onko järkeä olla yhteydessä toiseen naiseen?

niin sinulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa anteeksi.



Kostolla tuhoat vain itsesi. Toista naista ei sinun tunteesi liikuta.

Miehesi on pettäjä ja miehesi teki valinnan pettää ja rikkoa sopimustanne. Tietenkin on väärin tietoisesti sekaantua varattuun mieheen, mutta suurin roiston on oma miehesi. Syytä häntä ja selvitä asia hänen kanssaan. Naisen sättiminen ei auta sinua eteenpäin.

Miehesi on pettäjä ja miehesi teki valinnan pettää ja rikkoa sopimustanne. Tietenkin on väärin tietoisesti sekaantua varattuun mieheen, mutta suurin roiston on oma miehesi. Syytä häntä ja selvitä asia hänen kanssaan. Naisen sättiminen ei auta sinua eteenpäin.

Ei se nainen sua pettänyt vaan ääliö miehesi.

Yritä ennemmin hankkia itsellesi hitusen itsekunnioitusta. Eihän se sinun typeryyttäsi ole jos mies pettää? Ja toisekseen, se on sinun ukkosi joka on pettänyt, vähemmän syyllinen tuo nainen on. Vai tunsiko tuo nainen sinut (teidät) ennestään pariskuntana?



Kyllä tilaisuuksia aina tulee, tyhmä on se mies joka niihin lankeaa.



Sun pitää yrittää käsitellä tuota asiaa miehesi kanssa vielä, niin kauan että saat sen pois mielestäsi. Niin kauan että pystyt vilpittömästi antamaan sen miehellesi anteeksi.



Onko miehesi pyytänyt anteeksi, onko katunut? Kai se riippuu aika pitkälle siitä kuinka paljon mies on valmis tekemään anteeksiannon suhteen, kuinka katuva on. Siitä kai se pitkälti riippuu kuinka helppo tuollainen on anteeksi antaa. Mutta muista että ihminen on erehtyväinen, taipuvainen tekemään typeryyksiä. Toiset mokaa vain pahemmin. Mutta sinun arviointikykysi varassa on se onko miehesi vielä luotettava? Anteeksiannon arvoinen?



Mutta muista ettei se sinun syntisi ole, ei tahra sinun vaatteissasi.

...suosittelen vahvasti Fischerin eroseminaareja. Sitä kautta löydät rauhan.



Joka tapauksessa sinun olisi hyvä miettiä ja lopulta ymmärtää, että suhde tuohon naiseen oli vain oire, yksityiskohta ja kulminaatio monimutkaisille ongelmille sinun ja miehesi välisessä suhteessa. Suhde ei ollut se ongelma, vaan oire.

vihaani häneen. Olemme olleet ihan eron partaalla, välit ovat kuitenkin parantuneet. Mutta en jatkuvasti voi häntäkään asiasta muistuttaa, hänen kanssaan minun on pakko unohtaa omat tunteeni jos meinaan jotenkin jatkaa perhe-elämää. Nainen on osasyyllinen kyllä, vaikkei minua pettänytkään. Hän oli tasan tietoinen perheestämme. En voi muuta kuin inhota häntä sydämeni pohjasta. Olen mielestäni ihan fiksu ihminen, sovitteleva ja hyväntahtoinen, voisi sanoa jopa että kiltti. Olen hämmentynyt itsekin, että tunnen näin alhaisia tunteita ja että voisin oikesti vaikka lyödä tuota naista. Jotenkin koen että minulla ei ole hänelle mitään anteeksiannettavaa, vaan hänen tulisi pyytää minulta anteeksi. Että hän edes pikkuisen katuisi, missä on ollut mukana. AP

että miestä on vaikeampi vihata (varsinkin jos olette jatkaneet yhdessäoloa) ja viha on helpompi kohdistaa tuntemattomaan naiseen.



Mutta, se mies sua on pettänyt, ei se nainen.

toinen ei pyydäkään.



Lue kirja Taikasanat. Tai ainakin googlaa aiheesta.

vihaa sitten. Käy kuntosalilla paukuttamassa nyrkkeilysäkkiä tai jotain. Käy se tunne oikein KUNNOLLA läpi, älä yritä tapella yhtään sitä vastaan. Vello, möyri, vihaa.



