Lue keskustelun säännöt.
Paniikkikohtaus? Kauhukohtaus? Oonko tulossa hulluks?
30.06.2012 |
Usein kun meen nukkumaan ja makoilen sängyssä, ni hetken kuluttua tulee tunne, että en saa henkeä. Makoilen ja mietin, että pitääkö soittaa ambulanssi vai mitä teen... Mitä pitempään jaksan siinä maata ja ajatella, ni sitä pahemmin tuntuu kurkusta kuristavan. Yleensä helpottaa ku lähden kävelemään ympäri kämppää tai istuskelemaan pihalle. Sitte ku joskus nukahdan saatan herätä taas muutaman tunnin päästä siihen tunteeseen etten saa henkeä. Sama ahdistus tulee myös jos joku makaa päälläni, eli esim seksiä ei voi harrastaa niin että mies olisi päälläni. Samaten myös ahdistaa jos joku, vaikka lapseni ottaa ranteestani kiinni... jne. Mikä mua vaivaa???
Kommentit (23)
Itselleni niitä tuli, kun olin huonossa parisuhteessa. Stressiä, masennusta ja huolta. Kun korjasin nuo asiat niin en ole enää saanut ahdistuskohtauksia ja viimeisetkin sydämen ylimääräiset sykähdykset ovat lakanneet.
Puhuminen auttaisi varmasti avaamaan ajatuksiasi. Itse olen huomannut puhumisen olevan paras lääke vaivaan kuin vaivaan. :)
Tsemppiä!
Terveisin nuori äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hormooneista.
Onko sulla sillä rintamalla kaikki kuin ennenkin?
kuukautiset? ehkäisy ym.asiat?
Voithan sä kokeilla ennen lääkärille menoa kaikkia kotikonstejakin jos haluat. Ulkoile, syö hyvin, aloita uusi/vanha harrastus, käy siellä akupunktiossa(minäkin kävin).
Kokeile hetkellisesti jokin uusi tapa nukkua,nuku vaikka sohvalla puoli istuvassa asennossa,ikkuna raollaan, että saat happea jne.
Joillakin oon kuullut auttavan jonku mielikuvan toistaminen kohtauksen hetkellä, kuten vaikka aallokko jonka huipulle pitää uida,jonka jälkeen tyyntyy, joillain toimii myös jonkun tietyn kappaleen kuuntelu, muuntaman oon kuullut hyräilevän mielessään kaija koon kappaletta,vapaa :D
Yleislääkäriltä tulet luultavasti saamaan nipun reseptejä, itse ainakin sain. Mieliala lääkkeitä,rauhottavia ja tykytykseen omat pöllerit.
Itse en niitä koskaan edes hakenut apteekista,koska olen ollut niin lääkevastainen aina.
Joissakin tapausissa lääkkeet on kuitenkin ainoa keinoa parantua ja siinä ei todellakaan ole mitään pahaa.
Paljon tsemppiä sulle, paska vaiva, mutta täysin voitettavissa :)
T: se jolla oli yli 5vuotta
Mulla on jo isot lapset, yläasteikäsiä + yks vielä vanhempi. En tiedä, mistä masennus voisi johtua. Ehkä juuri siitä, että lapset ovat jo isoja, eivätkä oikein enää tarvitse minua? (Olin pitkään kotiäitinä). Olen myös aina ajatellut parisuhteeni olevan loistava. Mutta onko se, kun mies on yrittäjä (aina siis töissä), eikä meillä pahemmin ole yhteistä elämää. Lisäksi olemme muuttaneet pois syntymäpaikkakunnaltani (kylläkin jo 10 vuotta sitten), mutta vain 50km päähän. En tunne täältä ketään ja ystäviä nään todella harvoin, kun kaikilla on kiireensä ja matkakin vaikuttaa monille olevan hankala.
Tuntuu vaan olevan ihan mahoton kynnys soittaa lääkäriin ja sanoa epäilevänsä olevansa masentunut.