Olemmeko kasvattaneet mukulan ihan kieroon?

10 v yritysten jälkeen tulit raskaaksi.

Mistäs ne pikkusisarukset tulivat?

Pitäisikö mun ymmärtää, että nekin tulivat tosta vaan, plop plop, sen jälkeen, kun saitte tuon prinssenssan?

Yleensä noin hemmoteltuna on vaikea kasvaa kun on muitakin lapsia.

Yritettiin siis lasta 8 v nuorempana itsekseen sillä mentaliteetillä että tulee jos on tullakseen. Sitten hakeuduimme hoitohin ja saimme tytön + kuuden vuoden jälkeen pojan ja myöhemmin vielä yhden lapsen. Eikä tämä ole todellakaan provo! :D



Onhan tuo typy aikamoinen prinsessa ja lellikkikin, mutta toisaalta myös hyviä piirteitä: voimakastahtoinen eikä ole muiden alistettavissa. Pyrkii saavuttamaan paljon ja on siinä onnistunutkin ihan ok, saadaan olla ylpeitäkin hänestä. Ainoa mikä risoo on se, että tuntuu ettei mikään riitä. Eikä kiitosta pahemmin kuulu, paitsi että viettää aikaa paljon kotona.

no valitettavasti kuulostaa siltä, että teidän lapselta on jäänyt yksi elämän perusasioista oppimatta eli pettymysten sietokykyä tuskin on kasvanut jos on aina saanut tahtonsa läpi ja mitään vaivaa ei ole tarvinnut nähdä tavoitellakseen jotain.



Sitten aikuisena tämähän näkyy niin, että hän saa potkut töistään kun ei vaan jaksanut joka aamu herätä...ihmettelee vaan, että miten se pomo nyt ei ollutkaan ylipuhuttavissa. Hetken mielihalujen vuoksi, jos hänellä ei olekkaan rahaa, hän ottaa pikavippejä ja vinguttaa luottokortteja ajattelematta että ne täytyy maksaa takaisinkin..ja pian onkin perintää ja ulos-ottoa. Vaikean tien kautta hän sitten aikuisena joutuu opettelemaan rahankäytön perusteita ( ja mielihyvän siirtämisen=säästämisen ja työn tekemisen pitkäjänteisyyden) kun ei ole niitä lapsena/teininä oppinut.



sitten kun hänen elämän asiat on riittävän solmussa (parisuhde ei toiminutkaan hänen ehdoillaan, rahaa ei tipu taivaasta ilman työntekoa) hän toivottavasti ymmärtää hakeutua terapiaan ja saa vielä elämänsä reaaliteetit kuntoon.



eli karhunpalveluksen olette lapsellenne tehneet valitettavasti..

Ja myönnän, että esikoisella on jonkinlainen suosikkilapsen asema minullekin, häneen tavallaan kulminoitui kaikki se toivo ja yritys, ja osaa olla valloittava. Isänsäkin on kietonut pikkusormensa ympärille. Osaa jotenkin puhua meidät aina ympäri joka asiaan, tai sitten jankkaa tahtonsa läpi. :D

että olette hemmotelleet pilalle. Ärsyttävällä minä-minä-mulle-kaikki-nyt-ja-heti-mentaliteetilla varustettu teini omaa varmasti vihamiehiä. Tuskin on kuitenkaan kateutta.



Ja jollekin pikkusisarusten ihmettelijälle... me saimme oman prinsessamme 5v rankkojen hoitojen jälkeen. Sen jälkeen vielä plop-plom plopsahti kaksi luomulasta. On se mahdollista :)

Samoin työtävieroksuva:/

Muuten taitaa olla ihan menestyjäainesta. Menestyjät ovat itsekkäitä, määrätietoisia, häikäilemättömiä, 'agressiivisia', tunteettomiakin toisia kohtaan.

Ja myönnän, että esikoisella on jonkinlainen suosikkilapsen asema minullekin, häneen tavallaan kulminoitui kaikki se toivo ja yritys, ja osaa olla valloittava. Isänsäkin on kietonut pikkusormensa ympärille. Osaa jotenkin puhua meidät aina ympäri joka asiaan, tai sitten jankkaa tahtonsa läpi. :D

Ei lasta voi pilata rakastamalla häntä liikaa. Eiköhän elämä opeta, tavalla tai toisella. Se, että on tottunut saamaan, mitä haluaa, on oikeastaan hyvä asia: tällaisen ihmisen yli ei helposti kävellä.