Siitä se sitten haalistuu ja jonain päivänä huomaat, että se alkaa olla jo melko merkityksetön.

on todella omituista että "joudut unohtamaan omat tunteesi" avioliitossasi, kuten kirjoitat. Eli ongelma on täysin sinun ja miehen välinen asia. Mies sinua on pettänyt, miehelle et voi tunteitasi näyttää, mies vie sinua miten tahtoo.



Kuten tuolla joku aiemmin kirjoitti, yritä löytää oma arvosi itse. Se voi olla vaikeaa, mutta kannattaa varmaati, elämä on lyhyt.



Ja älä jotain naista stalkkaa, voi olla että miehelläsi on ollut sen jälkeen jo kymmenen uutta...

tuo asia on mielessäni lähes päivittäin. Ei sillä tavalla, että miettisin sitä, mutta että muistan sen. Joskus sitten mietin sitä enemmän ja vaivun synkkyyteen. Mietin, kuinka selkäni takana on puuhailtu, naurettu ja nautiskeltu, samalla kuin itse olen remontoinut yhteistä kotia, hoitanut lapsia.. se saa todella surulliseksi. Ja tuo nainen vain porskuttaa eteenpäin, kai hänellä nyt on joku "oikea" miesystävä mutta tuskin hän miettii yhtään, kuinka joku hänen takiaan vieläkin kärsii. Tiedän, että tämä on lapsellista itsesäälissä kieriskelyä, mutta tällaisia fiiliksiä tulee. Sitä toista naista on helvetin helppo inhota. AP

vihaani häneen. Olemme olleet ihan eron partaalla, välit ovat kuitenkin parantuneet. Mutta en jatkuvasti voi häntäkään asiasta muistuttaa, hänen kanssaan minun on pakko unohtaa omat tunteeni jos meinaan jotenkin jatkaa perhe-elämää. Nainen on osasyyllinen kyllä, vaikkei minua pettänytkään. Hän oli tasan tietoinen perheestämme. En voi muuta kuin inhota häntä sydämeni pohjasta. Olen mielestäni ihan fiksu ihminen, sovitteleva ja hyväntahtoinen, voisi sanoa jopa että kiltti. Olen hämmentynyt itsekin, että tunnen näin alhaisia tunteita ja että voisin oikesti vaikka lyödä tuota naista. Jotenkin koen että minulla ei ole hänelle mitään anteeksiannettavaa, vaan hänen tulisi pyytää minulta anteeksi. Että hän edes pikkuisen katuisi, missä on ollut mukana. AP

Moraalittomia ihmisiä on maailma pullollaan. Ei niiden omalletunnolleen jää tuollaisista mitään. Ihan turhaa yrität tuollaisista kaivella jotakin inhimillisiä tunteita. Kyllä miehesi on tässä ainoa syyllinen, paskasäkki johon voit purkaa kaiken. Ja todellakin, voit muistuttaa miestäsi asiasta niin kauan kuin siltä tuntuu. On itse ansainnut sen. Tuollaisesta täytyy jankata tasan niin kauan kuin siltä tuntuu.

Minun mieheni pääsi vähällä. 5 vuotta vain joutui kuuntelemaan jatkuvaa muistutusta ja piikittelyä, silti minusta pääsi turhan helpolla. Asia on meillä jo täysin käsitelty, puhuttu, anteeksiannettu ja unohdettu. Mies on jopa ansainnut kunnioituksensa takaisin. Ei tuntuisi enää missään vaikka tämä toinen nainen tulisi pyörittelemään pientä persettään mieheni eteen. :D Meitä tämä on loppupeleissä vain vahvistanut.

Mutta, jos menee vielä pari vuotta etkä saa tunteitasi käsiteltyä, niin on reilumpaa erota.



Jos ei pysty antamaan anteeksi (jossain ajassa), niin sitten erotaan eikä katkeroiduta ja myrkytetä loppuelämää. Kuulostaa ihan siltä, että olet luisumassa sille tielle. Sun pitäis voida puhua tästä miehesi kanssa vaikka kuinka paljon.

mies petti / kenties parhaillaankin pettää sinua. Jokainen tekee kuten tahtoo ja miehesi on tahtonut noin. En ymmärrä miksi asiasta pitää ketään sättiä. Hyväksyt joko asian tilan tai jätät tuollaisen miehen.

