Lue keskustelun säännöt.
Sain taas muistutuksen kusipääisäni sovinismista
03.07.2012 |
Olen koko ikäni ollut kelpaamatta isälleni, koska minä olen tyttö. Veljeni on ollut aina THe One. Minä aloin olla olemassa välillisesti, kun tein hyvät naimakaupat (oikein diplomi-insinööri, itse olen lakimies) ja sain POJAN. Veljeni on ihana ja kärsii itsekin tästä tilanteesta.
Isäni selitti taas, kuinka jättää sen ja sen perinnöksi veljelleni ja pojalleni. Tiedustelin, että miten hän aikoo ratkaista sen perintökaaren pikku detaljin, että minä olen siinä välissä. Jotakin hän änkkäsi, mutta saatana (sori) että tuo dissaaminen rasittaa. En tidellakaan kärky perintöä, riesa siitä sitten tulee, mutta ihan kun en olisi olemassa.
40-vuotiaana ei pitäisi enää välittää. Muistan sen taas kohta.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...on samanlainen. Siis isänisä. Itse en siitä ole kärsinyt, mut tätini, ja ainoa tyttöpuoleinen lapsi siinä perheessä (veljiä useampi), on kärsinyt syrjintää koko ikänsä. Mikään mitä hän tekee ei merkitse papalleni mitään ja kutsumanimi on "likka". Myös veljensä ovat omaksuneet saman asenteen kotoaan. Mun äiti saarnas isälleni tosta ja hän sentään on korjannut käytöstään. Jokunen vuos sitten oli puhetta, mitä kesämökillä tehdään, kun vanhukset eivät sitä jaksa hoitaa, niin pappani kanta oli se, että "kunhan likalle se ei jää". :(