Mies ei reagoinut pettämiseeni

että lähdet mikäli hän sinua pettämisestä syyllistäisi.



Tai sitten patoaa kaiken sisälleen ja räjähtää joskus.

En mäkään tuon kummemmin miehen pettämiseen reagoinut. Kiihdyin hetkeksi, huusin, sitten lähdin kävelylle jolla tein päätöksen että en halua heittää avioliittoamme menemään miehen yhden erheen takia, eli haluan jatkaa suhteessa. Laitoin asian taakseni ja niin laittoi mieskin. Siitä ei ole koskaan sen jälkeen puhuttu eikä ole ollut mitään ongelmia muutenkaan aiheesta.

Eipä minunkaan exäni juurikaan reagoinut pettämiseen. Saattoi tietenkin johtua siitä, että suhde alkoi muutenkin vedellä viimeisiään ja vähän sen jälkeen erosimmekin.



Ei ollut oikeastaan edes vihainen, jotain vähän kuittaili. Enkä juurikaan edes peitellyt asiaa, baari-illan jälkeen jätin tulematta kotiin ja kotiintulon jälkeen fb:n kaverilistakin vielä lisääntyi yhdellä ihmisellä...tuolla miehellä siis.



Noloa ja tyhmäähän tuo tietty oli edes pettää, mutta eipä sillä asialla tuntunut enää merkitystä olevan kummallekaan siinä vaiheessa.

Olen sellainen ihminen, että haluan puhua halki ja poikki asiat ja "vaadin" sitä ominaisuutta myös läheisiltäni. Ei jää mitään hampaankoloon.



Siksi sulkeutuneet ihmiset, jotka eivät käsittele tunteitaan, ovat minusta hieman pelottavia. Mitä niiden päässä liikkuu...?

että mietit miehen reaktiota pettämiseesi, etkä ollenkaan viittaa omaan osuuteesi asiassa? Välittääks se musta? Eiks se ees välitä musta? Onko mies sinun peilisi?

Veljeni tokaisi vuoden seurustelun jälkeen minulle kännissä, että to vaimoni on kyllä aikamoinen huora, mutta hyvä huora. Jos se on tiennyt, että sä olet ns helppo ja halpa? Rakastaa sua siitä huolimatta, mutta kyllähän tuo varmaan miehen itsetunnon vie ja tappaa elämisen halun, mutta jokainen tyylillään.

Petitkö saadaksesi huomiota? Vaikuttaa siltä että olet hiukan pettynyt tulokseen. Nyt olisi hyvä tilaisuus tutkia vähän omia motiivejasi olla suhteessa ja sitten keskustella miehesi kanssa. Jos sinä olet tehnyt virheen niin miksi miehesi homma olisi kauheasti hosottaa siitä ja vahtia? Eikö sen kuuluisi mennä niin päin että sinä teet parannuksen ja muutat tapojasi? Ei miehesi toteuttanut tuota pettämistä ja silti haluaisit että vastuu siitä olisi hänellä? Aika mielenkiintoista!

Mikäli et aio, olisi aika kiittää miestä, miten helpolla hän on sinut päästänyt. Ei tarvitse puhua suoraan, kunhan mies tietää, että hän on sinulle entistä arvokkaampi.



Älä missään tapauksessa ala skitsoilla eli vaadi miestä puhumaan tai kyseenalaista hänen tapaansa suhtautua pettämiseen. Tai ala vaan, jos pyrit kohti repivää eroa.

Kyllä mies on hyvin voinut työstää asiaa mielessään, ja tunteitaankin hän on voinut ilmaista vaikka kuinka paljon. Hän ei vain ole tehnyt sitä ap:n nähden.



Reagoin itse asiassa aika samoin, kun mieheni oli uskoton. Tiesin heti, että halusin säilyttää suhteemme, joten miksi olisin pilannut yhteisen aikamme räyhäämällä tai häntä rajoittamalla? Halusin olla mieheni kanssa onnellinen, en onneton.



Reuhasin energiani pois yksin metsässä ja itkin ystävieni luona. Olen edelleen sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Puoli vuotta uskottomuuden paljastuttua mieheni kosi minua ja vuoden päästä menimme naimisiin.