vihaani häneen. Olemme olleet ihan eron partaalla, välit ovat kuitenkin parantuneet. Mutta en jatkuvasti voi häntäkään asiasta muistuttaa, hänen kanssaan minun on pakko unohtaa omat tunteeni jos meinaan jotenkin jatkaa perhe-elämää. Nainen on osasyyllinen kyllä, vaikkei minua pettänytkään. Hän oli tasan tietoinen perheestämme. En voi muuta kuin inhota häntä sydämeni pohjasta. Olen mielestäni ihan fiksu ihminen, sovitteleva ja hyväntahtoinen, voisi sanoa jopa että kiltti. Olen hämmentynyt itsekin, että tunnen näin alhaisia tunteita ja että voisin oikesti vaikka lyödä tuota naista. Jotenkin koen että minulla ei ole hänelle mitään anteeksiannettavaa, vaan hänen tulisi pyytää minulta anteeksi. Että hän edes pikkuisen katuisi, missä on ollut mukana. AP

Moraalittomia ihmisiä on maailma pullollaan. Ei niiden omalletunnolleen jää tuollaisista mitään. Ihan turhaa yrität tuollaisista kaivella jotakin inhimillisiä tunteita. Kyllä miehesi on tässä ainoa syyllinen, paskasäkki johon voit purkaa kaiken. Ja todellakin, voit muistuttaa miestäsi asiasta niin kauan kuin siltä tuntuu. On itse ansainnut sen. Tuollaisesta täytyy jankata tasan niin kauan kuin siltä tuntuu.

Minun mieheni pääsi vähällä. 5 vuotta vain joutui kuuntelemaan jatkuvaa muistutusta ja piikittelyä, silti minusta pääsi turhan helpolla. Asia on meillä jo täysin käsitelty, puhuttu, anteeksiannettu ja unohdettu. Mies on jopa ansainnut kunnioituksensa takaisin. Ei tuntuisi enää missään vaikka tämä toinen nainen tulisi pyörittelemään pientä persettään mieheni eteen. :D Meitä tämä on loppupeleissä vain vahvistanut.

tämä laittoi hymyilemään. Kyllä olen pystynyt miehelleni tästä aiheesta puhumaan, ja nykyään hän pystyy ottamaan myös tämän tunneoksennuksen vastaan. Mutta jotain hillintää täytyy minunkin tehdä, ihan joka välissä en voi häntä tästä synnistään muistuttaa. Mutta ehkä vielä tosiaan mennään normaalin rajoissa, jos neljä-viisi vuotta on jonkinlainen raja.

AP

niin silloin se on ihan yhtä paljon syyllinen kuin miehesi.

En ymmärrä miksi ap syyttää naista "elämän pilaamisesta"? Tosiasiassa ap on pettynyt, ettei miehensä olekaan sellainen kuin luuli. Ap:n pitäisi myöntää itselleen millainen mies on valittu ja HYVÄKSYÄ MIES SELLAISENA KUIN ON. Ei syyttää jotain toista naista siitä että luulot eivät pitäneet paikkaansa. Ei täällä maan päällä kukaan muukaan voi elää pilvilinnoissa.



Ja toisekseen, jos miehesi loukkaa sinua, niin sano suoraan että sinua ei niin kohdella! Elä omaa elämääsi, älä käytä sitä miehen miellyttämiseen, miehen joka panee muitakin.

Mutta itse nauroin aamulla makeasti kun luin lehteä. Siellä oli keskiaukemalla iso juttu naisesta, ketä mieheni pani aikoinaan. Oikein sellainen hieno juttu hänen nykyisestä työprojektistaan yms blaa blaa..

Sinänsä asia sama, koska pääsin miehestä erilleen. Mutta sen muistan ikuisesti, kuinka tämä nainen kerran istui kapakassa ja kovaan ääneen kännissä selitti kaverilleen (sen kyllä kuuli puoli ravintolaa), että "minulla on niin kaunis pillu, että gynekin kehuu sitä aina kun tekee minulle tarkastuksen".

Ahahhaaa, ei ihme, että sillä naisella oli sängyissä vientiä. Kun luin sen haastattelun, tuli mieleen heti todella känninen eukko, joka kuolatippa valuen suusta ennen valomerkkiä sökeltää, kuinka kaunis pillu hänellä on.

