Millaisessa tilanteessa olet ollut poliisin kanssa tekemisissä?

Päivittäin. Tuossa se samassa taloudessa pyörii.

Nuorempana paljonkin. Ajeltiin laittomilla mopoilla, autoilla ilman ajokorttia, katsastamattomalla autolla, ylinopeuksia, Virossa tuli maaottelu, lyöntikisa, siellä myös todistajana onnettomuudessa, puhallutuksia, verot jääneet maksamatta, nää nyt tulee nopeasti mieleen. Poliisikin on ihminen hän tekee työtään ja hyvin tekeekin kun minut nappasi. Hyvä että on poliiseja, arvostan.

Peltipoliisi välähti ja sakot, mutta ei poliisin kanssa siinä puheissa.

Aiemmin tutkaan lievä ylinopeus, jutteluhetki pakun perällä.

Pikkulapsena olin poliisin kanssa niin paljon tekemisissä, että kuvittelin poliisien käyvän ihmisten kotona kylässä, koska ovat kiinnostuneita, mitä lapsille kuuluu. Myöhemmin ymmärsin olla kertomatta kavereille, että taas meillä kävi poliisit. 12-vuotiaana pääsin kotiin, jossa ei käynyt poliiseja kuin kerran. Silloin perheen biologinen lapsi oli kuollut onnettomuudessa. 

Suvunjatkamishommissa.

Olen muun muassa vaihtanut hänelle vaippoja. Hän ei toki silloin vielä ollut poliisi. 

Pari poliisia kierteli ovelta ovelle kyselemässä havaintoja yhdestä lähistöllä tapahtuneesta rikoksesta. Muuten en ole juuri ollut tekemisissä, enkä edes aja autoa niin ei ole osunut ratsiaankaan. Sen takia ne ovelle tulleet konstat vähän hätkähdytti, alitajuisesti ajattelin että ovatko jotain huonoja uutisia tuomassa.

Työtehtävissä lastensuojelun päivystyksessä. Välillä tarvittiin poliisia turvaamaan kotikäyntejä. 

Tuli kertomaan kuolinviestin. 

Parikymmentä kertaa puhallutettu. Muuten passi- ajokortti- ja lupa-asioiden tiimoilla.

Äitini haettiin välillä putkaan, kun riehui kännissä. En muista, montako kertaa.

Kerran soitin häkeen, kun silloinen miesystäväni lähti baarista kävelemään kotiin 25 asteen pakkasessa ja lumimyräkässä ilman puhelinta ja ainakin kolmen promillen kännissä. Poliisi löysi miehen. Päästiin maijan kyydissä kotiin.

Olin hirvikolarissa, jossa ei onneksi loukkaantunut kuin se hirvi. Poliisi kävi mua ja isääni haastattelemassa ja isäni puhallutettiin, kun oltiin ambulanssissa.

Yksi kerta naapurin narkkarinainen oli oven takana, mies oli kuulemma pahoinpidellyt. Soitin häkeen ja ambulanssi haki naisen. Tunnin kuluttua poliisi oli ovella ja otti mun henkilötiedot ylös siltä varalta, että joudun todistajaksi.

Tein rikosilmoituksen, kun annoin pankkitunnukseni huijaussivustolle. Poliisisetä soitti ja kyseli asiasta, mutta rikosilmoitus ei johtanut tutkintaan, koska en ehtinyt menettää mitään, enkä vaatinut korvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Äitini haettiin välillä putkaan, kun riehui kännissä. En muista, montako kertaa.

Kerran soitin häkeen, kun silloinen miesystäväni lähti baarista kävelemään kotiin 25 asteen pakkasessa ja lumimyräkässä ilman puhelinta ja ainakin kolmen promillen kännissä. Poliisi löysi miehen. Päästiin maijan kyydissä kotiin.

Olin hirvikolarissa, jossa ei onneksi loukkaantunut kuin se hirvi. Poliisi kävi mua ja isääni haastattelemassa ja isäni puhallutettiin, kun oltiin ambulanssissa.

