Onko muilla ongelmana että (iäkkäät) sukulaiset viisveisaavat elintarvikehygieniasta

kukaan järkevä välitä. Ruuan ulkonäkö, haju, maku ja koostumus kertovat paljon enemmän. Eli ei, en ole huolissani siitä, että päiväysmerkinnän mukaan ruoka ei ole enää "parasta ennen". Enemmän olen huolissani niistä mummolan kesävieraista, jotka eivät voi syödä leipää, koska se on ostettu eilen.

uusi juttu.Olin 70-l kaupasssa töissä ja kyllä silloin oli pv-merkintöjä. Muuten kyllä minunkin nanoppini säilöö homeisia ruokia jääkaapissa, mutta niin tekee myös miniäni:))) Itse en tee niin, mutta ei siis ole mikään vanhojen juttu.

mutta ei silloin esimerkiksi sokeripaketissa merkintää viimeisestä myyntipäivästä löytynyt. Nykysokeri pilaantuu...

Palstamammat taas vauhdissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että p.e.-merkinnät ei merkkaa yhtään mitään, ne on melko usein perseestä revittyjä satunnaislukuja. v.k.p.-merkintä on aika, johon asti tuote on _vähintään_ syömäkuntoista. Tietysti jos ei tiedä miltä esim. syötävän lihan kuuluu haista tai maistua niin niitä pitää noudattaa, mutta jos yhtään tietää mitä on syömässä päivämäärillä voi huoletta heittää vesilintua. Ammattipuolella homma on tietenkin eri, lähinnä siitä syystä että näin ravintolat sun muut välttää paskamyrskyn jos joku sattuu ruokamyrkytyksen saamaan.

eikä kukaan ole koskaan saanut keitoksistani ruokamyrykytystä tai mitään vatsavaivoja. Mutta kysymykseen, että joo, mieheni kotona aina vähän ällöttää, kun hänen vanhemansa eivät koskaan pese käsiään edes ulkoa tullessa, saati sitten kun alkavat laittaa ruokaa.

Jos asuu maalla, käy puutarhassa kävelemässä ja istuu hetkeksi penkille, niin mitä ihmeen likaa siellä saa käsiinsä? Enemmän olen huolissani siitä, että hurjan monet koskevat sisällä ovenkahvoihin, pöytään, kaukosäätimeen, kännykkään jne. varsinaisiin bakteeripesiin.

kun käväisee ulkona, en minä ainakaan. Ja pesen kädet kyllä.

eli 500 m ja takaisin, ns. lenkki. Ei ole varsinaisesti mitään syytä ulkoilla, kunhan saa veren vähän kiertämään. Nähtävästi he koko ajan siellä kaivelevat korviaan ja raapivat naamaansa, koska karmeina bakteeripesinä palaavat kotiin saastuneesta maalaisilmasta.

Minutkin voi kai jo laskea "iäkkääksi", mutta mitä haittaa on puoli päivää hellalla pitämisestä tai päiväysvanhojen ruokien syömisestä?



Mikä pakkomielle joillakin nuorilla naisilla on niistä päiväyksistä. Jos vaikka kananmunapakkauksessa on eilinen päivämäärä, ne on heitettävä tänään roskiin...



Miksi? Ei kaikki vanha ole automaattisesti pilalla. Me vanhat (lue: 50+) ja toistaiseksi kohtuullisen terveet olemme itse todisteita siitä, ettei niillä päiväyksillä suurta väliä ole.



Pahimpia ruokamyrkytyksiä voi tulla sellaisista pilaantuneista ruuista, joissa päiväystä ei ole tai se on jossain tulevaisuudessa, mutta on salakavalasti pilaantunut.



Jotain rajaa terveillä ihmisillä on yleensä siinä, että jos ruuassa on jotain aistein havaittavia muutoksia, sitä ei enää syödä eikä juoda. Jos home haisee, maistuu tai näkyy, ei sitä kannata syödä tai jos maito ei tule enää nestemäisenä ulos purkista, sitä ei kannata juoda.

Minulla on keittiössä kattiloiden laskutilana työtason päällä (muistaakseni Ikeasta halvalla ostettu) metalliritilä. Sen alle mahtuu muutamat kylmäkallet, joita on aina pakkasessa.

Ruoka jäähtyy aika nopeasti siinä jääkaappikuntoon.

Minulla on keittiössä kattiloiden laskutilana työtason päällä (muistaakseni Ikeasta halvalla ostettu) metalliritilä. Sen alle mahtuu muutamat kylmäkallet, joita on aina pakkasessa. Ruoka jäähtyy aika nopeasti siinä jääkaappikuntoon.

jos sitä jatkuvasti availee tuon kylmäkalletarpeen vuoksi.

homeinen leipä tai jo haiseva leikkele niin pois ei saa isäni mielestä heittää. Äitini salaa kantaa roskiin ettei isä saisi raivaria. Ei ole vanhuudesta kyse vaan ollut aina samanlainen. Äärimmäinen esimerkki on kun äitini heittänyt pilaantunutta roskapussiin niin isäni sieltä kaivanut ja syönyt koska homeisuus ei estä syömistä.

