onko järkeä olla yhteydessä toiseen naiseen?

Enhän voi tietää teidän tilannetta. Tämä on oma kokemukseni tilanteessa jota en täällä tarkemmin ruodi. Toin vain yhden mielipiteen.

Lähinnä ajattelin sinun selviytymistäsi jos tämä toinen nainen sattuisi kokemaan asian samalla tavalla kuin minä. Miltä se tuntuisi? Harmittaisiko sinua silloin yhteydenottosi? Ehkä säästät itseäsi kun et ota yhteyttä.

Luulen että tuollaisiin kuvioihin lähtevät käyvät asiaa suhteen aikana niin paljon läpi, että kun se loppuu, ei enää jaksa kiinnostaa murehtia tai tuntea syyllisyyttä!

En koe kuitenkaan, että olisin ollut niin kamala vaimo, että "ansaitsin" pettämisen. Olen ollut ihan hyvässä työssä, ihan nätti - en ole läski maripaitakananpersetukkamamma, en mielestäni mikään pirttihirmu, hoitanut kotia, lapsia - en ole vaatinut mieheltä mitään ihmeellisyyksiä tai rajoittanut hänen elämäänsä. Ehkä siitäkin sitten naureskeltavaa tai aihetta miehen säälimiseen löytyy.

AP

Et voi elää miehen elämää. Sun mies voi pettää uudelleenkin. Pitää tajuta että teillä on erilliset elämät vaikka olettekin pari.



Mies voi pettää vaikka olisit täydellinen. Ei se ole siitä kiinni. Yleensä mies joka pettää, tekee sitä, mitä ikinä sinä tekisitkin. Eli kannattaa miettiä myös sitä, haluatko olla tuon miehen kanssa.

mutta jos nainen ei halua sua tavata tai muuten olla yhteyksissä niin et voi mitään.



Vihoissani tai kostotarkoituksessa en naista tapaisi, mutta jos muuten keskustelu helpottaa sun oloa, niin periaatteessa voisi ajatella toisen naisen jopa olevan sen sinulle "velkaa" (olettaen tietysti että on tiennyt miehesi olevan varattu). Musta on ihan hyvä, että toiset naiset saavat tietää mitä heidän tekonsa on saanut aikaiseksi, siitäkin huolimatta, että mies on pettämiseen syypää. Kyllä toinen nainen satuttaa sitä varatun puolisoakin, vaikka kuinka kuvittelisi, ettei vieras ihminen kohtaloineen häntä koskettaisi.

ensisijaisesti kannattaa tietenkin käsitellä koko pettämisepisodi sun miehen kanssa. Todennäköisesti se nainen olisi voinut olla kuka tahansa, vaikka tietyllä tapaa syyllinen miehen lisäksi onkin.

Säälittävää on soittaa toiselle naiselle ja soittaminen saa sinut vaikuttamaan säälittävältä.

Jos en olisi soittanut, olisi se jäänyt minua vaivaamaan. oli jotenkin pakko, koska epäilin, että mies valehtelee edelleen, ja niinhän se valehtelikin. Toiselle naiselle soittaminen sen paljasti.

Typerää on musta soitella jotain haukkumapuheluja, jossa huoritellaan ja huudetaan. Vaikka tietäisit että toinen nainen haukkuisi sinua.

Kun tälläiselle naiselle soitat asiallisen puhelun, osoitat olevasi fiksumpi.

Minusta asiallinen soitto ei ole ollenkaan säälittävää, jos on syytäkin soittaa. Mutta typerät huorittelupuhelut on musta lapsellisia..

Säälittävää on soittaa toiselle naiselle ja soittaminen saa sinut vaikuttamaan säälittävältä.

Jos en olisi soittanut, olisi se jäänyt minua vaivaamaan. oli jotenkin pakko, koska epäilin, että mies valehtelee edelleen, ja niinhän se valehtelikin. Toiselle naiselle soittaminen sen paljasti. Typerää on musta soitella jotain haukkumapuheluja, jossa huoritellaan ja huudetaan. Vaikka tietäisit että toinen nainen haukkuisi sinua. Kun tälläiselle naiselle soitat asiallisen puhelun, osoitat olevasi fiksumpi. Minusta asiallinen soitto ei ole ollenkaan säälittävää, jos on syytäkin soittaa. Mutta typerät huorittelupuhelut on musta lapsellisia..

miltä vaimosta tuntuu? Ei sitä tarvitse erikseen kertoa.