Yksi kerta naapurin narkkarinainen oli oven takana, mies oli kuulemma pahoinpidellyt. Soitin häkeen ja ambulanssi haki naisen. Tunnin kuluttua poliisi oli ovella ja otti mun henkilötiedot ylös siltä varalta, että joudun todistajaksi.

Tein rikosilmoituksen, kun annoin pankkitunnukseni huijaussivustolle. Poliisisetä soitti ja kyseli asiasta, mutta rikosilmoitus ei johtanut tutkintaan, koska en ehtinyt menettää mitään, enkä vaatinut korvauksia.

Ai niin, unohdin, että mut on puhallutettu kerran.

Kävelin pimeällä ilman heijastimia väärässä paikassa.. sain poliiseilta ilmakseksi kyydin kotiin.

Ainoa kerta kun poliisista on mitään hyötyä ollut, oli kun lähtivät keskellä yötä etsimään läheistäni joka oli joutunut huumatuksi. Löysivät henkilön lopulta surkeiden sijaintitietojen avulla mutta eivät tehneet muuta kuin ilmoittivat hänen sijaintinsa minulle ja lähtivät sitten pois ennen kuin ehdin edes paikalle. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut sinä yönä.

Minulla oli 12v syntymäpäivät, ja äitini ilmestyi yhtäkkiä illalla kotiin. Tietysti olin onnellinen, kun äitiäni kovasti ikävöin.

Ja sitten pimeällä kaarsi poliisi pihaan, ja kaksi poliisi miestä haki äitin takaisin sairaalaan. Oli karannut suljetulta psykiatrian osastolta.

Olivat ihan asiallisia poliiseja, mutta kyllähän se pienenä pelotti, kun en minä silloin ollut tajunnut että miksi he hänet hakivat pois. Kivat synttärit......

Olen pahoillani, te kaikki ketkä olette saaneet sen pahimman viestin poliisin tuomana!

Tiedän miltä tuntuu avata ovi, kun oven takana seisoo poliisi ja pienen hetken luulla että se pahin on tapahtunut. Se äärimmäinen kauhu mikä ehti parissa sekunnissa vallata mielen. Sitä hetkeä en unohda ikinä, voin vain kuvitella miltä se tuntuu kun se oikeasti tapahtuu. 

Monta kertaa nuoruudessa aina aseelliseen ryöstöön asti.

Aviomies on poliisi joten päivittäin. 😀

Vakavan rikoksen uhrina jouduin olemaan tekemisissä poliisien kanssa, järkytys heidän toiminnastaan ja suhtautumisestaan oli hirvittävää. Prosessi aiheutti traumatisoitumista. Poliiseista jäi kauhea kokemus, en halua olla missään tekemisissä kanssaan. 

No sitten kävi tämän vuoden puolella niin yllättävästi, että olin lenkillä ja menin venyttelemään sillan kohdalle, siitä oli hieno näköala. Joku puusilmä oli ilmeisesti ohi ajaneesta autosta nähnyt väärin tai kuvitellut muuta ja soittanut häkeen sillalta hyppäämisestä. Poliisimaija kurvasi siihen ja poliisit tulivat juttusille, koin kauhua.

Pystyin asiallisesti sanomaan että ihan vaan lenkillä olen, silti toinen tivasi pamputustyyliin henktietoja vaikka ymmärsivät väärän hälytyksen, no ptsd tuli päälle useammaksi päiväksi. Jo siinä tilanteessa menin ptsd;ään ja aloin täristä ja änkyttää, oli kuin uudestaan taas kävisi kaikki. Onneksi suoriuduin siitä kuitenkin kunnialla.

Mieluummin kohtaan liikenteessä vaikka helvetin enkeleitä taikka irtokoiria tai vaikka karhun, kuin poliiseja. Tässä on jotain surkuhupaisaa: kokemuksesta johtuen sekä rikolliset/tekijät että poliisit ovat melkein samalla viivalla: aiheuttavat itsessäni turvattomuutta.

En ole koskaan nähnyt minkänäköisiä poliiseja meidän kaupungissa on, mutta poliisiautoja olen nähnyt.