Mietin, että voi kun tuonkin jutun takaa tiedettäis, millainen ihminen siinä todella on. Nauroin niin makeasti muistolleni, että ei ole tosikaan. Ei sen puoleen, monta muutakin asiaa naisesta tiedän kun ex-mieheni aikoinaan kertoi. Ja ne jutut ei tosiaan ole mairittelevia :D

Joten ap, anna olla. Mitä tuosta.

Tapahtumista on jo aikaa, mutta asia vaivaa todella edelleen. Katselen tuon naisen kuvia FB:stä ja mietin, että tuota mun ukkoni on pannut ja pilannut mun elämän. Tunnen suurta katkeruutta ja vihaakin. Jotenkin haluaisin että nainen tietää mihin on ollut osallisena, että suhteen vaikutukset ovat tänäkin päivänä minun arkeani. Kyllä minä jotenkin järjellä ymmärrän että ei fiksua puuttua asiaan enää, mutta mieleni janoaa jotain kostoa.. mitä muuta voisin tehdä?

Tää mun mieheni hässi muissakin suhteissaan vieraita naisia. On nykyään naimisissa ja sama meno jatkuu.

Se, kuka luki tänään jutun naisesta, kenellä on niin kaunis pillu, että gynekin sitä kehuu jatkuvasti. Niin ja toisten puolisot :)

Vieläkin naurattaa:) Sillä tavalla saat kyllä kalua niin paljon kuin haluat. Puoli kapakkaa oli varmaan valmis kokeilemaan, oliko se tavara niin hyvä kun nainen kehui.

...suosittelen vahvasti Fischerin eroseminaareja. Sitä kautta löydät rauhan.

Joka tapauksessa sinun olisi hyvä miettiä ja lopulta ymmärtää, että suhde tuohon naiseen oli vain oire, yksityiskohta ja kulminaatio monimutkaisille ongelmille sinun ja miehesi välisessä suhteessa. Suhde ei ollut se ongelma, vaan oire.

Mutta itse nauroin aamulla makeasti kun luin lehteä. Siellä oli keskiaukemalla iso juttu naisesta, ketä mieheni pani aikoinaan. Oikein sellainen hieno juttu hänen nykyisestä työprojektistaan yms blaa blaa..

Sinänsä asia sama, koska pääsin miehestä erilleen. Mutta sen muistan ikuisesti, kuinka tämä nainen kerran istui kapakassa ja kovaan ääneen kännissä selitti kaverilleen (sen kyllä kuuli puoli ravintolaa), että "minulla on niin kaunis pillu, että gynekin kehuu sitä aina kun tekee minulle tarkastuksen".

Ahahhaaa, ei ihme, että sillä naisella oli sängyissä vientiä. Kun luin sen haastattelun, tuli mieleen heti todella känninen eukko, joka kuolatippa valuen suusta ennen valomerkkiä sökeltää, kuinka kaunis pillu hänellä on.

Mietin, että voi kun tuonkin jutun takaa tiedettäis, millainen ihminen siinä todella on. Nauroin niin makeasti muistolleni, että ei ole tosikaan. Ei sen puoleen, monta muutakin asiaa naisesta tiedän kun ex-mieheni aikoinaan kertoi. Ja ne jutut ei tosiaan ole mairittelevia :D

Joten ap, anna olla. Mitä tuosta.

Tapahtumista on jo aikaa, mutta asia vaivaa todella edelleen. Katselen tuon naisen kuvia FB:stä ja mietin, että tuota mun ukkoni on pannut ja pilannut mun elämän. Tunnen suurta katkeruutta ja vihaakin. Jotenkin haluaisin että nainen tietää mihin on ollut osallisena, että suhteen vaikutukset ovat tänäkin päivänä minun arkeani. Kyllä minä jotenkin järjellä ymmärrän että ei fiksua puuttua asiaan enää, mutta mieleni janoaa jotain kostoa.. mitä muuta voisin tehdä?

että et ole välinpitämätön, niinkuin kuuluisi olla jos olet todella päässyt asiasta yli?

Sua helpottaa, että tiedät tän toisen naisen naurettavaksi ja että miehesi on kertonut hänestä juttuja, jotka tekvät hänestä naurettavan. Miksi miehesi on maannut naurettavan naisen kanssa?? Onko miehesi niin edesvastuutotn ja oman naurettavuutensa vietävissä, että hänelle kelpasi tällainen ei-mairitteleva nainen? (Vai olisiko miehesi vaan yrittänyt helpottaa sun oloa...?)