Haukut väärää puuta. Miehesi on pettäjä ja miehesi teki valinnan pettää ja rikkoa sopimustanne. Tietenkin on väärin tietoisesti sekaantua varattuun mieheen, mutta suurin roiston on oma miehesi. Syytä häntä ja selvitä asia hänen kanssaan. Naisen sättiminen ei auta sinua eteenpäin.

Jos se huora on tiennyt että miehellä on perhe, niin silloin se on ihan yhtä paljon syyllinen kuin miehesi.

Eli taustaa sen verran, että minulla oli 3kk suhde varattuun mieheen ja olin itse myös varattu. Mies on minua 8 vuotta vanhempi ja esimieheni ja olin aivan totaalisen rakastunut ja otettu siitä, että niin tärkeässä asemassa oleva ihminen huomasi minut ja palkkasi minut töihin ja vielä osoitti huomiota muutenkin. Jäimme kiinni hänen vaimolleen. Minä jätin mieheni tämän miehen takia ja seuraavana päivänä hän kertoi haluavansa korjata välit avovaimoonsa. Pitkän ja tuskaisen tien kävin mieheni kanssa läpi ja mekin päätimme jatkaa. Tästä aikaa noin viisi vuotta.



Tämän miehen vaimo lähetti minulle kirjeen, jossa pyysi minua jättämään miehensä rauhaan (kiinnijäämisenkin jälkeen erehdyin parikertaa laittamaan epäsopivaa mailia ikävissäni). Kirje oli todella hirveä saada ja lukea. Häpesin tekoani jo silloin, olin surullinen siitä, että tämä "toinen" nainen "voitti" yms.



Ja todellakin pelkään kostoa vieläkin ja toivon, että tämä nainen on todella antanut anteeksi miehelleen ja että heillä on kaikki hyvin. Asumme samassa kaupungissa (onneksi isossa) enkä ole törmännyt tähän naiseen kuin kerran ja tällöinkin luikin karkuun kaupan hyllyjen välissä. Häpeän tekoani ja sitä miten käyttäydyin silloin. Olen edelleen niin pahoillani tapahtuneesta ja toivon ettei sitä olisi tapahtunut. Kun näen surun mieheni silmistä niin sattuu niin etten kestä itseäni ja pakko kääntää katse pois. Olen joutunut käymään itseni kanssa aikamoista kamppailua, että en ole itse lopettanut liittoani koska mielestäni en ansaitse mieheni rakkautta enää.



Ja kun nyt kärsimme lapsettomuudesta niin ajattelen tämän olevan seuraus teoistani...



Joten kaikki toiset naiset eivät ole kylmiä, moraalittomia, omatunnottomia paskiaisia. Minunkin tunteeni loukkaantuivat tilanteessa ja olin todella pitkään yksin ja rikki. Onneksi mieheni näki minussa jotain hyvää ja palasi takaisin perheemme luokse. Enkä todellakaan vertaa kokemiani tunteita mieheni tai petetyn vaimon tunteisiin. Halusin vain kertoa, että joskus se toinenkin nainen oikeasti kärsii tilanteesta, seurauksista ja katuu. Toivoisin, että joskus voisin kävellä tämän naisen luokse pyytää anteeksi ja hän antaisi anteeksi täysin vilpittömästi.

Eli taustaa sen verran, että minulla oli 3kk suhde varattuun mieheen ja olin itse myös varattu. Mies on minua 8 vuotta vanhempi ja esimieheni ja olin aivan totaalisen rakastunut ja otettu siitä, että niin tärkeässä asemassa oleva ihminen huomasi minut ja palkkasi minut töihin ja vielä osoitti huomiota muutenkin. Jäimme kiinni hänen vaimolleen. Minä jätin mieheni tämän miehen takia ja seuraavana päivänä hän kertoi haluavansa korjata välit avovaimoonsa. Pitkän ja tuskaisen tien kävin mieheni kanssa läpi ja mekin päätimme jatkaa. Tästä aikaa noin viisi vuotta.