Oma veljeni käytti teininä surutta vanhempiensa rahoja, oli kallis maku, jne. Omista rahoistaan hän oli ja on edelleen aina tarkka. Nyt hän on hyvin elämässään pärjäävä päälle kolmikymppinen mies.

Noilla eväillä kasvattaa kyllä jo ihan tunnevammaisen, vastuuttoman hirviönkin. Mä en voi uskoa et tämä on totta ja täällä sit vielä pilke silmässä kyselet...? Oikeesti jos lapselle ei ole laitettu mitään rajoja, ja kaikki on aina saanut periksi niin hänen tunne-elämänsä voi olla kolme-vuotiaan tasolla ja aikuisena sieltä nouseminen on eritääin tuskallista.. Ja mitäs vanhempia sellaiset on jotka itsekin myöntää antaneensa lapsen manipuloida itseään, ja sama senkun jatkuu..? Myös tosi suuri riski siihen että tyttö tulee olemaan onneton; tajaton kasvatus kostautuu. Tyttöhän on onneton kun hänestä ei sen vertaa välitetä että kantaisitte kasvatusvastuun ja laittaisitte rajat- omaa mukavuudenhaluanneko häntä olette laiminlyöneet? vastuuta liika ottanut lapsi/ nuori on aina onneton. On vaikeaa kasvaa jos vanhemmat on lässyttäviä nahjuksia, ei sellaisia voi edes kunnioittaa, saati että heistä saisi kasvulleen tukea.

Ei lasta voi pilata rakastamalla häntä liikaa. Eiköhän elämä opeta, tavalla tai toisella. Se, että on tottunut saamaan, mitä haluaa, on oikeastaan hyvä asia: tällaisen ihmisen yli ei helposti kävellä.

Oma veljeni käytti teininä surutta vanhempiensa rahoja, oli kallis maku, jne. Omista rahoistaan hän oli ja on edelleen aina tarkka. Nyt hän on hyvin elämässään pärjäävä päälle kolmikymppinen mies.

No ei voikaan pilata liialla rakkaudella, mutta mielestäni rakkauteen kuuluu myös rajat ja jonkinnäköisen suhteellisuudentajun opettaminen, eli käytännössä se, että ihan kaikkea ei voi saada vain sormia napsauttamalla, raivoamalla tai jankkaamalla niin kauan, että toinen antaa periksi. Tai no joo, vanhemmille tehtynä nämä keinot tepsivät, mutta kun elämässä tulee vastaan muitakin ihmisiä, joiden kanssa joutuu toimimaan ja tekemään yhteistyötä.

Se, että veljellesi ei mitään tuon kamalampaa käynyt ei vielä tarkoita, että kaikilla olisi noin hyvä tuuri. Valitettavasti moni tällainen, joka on aina saanut ihan kaiken, ei sitten aikuisena oikein pärjääkään. Tai toki ehkä rahallisesti, mutta ihmissuhteiden kanssa sitten vähän niin ja näin. Toki niiden vanhempien mielestä se tytteli on aina herttainen, kun osaa kietoa pikkurillinsä ympäri, mutta usko pois, ei se kenenkään muun mielestä ole yhtään herttaista.

Ja myönnän, että esikoisella on jonkinlainen suosikkilapsen asema minullekin, häneen tavallaan kulminoitui kaikki se toivo ja yritys, ja osaa olla valloittava. Isänsäkin on kietonut pikkusormensa ympärille. Osaa jotenkin puhua meidät aina ympäri joka asiaan, tai sitten jankkaa tahtonsa läpi. :D

Ei lasta voi pilata rakastamalla häntä liikaa. Eiköhän elämä opeta, tavalla tai toisella. Se, että on tottunut saamaan, mitä haluaa, on oikeastaan hyvä asia: tällaisen ihmisen yli ei helposti kävellä.

Oma veljeni käytti teininä surutta vanhempiensa rahoja, oli kallis maku, jne. Omista rahoistaan hän oli ja on edelleen aina tarkka. Nyt hän on hyvin elämässään pärjäävä päälle kolmikymppinen mies.

ei todellakaan ole hyvä jos lapsena oppii aina saamaan tahtonsa läpi... se tulee olemaan tosi kova koulu sitten aikuisena tajuta, ettei asiat elämässä menekkään aina sen oman tahdon mukaan. Psykologienkin mukaan yks vanhemman tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselleen pettymyksiä (eli ei et saa kaikkea mitä haluat) jotta hän aikuisena kykenee sietämään myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.

