ottaa eron, koska pengoit kaappia? Ei kai kukaan normaali ihminen näin olemattoman asian vuoksi _eroa_ ota? Vai oliko tämä nyt vain se viimeinen heinänkorsi, joka katkaisi kamelin selän?



Oletko muuten käynyt tutkimassa, olisiko sinulla vaikka tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriötä eli joko ADHD:ta tai ADD:tä?

Itselläni on ADD, eikä mikään ole koskaan sujunut. Koulut menivät päin metsää, ja muut pitivät tyhmänä. Puolisolta saan kuulla monta kertaa päivässä toheloinnistani. Jätän pyörän lukitsematta, jätän hellan päälle, en kuuntele, en keskity, en muista, olen ihan omissa maailmoissani. Tähänkin olisi lääkitys (jos vain varaa on), joten kannattaa käydä psykologin juttusilla, niin asia voidaan selvittää.

...pitää olla hyvä olla kotonaan. Kenenkään ei pidä joutua kuuntelemaan huutoa ja sättimistä. Mä olen huutajan kanssa, mut mä sain asiat selväksi. Lähden, jos ei tahti muutu. Hän siisti käytöksensä. Koska tajus, että näin tulee käymään ja mua ei saa alistettua. Ja huutajasta tuli hyvä mies! Nyt meillä on lapsi.

On niin eriasia sulla... sä koet huonommuutta ja miehes tietää sen. Käyttää ton pienen esimerkin mukaan ainakin valtaansa suhun. Sun on varmasti vaikea ajatella elämää ilman häntä... kun on se yhteinen lapsikin. Kyllä sä apua saat, vaikka ero tulisikin. Ihan varmasti. Mutta tähän lapsi-asiaan en osaa sanoa mitään. Miltä susta tuntis, jos lapsi olisi isällään enimmän ajan? Ja etkö tosiaan pystyis hänestä huolehtimaan? Toivon, että asianne selviää.

On se ehkä yt mulle selvinnyt ettei pidä mua minään.Haluaisin kyllä pitää lapsen mutta taitaa se paras olla että jää isälleen ja musta tulisi vkl-äiti.On kyllä erittäin hyvä isä mutta näin kesäisin kun tekee 12 tunnin päiviä niin vaikea sanoa miten hoitaisi lapsen hoidon mutta kyllä tosiaan lapsi on kovasti isänsä poika.

Ukko meinaa ottaa eron, koska pengoit kaappia? Ei kai kukaan normaali ihminen näin olemattoman asian vuoksi _eroa_ ota? Vai oliko tämä nyt vain se viimeinen heinänkorsi, joka katkaisi kamelin selän?

Oletko muuten käynyt tutkimassa, olisiko sinulla vaikka tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriötä eli joko ADHD:ta tai ADD:tä?

Itselläni on ADD, eikä mikään ole koskaan sujunut. Koulut menivät päin metsää, ja muut pitivät tyhmänä. Puolisolta saan kuulla monta kertaa päivässä toheloinnistani. Jätän pyörän lukitsematta, jätän hellan päälle, en kuuntele, en keskity, en muista, olen ihan omissa maailmoissani. Tähänkin olisi lääkitys (jos vain varaa on), joten kannattaa käydä psykologin juttusilla, niin asia voidaan selvittää.

on kuulemma yrittänyt ymmärtää mutta kun ei musta ole miksikään niin haluaa luovuttaa.En tiedä onko mulla jotain tarkkaavaisuushäiriötä en tosiaan teidä miksi olen tällainen.Koulufobia on joskus diagnosoitu.

pitäsi saada lapsen takia koottua itseni ja mies tekee yli 12 tunnin päivän eikä vastaa tekstareihin yms.ap

täällä ollaan. :) Olen tuo joka ekana sulle vastaili.



Älä nyt pommita ukkoas enempää tekstareilla, tarvitsee ehkä vähän nyt rauhaa..?



Mitä puuhailette nyt lapsen kanssa? Mitä jos lähtisitte ulos puuhailemaan jotain, tai kokkailisitte jotain hyvää ruokaa...



Kriisejä tulee ja menee, anna vähän sen miehes nyt vetää henkeä ja juttelette sitten kun on rauhallinen hetki. *halaus*

mutta älä huoli, sieltä pääsee ylös! Lopetat heti tuollaiset "minusta ei ole mihinkään ja lapsenkin on paras isän kanssa...."



Höpöhöpö, ei oppimisvaikeudet ja sairaudet jotka eivät ole mielen sairauksia vaikuta mitenkään siihen kuinka hyvä äiti olet lapselle.



Nyt ryhtiä nainen!! Älä mieti sitä miestä, mieti minkälkaisessa suhteessa SINÄ haluat olla. Antaako tämä suhde sinulle kaiken sen mitä olet ajatellut hyvän parisuhteen olevan? Oletko onnellinen? Mieti näitä asioita ITSESI kannalta ja lapsesi.



Se että joku raivoaa siitä että katsoit omaan kaappiisi niin on sairasta. Toivottavasti saat vähän etäisyyttä asioihin jotta ymmärrät mikä on normaalia käytöstä ja mikä ei. Ymmärrän että helposti ei enää itse näe mikä on normaalia ja sairaasta tulee tavallista elämää.



Älä alistu. Jos mies on mennäkseen niin sitten menee. Lapsesta sinun ei tarvitse luopua jollet halua. Nyt ryhtiä ja tsemppiä nainen!!

siellä piilottelee?



Ei normaali ihminen tuollaisesta saa kilareita.



Käypäs penkomassa uudestaan niin tiedät millaista asiaa siellä yritetään salata.

Jos jotain löytyy, ei välttämättä ole kivaa nähtävää sulle, mutta ainakin tiedät missä mennään ja ehkä sun on hyvä tietää mitä on tulossa.



Komppaan toisia, te alatte nyt elää lapsenne kanssa kivaa elämää!

Keksitte kaikkea kivaa tekemistä kun mies on töissä.

Monenmoista voi tehdä myös ilman rahaa, tai hyvin pienellä rahalla.



Ja jos mahdollista, alat säästää itsellesi pientä hätärahastoa, vaikka kaikki kääntyisikin parhain päin.

Ihan perinteisesti "sukan varteen", johonkin mistä kukaan muu kuin sinä ei niitä löydä.

Sellainen pitäisi olla jokaisella naisella.

Viimeistään eläkkeellä sen voi sitten ottaa käyttöön, jos elämä ei kohtele kaltoin.

Tai haluaisiko edes?



Miten hän lapsen hoidon järjestäisi jos on aina töissä???



Jos eroatte ja muutatte erilleen, sinä ja lapsi saatte asunnon ja ylöspidon.

Alat saada "omaa rahaa".

Ei niillä tukirahoilla rikastu, mutta kuulema elää jos on pakko.