Tämän miehen vaimo lähetti minulle kirjeen, jossa pyysi minua jättämään miehensä rauhaan (kiinnijäämisenkin jälkeen erehdyin parikertaa laittamaan epäsopivaa mailia ikävissäni). Kirje oli todella hirveä saada ja lukea. Häpesin tekoani jo silloin, olin surullinen siitä, että tämä "toinen" nainen "voitti" yms.

Ja todellakin pelkään kostoa vieläkin ja toivon, että tämä nainen on todella antanut anteeksi miehelleen ja että heillä on kaikki hyvin. Asumme samassa kaupungissa (onneksi isossa) enkä ole törmännyt tähän naiseen kuin kerran ja tällöinkin luikin karkuun kaupan hyllyjen välissä. Häpeän tekoani ja sitä miten käyttäydyin silloin. Olen edelleen niin pahoillani tapahtuneesta ja toivon ettei sitä olisi tapahtunut. Kun näen surun mieheni silmistä niin sattuu niin etten kestä itseäni ja pakko kääntää katse pois. Olen joutunut käymään itseni kanssa aikamoista kamppailua, että en ole itse lopettanut liittoani koska mielestäni en ansaitse mieheni rakkautta enää.

Ja kun nyt kärsimme lapsettomuudesta niin ajattelen tämän olevan seuraus teoistani...

Joten kaikki toiset naiset eivät ole kylmiä, moraalittomia, omatunnottomia paskiaisia. Minunkin tunteeni loukkaantuivat tilanteessa ja olin todella pitkään yksin ja rikki. Onneksi mieheni näki minussa jotain hyvää ja palasi takaisin perheemme luokse. Enkä todellakaan vertaa kokemiani tunteita mieheni tai petetyn vaimon tunteisiin. Halusin vain kertoa, että joskus se toinenkin nainen oikeasti kärsii tilanteesta, seurauksista ja katuu. Toivoisin, että joskus voisin kävellä tämän naisen luokse pyytää anteeksi ja hän antaisi anteeksi täysin vilpittömästi.

Hetken jo luulin että olet se "meidän" toinen nainen. Mutta ei sitten kuitenkaan. On hyvä kuulla, että kaikki toiset naiset eivät ole vmäisiä ilkkujia ja selän takana naureskelijoita, vaan oikeasti heilläkin voi olla jotain myötätuntoa.

Olen itse paikkaillut elämääni ja keskittynyt myös omiin juttuihini, yrittänyt kasata itsetuntoani eri tavoin. Voin sanoa, että mikään ei ole toistaiseksi vielä tuntunut niin hirveältä kuin se, kun tajusin mitä on meneillään miehen ja hänen työkaverinsa välillä.

Olen miettinyt, että auttaisiko jos itse pettäisin? Olisinko jotenkin enemmän oikeutettu siihen tässä tilanteessa? Tosin en usko, että kykenisin siihen. Olen melko varma, että siitä ei tulisi mitään.

AP

Ei mua haittaisi jos mies kävisi jotain toista naista bylsimässä. Meillä on koko elämä yhdessä, enkä koskaan ole olettanutkaan, että olisin hänen lähes koko aikuiselämänsä ainoa seksikumppani (tavattiin 19-vuotiaina). Kaikki muu yhteinen on tärkeämpää, vaikka seksikin edelleen sujuu.

kuulostaa vähän nyt siltä, että ap:lla on vähän liian helppo elämä kun jaksaa jotain tuollaista vuosikausia vatvoa.



älä nyt ainakaan mene ottamaan yhteyttä siihen toiseen naiseen! Todennäköistä on, että hän ei enää edes muista sinua tai koko juttua, tai ainakaan erota niistä kaikista suhteista joita hänellä on säälittävän ukkosi jälkeen ollut. Nolaat itsesi totaalisesti reppana.

Mutta en kyllä allekirjoita tuotakaan, että toinen nainen on täysin ulkopuolinen ja passiivinen. Hän on kyllä tiennyt perheestä ja todellakaan kaikki ihmiset eivät toimi noin "tee mitä ihmiset yleensäkin tekevät". Kyllä hän on salannut tämän asian ihan yhtä lailla ja ollut "rikoskumppani".

Niin. Kyllä me tiedämme tuosta toisesta naisesta, että hän ei ole mikään maailman rehellisin tai solidaarisin... mutta pointti ei nyt olekaan siinä miten suuren rikoksen hän on tehnyt.

