Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ilmottaudun tänne..

24.11.2005 |

Eli meille syntyi 15.11 pieni ukkeli rv 28+3 780g 36cm. Nyt 9 päivän ikäinen ja painaa huimat 860g. :)



Onko muilla syntynyt näin pikkusia vauvoja? olis kiva kuulla miten kaikki sujunut yms.



Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille syntyi vuosi sitten poikavauva viikoilla 26+1, painoa 725g, pituuttaa jotain 32 cm. Tänään suloinen poikamme kiipeä tukea vasten, ryömii kuin peto ja nousee konttaus- ja karhunkävelyasentoon. Alkuongelmien (hengityskoneessa kolmeen otteeseen yht. n. 2vkoa, tyräleikkaus, pienet infektiot yms.) jälkeen kaikki on mennyt hienosti. Mitään pysyvää, tällä hetkellä tiedossa olevaa, vammaa ei ole jäänyt. Pienikokoinen on edelleen, mutta se ei kovin vakavalta ongelmalta tunnu.



Voimia sairaala-aikaan, se on todella stressaavaa! Teidän vauvalla on viikkoja ihan mukavasti, vaikka pienikokoinen onkin. Ja enkeleiden varjelusta pikkuisellenne!

Vierailija
2/7 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille syntyi tammikuun lopulla pieni poika rv 27+1 1080 g ja 39 cm.

Siis himpun verran isompi kuin teillä vaikkakin pienemmät viikot.

Tuossa vaiheessa jokainen vuorokausi kohdussa on voitto joten pikkui-

sellasi on ihan hyvät mahkut!:)

Meillä oli kahden kuukauden sairaalahoidon aikana ductus-leikkaus (suoni sydämen lähellä ei sulkeutunut itsestään niin kuin pitäisi syntymän jälkeen) ja yksi vakavampi infektio. Lisäksi kotiutumisen jälkeen leikattiin toiselta puolen nivustyrä. Mutta kaikki nämä ongelmatkin hoituivat hyvin. Lääketiede, hoitajat ja lääkärit ovat niin pitkällä tiedoissa ja taidoissa, että voit turvallisin mielin jättää lapsosesi heidän käsiinsä.

Meidän muru on nyt 10 kk (7 kk lasketun ajan mukaan) nousee konttausasentoon ja varmaan kohta menee kovaa eteenpäin!



Paljon hyviä ajatuksia ja voimia koko perheelle ja pikkuiselle!



t. Jesmiina

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskausviikkoja oli tosin " jo" 33+0 ja poika siis syntyi sga-keskosena, kaksosveli oli kilon painavampi.



Hengityskonetta ei tarvittu, lisähappea välillä. Pari infektiota oli sairaalassa ja siellä meni 2kk suunnilleen. Lievä Bpd kotiutuessa. Viikko kotiutumisen jälkeen nivustyrä leikattiin. Alle 2v leikattiin vaikea hypospadia. Vatsaongelmia ollut aika paljon, mutta kotona pärjätty. Vielä kivesleikkaus tulossa ja vatsan tutkimuksia. Jossain vaiheessa ollut vähän keuhkopuolen ongelmia yms. Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt pojan kanssa mukavasti eli nyt vajaa 2,5v reipas taapero, tosin pienikokoinen ja siro poika eli reilu 9 kg / 86 cm, mutta lähtökohtiin nähden ja omalla käyrällä ok. SGA vaikuttaa. Kaksosveli edelleen huomattavasti suurempi, nyt yli +4kg. Kuitenkin poika on periaatteessa terve.



Kaikkea hyvää teille ja paljon onnea tuoreille vanhemmille!

Vierailija
4/7 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän poika syntyi 1.10.05.Rv 24+4.530g ja 28 cm.Nyt painetaan jo 1220g ja pituus 36cm.Kaikki on menny tähän asti yllättävän hyvin.Poika oli jo nasaalissa mutta tulehdus yllätti ja nyt ollaan taas hengityskoneessa.Taidetaan viettää vielä jonkin aikaa lastenklinikalla.

Onnea pienen pojan johdosta!

Vierailija
5/7 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

syntyi kaksospojat A 1210g 38cm ja B 855g 35cm.

" isoveikalla" kaikki meni tosi hyvin, ei tarvittu hengityskonetta lainkaan, paino nousi kohsiten, vatsa alkoi toimimaan hyvin, ei infektioita, n. kk jälkeen pääsi kotiin.