Kun hän tekee ruokaa, niin sitä pitää säilyttää vähintään muutama tunti huoneenlämmössä ennenkuin sen voi laittaa jääkaappiin. Mitään ruokia hän ei halua heittää pois, vaan mielummin syö jo pilaantumaan alkanutta ruokaa ja kärsii vatsakivuista kun heittää ruokaa roskiin. Hänen lapsuudessaan hänen perheellään oli ilmeisesti pulaa ruoasta, niin hänestä on siksi kamalaa heittää ruokaa hukkaan.

Olet ihan oikeassa, ettei pakastinta jatkuvasti kannata availla, mutta jäähdyttelen keitoksiani ehkä kerran kahdessa viikossa. Teen aika harvoin todella isoja ruokasatseja. Ei tämä vinkkini tosiaan suurperheille tai järkevästi kokkaaville toimikaan.

etenkin tuo huuhailee tsehovilaisesti puutarhassa!



lisäää!

On kuitenkin hyvä muistaa, että p.e.-merkinnät ei merkkaa yhtään mitään, ne on melko usein perseestä revittyjä satunnaislukuja.

Parasta ennen -merkinnät eivät merkkaa yhtään mitään niille, joille ruuan MAKU ei merkkaa yhtään mitään!

Vaikka on "vasta" 65-vuotias. Olen löytänyt hänen jääkapistaan mm. seitsemän vuotta sitten vanhentunutta juustonjuoksutinta, yöks! Heittelen roskiin sitä mukaa kun onnistun löytämään vanhentuneita juttuja esim. särkylääkkeet saattavat olla vuosituhannen vaihteesta.



Mummo tarjoaa jouluruokia toista viikkoa ja ostaa nykyisin vain laktoositonta maitojuomaa kahvimaidoksi kun siinä on päiväys niiiin pitkälle: Sitten seisottaa tölkkiä päivittäin ruokapöydässä jopa tunteja ja joojoo, kyllä se vielä hyvää on, kun kerran päiväystäkin on jäljellä. Samainen Mummo ostaa paljon kaupasta vanhenevia -30%- tuotteita ja säilyttää niitä jääkaapissa päiviä, jonka jälkeen saattaa pakastaa ne.



Sanomattakin on selvää, etten syö/juo hänen luonaan mitään, ennen kuin olen tarkistanut päiväyksen, siihenkään ei kuitenkaan voi aina luottaa kun elintarvikkeiden säilytys on mitä on:/



Mummon valmistavat liha- ja kanaruoat jäävät järjestään raa'aksi. Jos hänelle mainitsee asiasta, hän kiistää. Miesystävänsä sai luultavasti kerran ruokamyrkytyksen mummelin keitoksista (ankara vatsatauti), jonka mummo myönsi heti olkiaan kohauttaen. Mummo ei myöskään pese käsiään ennen leipomista/ruuanvalmistusta, vaikka olisi juuri rapsutellut kissaa.



Eli nami maiskis mikä kokki! Itsekin olen kaikkea muuta kuin natsi parasta ennen-päiväysten suhteen jne. mutta rajansa kaikella.

Esimerkkejä pitkään säilyvistä ruoista:

- hapanmaitotuotteet (piimä, kermaviili, jugurtti...) -> olen leiponut kermaviilipohjaista piirakkaa jopa kaksi kuukautta yli päiväyksen olleesta kermaviilistä, joka löytyi jääkaapista. Tietysti ensin haistelin tuotetta, mutta mitään vikaa siinä ei ollut. Avaamaton piimä säilyy parikin viikkoa yli päiväyksen. Avattukin yllättävän pitkään.



- kananmunat: kolme kuukautta on joskus mennyt yli päiväys. Keltuainen on pehmeämpi, mutta muuta vikaa tuotteessa ei ole, jos se ei haise. Tietysti kannattaa aina munat esim. leipoessa rikkoa eri astiaan jotta voi varmistaa niiden käyttökelpoisuuden.



Jauhelihaa ja kalaa en söisi ylipäiväisenä. Naudanpaisti taas on itse asiassa parhaimmillaan silloin, kun siinä on jo alemerkintä; riippunut liha on parempaa.

Ostan työkseni puuta yhdelle metsäyhtiölle. Puukaupan tekoon kuuluu olennaisena osana metsänomistajan tarjoamat kahvit. Vuosien aikana on oppinut olemaan hätkähtämättä, kun kahvikupin korva on niin täynnä jotakin mönjää, ettei korvasta saisi sormeaan läpi...



Tai kerma on niin hapanta, että tulee suurina klontteina ulos astiasta. Lihapiirakan päälle on kertynyt jotakin sinertävän väristä visvaa (hometta ehkä). Pullakin muuten homehtuu kesällä yllättävän helposti, olen huomannut.



Tarjoomuksista ei voi kieltäytyä, yleensä pitää ottaa lisää ja maistella kaikkia sortteja.



