Muhun vetoaa androgyynit ja "naismaiset" miehet

Retrolissu... nam.

En tiedä muista mutta itsellä kävi seuraavasti.. Nuoresta asti ihailin juuri sellaisia androgyynejä , nättejä poikia. Sellaisen löysin mieheksenikin. Joskus parikymppisenä oikein tykkäsin harjata sen tukkaa ja joskus meikkasin hänet ihan vaan nähdäkseni, miten kaunis olisi. Ja olihan se. Ihana ja tottakai mentiin naimisiin ja pari kaunista lastakin piti saada. Tässä samalla kävin vuosia terapiassa oman kotiatustani vuoksi, jossa oli todella syvät pettymykset ja traumat vastakkaisesta sukupuolesta. No siinä vuosien kuluessa sitten eheydyin ja lopetin terapiat ja elettiin niin kuin ennenkin. Aloin vaan pikku hiljaa tajuamaan, että vaikka mieheni oli "täydellisen" hyvännäköinen juuri sillä androgyynillä tavalla, tykkäsi vaatteista ja osasi pukeutua, sen kanssa pystyi jopa shoppailemaan ja osallistui täysillä kaikkeen, kotitöihin ja lastenhoitoon. Niin en mä tuntenut mitään sitä kohtaan miehenä. Seksiä ei juuri ollut ja myönsin itselleni ettei se alun alkaenkaan kovin sytyttävää ollut. Teknisesti sekin toimi mutta en syttynyt miehestäni yhtään.

Lopulta koko kuvio hajosi käsiin. Tunsin vaan eläväni kulississa, pettäväni sekä itseäni että miestä. Ja halusin kokea jotain, intohimoa. Mulla kysymys oli nimenomaan maskuuliinisen, miehekkyyden pelosta. Ihan oikeasti. Kun pääsin siitä eroon niin tajusin. Nyt mulla on miehekkäämpi mies, sellainen mitä olisin ennen varmaan juossut karkuun. Ei se ole niin hyvännäköinen eikä todellakaan tykkää shoppailla. Mutta seksistä en saa tarpeekseni, nyt tiedän mikä on miehen ja naisen suhde. Oma naiseuteni herää vasta miehekkään miehen kanssa, seksuaalisessa mielessä siis. Tavallaan koen vaihtaneeni "pojan mieheen". Kuulostaa kamalalta, mutta näin se vaan meni.             

Hei täältä tulevaisuudesta. Mistäkö se kertoo, että nainen tykkää androgyyneistä miehistä? En oikein osaa sanoa, mutta minun kohdallani se kertoo siitä, että olen bi-seksuaali. Kun aluksi huomasin kiinnostuvani androgyyneistä miehistä - tyyliin esim. Boy George(erityisesti 1980-ja 90-lukujen tyylit) - ja transvestiittimiehistä ja sitten minulle selvisi sekin seikka, että kun kerran pystyn myös seksuaalisesti kiinnostumaan niinkin naisellisista kuin transvestiitit, joista monet tai ainakin osa näyttää ihan oikeilta naisilta naismoodissa ollessaan, niin minua ehkä kiinnostaa biologisetkin naiset, ja niin se on. Naisissa minua kiehtoo esim. sellaiset poikamaiset tai sellaiset, jotka ei ole selkeästi poikamaisia eikä naisellisia, vaan sopivasti sekoitus kummastakin ja sitten sellaiset herkät, eteerisen kauniit esim. tyyliin Meryl Streep nuorena. Ite mun omin tyyli on/olisi jostain poikamaisen ja tyttömaisen/naisellisen väliltä ja maustettuna ripauksella mielikuvitusta. Tukkatyyli mulla voi olla mitä vain puolipitkän ja poikamaisen ja eritavoin leikatun polkan väliltä (tällä hetkellä vähän poikamainen) ja voisin hyvinkin otattaa tukkaan erilaisia raitoja tai kiinnittää siihen vaikka erivärisiä hiuslisäkkeitä. Meikkiä käytän välillä jonkun verran ja meikkityyli voi olla nudesta värikkääseen tai tummaan, mutta on myös aikoja kun olen ilman meikkiä. Koruja käytän, esim. roikkuvia korvakoruja ja joskus jotain kaulakorua, sekin mielellään aika pitkä. Korkokenkiä en käytä jo senkin takia kun on niin pieni jalka ettei löydy sopivaa ja en mää oikeestaan ees viihtyis kovin paljon korkokengissä. Tykkään tunikoista, pitkistä puseroista, trikoista/legginseistä, yksinkertasista hameista ja mekoista esim. farkkuhame ja kotelomekko, väljistä takeista (noin polveen asti), viitoista, ponchoista, huiveista, farkkutakeista, takkimaisista jakuista, kietasupuseroista, tuulipuvuista jne. Hatuissa tykkään erilaisista lierihatuista, esim. huopahattu ja olkihattu, jossa voi olla kiinni jotain jänniä koristeita kuten esim. sulkia, tupsuja, joku jännä pinssi, lippiksitä/lätsistä ja vaatteissa ja asusteissa saa mielellään olla väriä. No, nyt meni itteni puhumiseks, mut joo. Ja mulla ei oo yhtään lasta vaikka tänne Vauva-lehen keskutelufoorumille kirjotinkin, en oo kenenkään äiti, mut tää aihe vaan osu silmään, vaikka on jo vanha, sillä tää aihe kiehtoo mua.