pikku B jolla ennuste todella huono, transfuusiosyndrooma, veli käytti hyväksi, vähän vettä, blokkeja virtauksissa, kasvoi hitaasti, ja lähes päivittäisen 20 viikolta alkavan seurannan jälkeen suuniteltu sektio. Oli peloteltu ties millä, mutta heppu oli kymmenen tuntia hengityskoneessa, ja alkoi voimaan tosi hyvin, kunnes paha bakteeri-infekstio, joka vei hengityskoneeseen, monta viikkoa hurjan vahvat antibiootit, vatsa sekaisin, maidot nolliin, kasvu pysähtyi, kunnes taas sinnikäs heppu alkoi sietää maitoa, vatsa alkoi toimia vaivojen jälkeen, ei aivovaurioita, duktus sulkeutui. Kaapista pois n.kk päästä. Tissistä ei jaksanut imeä. Heti kun pullosta söi kaikki ruuat, pääsi kotiin n. puolentoista kk. jälkeen. Viikko kotona, ei jaksanut syödä, väsynyt, sairaalaan, kortisoli puute ja kortisolilääkitys, verensokeri liian alhaalla, käynti teholla, sai nuhan, taas syonti joka jo parempi vaikeutui, 1 kk sairaalassa ja kotiin. Viikko kotona, tyräleikkaukseen. Meni hyvin. Syöminen sujui kotona, kortisonilääkitys saatiin lopettaa ja paino alkoi nousta. Ei sittemmin mitään isoja ongelmia. Keskolasta saatiin säännölliset rytmit, ja heti kun ei tarvinnut herättää sokerien tähden neljän tunnin välein syömään, nukkui jo 7-10h yöunia. (nukkuu nyt 12h yöunet, jollei flunssia, hampaita tai pahoja unia..)syöminen ollut hankalaa, kiinteää ei tahtonut syödä, kokkareita ei syö vieläkään lainkaan(1,3v), korjatussa iässä 1v kontrollissa kaikki oikein hyvin, paino 8,5 kg pituus 73cm. Mielestäni pieni kaveri, mutta lääkäreiden mielestä käyrillä hyvin. Nyt synt.ikää 1,3v siis,Tosi pirteä ja ilonen, kiipeilee ja kävelee reunoja pitkin ja työntelee tuoleja ja kaikkia mitä on irti maasta, puhuu jo joitain sanoja ja siansaksaa myös kosolti ;) ja aivan maailman ihanimpia. Veli 10,5 kg ja 79 cm. Melko samalla lailla kehittynyt, n. kk edellä, kävelee varmaan viikon sisällä, syöminen todella hyvää.



Että tällasia!

Vierailija
6/7 |
28.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset


[/quote]




Onnittelut Nea20 pienestä pojasta!



Kirjoittelen nyt minäkin ensimmäistä kertaa tänne keskosuus puolelle. Itselläni syntyi rv 29+6, 1115g ja 38 cm, nyt jo 10 kk ikäinen tyttö. Meillä meni sairaala-aika todella hienosti, alussa oli nasaalissa ja hyvin pian sai olla joka toisen syöttövälin ilman nasaalia. Kokonaan eroon pääsi nasaalista 6 pv:n ikäisenä, hengityskonetta ei tarvittu lainkaan. Punasoluja lisättiin kerran. Hengityskatkoksia tuli aina välillä, mutta korjasi ne lähes aina itse. Syömään opettelimme tosin aika pitkään. Ei meinannut jaksaa imeä pullosta, mutta lopulta söi jopa rintaa.



Kotiintulopäivänä, vajaan kahden kk:n iässä, paino oli 2270g ja pituus 45 cm. Ainoa mitä alkujännityksen jälkeen joutui pelkäämään, oli MRSA-sairaalabakteeri, joka löydettiin tyttäremme huonetoverilta. Onneksi testit olivat negatiivisia. Ainoa mitä kotona on täytynyt antaa, on rautatippoja ja ihan aluksi myös maitoon lisättävää Nutriprem-vitamiinijauhetta.



Kotona aika on mennyt nopeasti ja tyttö kehittyy kovasti. Pieni on vielä kooltaan, viimeksi mitat olivat kk sitten 66 cm ja 7 kg, mutta kova on ryömimään ja höpöttämään omaa kieltään.



Toivotan Sinulle onnea ja jaksamista, toivottavasti kaikki menee hyvin!!!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän tyttömme syntyi rv 28+5, mutta painoa oli kyllä enemmän kuin teillä, 1250 g. Tyttö oli syntyessään hyväkuntoinen, hengitti ja itki. 12 ensimmäistä tuntia meni hengityskoneessa, sen jälkeen nasaalissa pari viikkoa ja sitten pärjäilikin jo ilman.

Kaiken kaikkiaan meillä sujui kaikki kyllä tosi hyvin, ei ollut infektioita, veritankkauksia, suolisto-ongelmia, aivoverenvuotoja jne. Apneoita tietenkin ensimmäisten parin viikon aikana hiukan, sinivalossa kävi köllöttelemässä pari kertaa ja ductus suljettiin lääkityksellä.

Kotiin tyttö pääsi reilun 6 viikon sairaalassa olon jälkeen kun jaksoi syödä pullosta ravintonsa. Painoa oli silloin 2180 g ja pituutta 45 cm.

Nyt tyttö on jo 11 kk (kehitysikä vajaa 9 kk) ja elämä kotona on sujunut ongelmitta. Tyttö oppi imemään rinnasta ja imetän edelleen, syömisen kanssa ei ole ollut ongelmia vaan syö mitä suuhun työnnetään ja paljon, on alusta asti nukkunut hyvin ja ensimmäinen nuha sairastettiin muutama vko sitten.

Tiedän että kaikilla ei mene näin hyvin, mutta teillähän oli kuitenkin raskausviikkoja jo ihan kivasti takana pienestä painosta huolimatta, joten toivotaan että mitään suuria ongelmia ei tule! Jaksamista sinne sairaala-arkeen!