No ei voikaan pilata liialla rakkaudella, mutta mielestäni rakkauteen kuuluu myös rajat ja jonkinnäköisen suhteellisuudentajun opettaminen, eli käytännössä se, että ihan kaikkea ei voi saada vain sormia napsauttamalla, raivoamalla tai jankkaamalla niin kauan, että toinen antaa periksi. Tai no joo, vanhemmille tehtynä nämä keinot tepsivät, mutta kun elämässä tulee vastaan muitakin ihmisiä, joiden kanssa joutuu toimimaan ja tekemään yhteistyötä.

No voi hellan lettas... En nyt millään lailla lukenut aloittajan tekstistä muuta kuin sen, että perheellä on rahaa ja lapsi on huomannut sen, että siitä riittää hänellekin, kunhan keksii toiveilleen riittävät perustelut.

Joillakin on ihme pakkomieli kuvitella, että kaupan karkki/leluhylly olisi joku vanhemmuuden ja rajojen pitämisen mittari. Siellä mitataan pelkästään sitä, kuinka paljon perheessä on käytettävissä rahaa. Ja sama pätee myös näihin teinien leluihin: yleensä lapset oppivat vanhempiensa kulutustasoon, mutta omille muuttaessaan tietävät, että nyt on sopeutettava menot tuloihin.

Jos lapsi/nuori hoitaa omat asiansa (lähinnä koulunkäynnin) vastuullisesti ja kunnianhimoisesti, niin mitään todellista huolta ei pitäisi olla. Laiskuus ja ylimielisyys ovat teinien perusominaisuuksia, siinä missä kaikki parivuotiaat uhmaavat.

Psykologienkin mukaan yks vanhemman tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselleen pettymyksiä (eli ei et saa kaikkea mitä haluat) jotta hän aikuisena kykenee sietämään myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.

On hienoa, että olet kerinnyt neuvolan oppaat selata. ;) Sen verran olen tähän ikään oppinut, että liiallinen pettymysten sietokyky on huono ominaisuus. Yleensä ne, jotka osaavat pitää kiinni oikeuksistaan, pärjäävät yleensä paremmin kuin ne, jotka heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessaan nielevät pettymyksensä, tyytyvät osaansa ja tekevät kiltisti, mitä käsketään.

Yleisesti ottaen pettymyksiä ei tarvitse lapsille erikseen tuottaa. Vastoinkäymisiä tulee joka tapauksessa eteen, halusi tai ei.

yleensä lapset oppivat vanhempiensa kulutustasoon, mutta omille muuttaessaan tietävät, että nyt on sopeutettava menot tuloihin.

Mjooo, valitettavasti nähnyt kyllä ihan tarpeeksi niitäkin tapauksia, joissa tämä ei ole toteutunut.

Ja niin, kummasti ne nuorten maksuhäiriömerkinnät ovat viime vuosina yleistyneet aika rajusti, hyvin tuntuu olevan realiteetit hallussa.

Psykologienkin mukaan yks vanhemman tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselleen pettymyksiä (eli ei et saa kaikkea mitä haluat) jotta hän aikuisena kykenee sietämään myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.

On hienoa, että olet kerinnyt neuvolan oppaat selata. ;) Sen verran olen tähän ikään oppinut, että liiallinen pettymysten sietokyky on huono ominaisuus. Yleensä ne, jotka osaavat pitää kiinni oikeuksistaan, pärjäävät yleensä paremmin kuin ne, jotka heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessaan nielevät pettymyksensä, tyytyvät osaansa ja tekevät kiltisti, mitä käsketään.

Yleisesti ottaen pettymyksiä ei tarvitse lapsille erikseen tuottaa. Vastoinkäymisiä tulee joka tapauksessa eteen, halusi tai ei.

ensinnäkin pettymyksiä ei tule jos lapsi oppii jo pienenä käyttämään valtaa vanhempiinsa, sen sijaan tulee turvattomuus siitä että on vahvempi kuin vanhempansa. Pettymyksensietokykyä tarvitsee, jotta jaksaa yrittää, samoin, jotta pystyy rakentamaan läheisiä ihmissuhteita. Pettymyksensietokyky nimenomaan tekee pärjäävän JA toisen huomioonottavan ihmisen. Se on aivan eri asia kuin huono itsetunto ja kiltteys. Vanhemman tehtävä ON annostella lapselle sopiva määrä haasteellisia tilanteita, joissa hän voi harjoitella elämäntaitoja. Manipuloitavissa olevat, hemmottelevat vanhemmat laiminlyövät lapsensa ja lapset tulevat kärsimään siitä. ja usein myös muut ihmiset. Ihan turha puolustella, jos ei hoida vanhemmuuden tehtäväänsä, laiminlyö sen.