Syksy Räsänen on ihku. Ei mulla muuta.

Edward Cullen Twilight sarjassa <3

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 21:02"]

En tiedä muista mutta itsellä kävi seuraavasti.. Nuoresta asti ihailin juuri sellaisia androgyynejä , nättejä poikia. Sellaisen löysin mieheksenikin. Joskus parikymppisenä oikein tykkäsin harjata sen tukkaa ja joskus meikkasin hänet ihan vaan nähdäkseni, miten kaunis olisi. Ja olihan se. Ihana ja tottakai mentiin naimisiin ja pari kaunista lastakin piti saada. Tässä samalla kävin vuosia terapiassa oman kotiatustani vuoksi, jossa oli todella syvät pettymykset ja traumat vastakkaisesta sukupuolesta. No siinä vuosien kuluessa sitten eheydyin ja lopetin terapiat ja elettiin niin kuin ennenkin. Aloin vaan pikku hiljaa tajuamaan, että vaikka mieheni oli "täydellisen" hyvännäköinen juuri sillä androgyynillä tavalla, tykkäsi vaatteista ja osasi pukeutua, sen kanssa pystyi jopa shoppailemaan ja osallistui täysillä kaikkeen, kotitöihin ja lastenhoitoon. Niin en mä tuntenut mitään sitä kohtaan miehenä. Seksiä ei juuri ollut ja myönsin itselleni ettei se alun alkaenkaan kovin sytyttävää ollut. Teknisesti sekin toimi mutta en syttynyt miehestäni yhtään.

Lopulta koko kuvio hajosi käsiin. Tunsin vaan eläväni kulississa, pettäväni sekä itseäni että miestä. Ja halusin kokea jotain, intohimoa. Mulla kysymys oli nimenomaan maskuuliinisen, miehekkyyden pelosta. Ihan oikeasti. Kun pääsin siitä eroon niin tajusin. Nyt mulla on miehekkäämpi mies, sellainen mitä olisin ennen varmaan juossut karkuun. Ei se ole niin hyvännäköinen eikä todellakaan tykkää shoppailla. Mutta seksistä en saa tarpeekseni, nyt tiedän mikä on miehen ja naisen suhde. Oma naiseuteni herää vasta miehekkään miehen kanssa, seksuaalisessa mielessä siis. Tavallaan koen vaihtaneeni "pojan mieheen". Kuulostaa kamalalta, mutta näin se vaan meni.             

[/quote]

Mielenkiintoinen näkökulma. Minulla ei ole huonoja kokemuksia tai traumoja, mutta  jostain syystä viime vuosina olen pitänyt feminiinisistä miehistä. Sellaisen miehen kanssa sydän läpättää ja on vähän niin kuin koiranpentua hellittelisi, mutta en tiedä, herääkö seksivietti tarpeeksi paljon. Ehkä siinä tapauksessa, jos rakastuisi intohimoisesti.

Vanha ketju, mutta nostetaan! Minä huomaan pitäväni naismaisista miehistä.. Hoikista ja kauniskasvoisista, meikkikään ei haittaa, päinvastoin! 

onko muita?