Kun puukauppaan on saatu nimi alle, ja päästy talosta pois, niin alle kilometrin auto tien sivuun ja sormet kurkkuun oksennusta helpottamaan. joskus vain käy niin, että talosta poispääsyyn menee tuntikausia eikä okko enää tule.



Näille asiakkaille ei ainakaan voi sanoa mitään ruokahygieniasta, olisi meinaan viimeinen puukauppa.

Ihmiset on ihan itse pilanneet vatsansa syömällä liian puhdasta ruokaa. Hiukan hometta välillä syömällä pysyy ruokamyrkytyspöpöt loitolla.

Ostan työkseni puuta yhdelle metsäyhtiölle. Puukaupan tekoon kuuluu olennaisena osana metsänomistajan tarjoamat kahvit. Vuosien aikana on oppinut olemaan hätkähtämättä, kun kahvikupin korva on niin täynnä jotakin mönjää, ettei korvasta saisi sormeaan läpi...

Tai kerma on niin hapanta, että tulee suurina klontteina ulos astiasta. Lihapiirakan päälle on kertynyt jotakin sinertävän väristä visvaa (hometta ehkä). Pullakin muuten homehtuu kesällä yllättävän helposti, olen huomannut.

Tarjoomuksista ei voi kieltäytyä, yleensä pitää ottaa lisää ja maistella kaikkia sortteja.

Kun puukauppaan on saatu nimi alle, ja päästy talosta pois, niin alle kilometrin auto tien sivuun ja sormet kurkkuun oksennusta helpottamaan. joskus vain käy niin, että talosta poispääsyyn menee tuntikausia eikä okko enää tule.

Näille asiakkaille ei ainakaan voi sanoa mitään ruokahygieniasta, olisi meinaan viimeinen puukauppa.

ja voi kun käy sinua sääliksi!

Ihmiset on ihan itse pilanneet vatsansa syömällä liian puhdasta ruokaa. Hiukan hometta välillä syömällä pysyy ruokamyrkytyspöpöt loitolla.

Elihän tuo 84 vuotiaas.

tiskialtaassa kylmässä vedessä nopeasti. Joku kirjoitti ketjun alussa jäähdyttävänsä parissa sentissä vettä. Tuo määrä ei kyllä riitä jäähdyttämään kattilaa, vesihän lämpenee hetkessä.

Mä laitan aina vuoan tai kattilan pohjan tiskialtaan kumitulpan päälle jolloin astia jää hiukan koholleen ja pohjankin alle pääsee kylmää vettä. Sitten lasken vettä altaaseen vähintään kattilan kahvojen tasalle tai vuoan reunasta katsottuna yli puoliväliin.

Ostan työkseni puuta yhdelle metsäyhtiölle. Puukaupan tekoon kuuluu olennaisena osana metsänomistajan tarjoamat kahvit. Vuosien aikana on oppinut olemaan hätkähtämättä, kun kahvikupin korva on niin täynnä jotakin mönjää, ettei korvasta saisi sormeaan läpi...

Tai kerma on niin hapanta, että tulee suurina klontteina ulos astiasta. Lihapiirakan päälle on kertynyt jotakin sinertävän väristä visvaa (hometta ehkä). Pullakin muuten homehtuu kesällä yllättävän helposti, olen huomannut.

Tarjoomuksista ei voi kieltäytyä, yleensä pitää ottaa lisää ja maistella kaikkia sortteja.

Kun puukauppaan on saatu nimi alle, ja päästy talosta pois, niin alle kilometrin auto tien sivuun ja sormet kurkkuun oksennusta helpottamaan. joskus vain käy niin, että talosta poispääsyyn menee tuntikausia eikä okko enää tule.

Näille asiakkaille ei ainakaan voi sanoa mitään ruokahygieniasta, olisi meinaan viimeinen puukauppa.

Itse tosin olen hoitaja ja itselläni on vuosien takaa aivan samanlaisia kokemuksia mm. asiakkaiden luona tehdyn siivouksen tai saunotuksen jälkeisistä kahvihetkistä, joista ei oikein voinut kieltäytyä millään verukkeella.

Kerran yksi tiedetysti vanhaa ja pilaantunutta kahvileipää tarjoava asiakas sitten ehdotti laittavansa kahvia ja ennen kuin ehdin vastata yhtään mitään, tokaisi asiakas samaan hengenvetoon: "Vai oletko sinäkin syönyt juuri toimistolta lähtiessäsi niin kuin ne kaikki muutkin?".

Mitä sinä vierailija tekisit, kun on kysymys muistisairaasta, joka meinaa tulla päälle, jos haluan hävittää vanhetuneen ruuan? Rahasta ei ole kysymys. Sitä riittää kyllä. Eivät nämä muistisairaat ikävä kyllä edes tiedosta, kuinka rasittavia saattavat olla itsepäisyydessään. Mitäs sitten sanotaan, jos antaa vain rauhassa syödä pilaantuneita ruokia? Joutuuko syytteeseen kuolemantuottamisesta?

Auttaja