Hän nimittäin EI ole tehnyt sitä varsinaisesti sinua kohtaan, ap. Hän ei tuntenut sinua, hän ei ollut luvannut sinulle mitään. Hänen rikoksensa on hänen ja hänen omantuntonsa välinen asia. Hän saa elää tietäen olevansa ihminen joka on ollut ilmeisesti mielihyvin suhteessa erittäin epärehellisen petturin kanssa. Kyllä hän on silloin tietänyt, että tällainen suhde tulee aiheuttamaan tuskaa jollekin osapuolelle. Hän on ottanut sen riskin ja toivonut, ettei hän olisi se joka kokee suurimmat tuskat.

Mutta hän ei rikkonut sinua vastaan. Sinun vihasi kohdistuu väärään kohteeseen.

Tietysti voit ottaa häneen yhteyttä, minä esimerkiksi itse olen ihminen joka voisin hyvinkin tehdä juuri niin: kirjoittaisin vaikka lyhyen kirjeen, jossa sanoisin, että minua edelleen vaivaa se vuosien takainen ajanjakso, ja tunnen katkeruutta ja kaunaa häntäkin kohtaan. Ja että "halusin näin sanoa sinulle, että teit väärin perhettäni kohtaan".

Mutta ehkä en lähettäisi kirjettä kuitenkaan, koska kyllä hän sen tietää... ja kuten mietit itsekin, siitä saattaa seurata kaikenlaista uutta sekasotkua ja tunnepuuroa ja ahdistusta. Ei luultavasti kannta.

Ja miksei kannata... koska loppujen lopuksi pettymyksen tunteisiisi tuo nainen on vain sivullinen. Helppo kohde, mutta väärä.

Toivottavasti selviät tästä.

Minun ex-mieheni petti minua, ja minä tunsin voimakasta tarvetta soittaa toiselle naiselle (tai tyttöhän hän oli, hyvin nuori). En haukkunut tätä tyttöä hänen teostaan, mutta sanoin mm. "Minä toivon, että jos sinä saat joskus lapsia, sinun ei tarvitse kokea samaa kuin minä. Toivon, että et joudu peittelemään itkevää ja isiä ikävöivää lastasi ilta toisensa jälkeen, kun isi ei vastaa puhelimeen eikä tiedetä missä hän on." ym. vastaavaa. Kerroin, miten pahasti minä olin kärsinyt ja miten paljon lapsiin oli sattunut.



Toivotin lopuksi hyvää jatkoa. Minua tuo helpotti, tavallaan. Toivon, että omatunto kolkutti.

Ja tuollaista yhteydenottoa kannattavat, että mitä ihmeen hyötyä puh/kirje oikeasti antaa? Toinen nainen tietää kaiken mitä olet kokenut, tietenkin tietää kaikki tässä ketjussa esiin nousseet tunteet, vihan, raivon, puhelut joihin ei vastattu kun oltiin panemassa jne jne. KAIKKI tuo on toisen naisen tiedossa!!! Silti toinen nainen kykenee tai jopa haluaa olla se toinen nainen. Mikä pointti on soittaa hänelle ja kertoa nuo asiat jotka hän tietää??? Kertokaa.

Ystäväni sanoi että älä soita, äitini sanoi älä soita. En soittanut mitenkään kiihtyneessä mielentilassa, vaan mietin asiaa aika paljon.



Sain sanottua kaiken minkä halusin, toinen ei olisi halunnut kuulla mutta hänen oli pakko. Sain jotain mielenrauhaa tuosta soitosta, halusin kai varmistaa että hän on tajunnut mitä on tehnyt.

Vaan kyllä se on se mies joka on tehnyt väärin. Outoa että syyllistetään toista naista, kun oma mies tekee väärin. Jos suhde on tuollaiselle ajatukselle rakennettu jo alusta asti, on varmaan vaikea elää tasapainossa tällaisten asioiden tultua ilmi. Kyllä mies kantaa vastuun teoistaan 100% itse!



Ja ap, jos se ei olisi ollut se nainen siellä, se olisi ollut joku toinen. Ihan varmasti. Turha syyllistää naista.

Olen ollut toinen nainen ja en todellakaan naureskellut vaimlle selän takana. Päinvastoin tunsin suurta häpeää siitä mitä vaimolle tein. En kuitenkaan pystynyt lopettamaan suhdetta koska olin rakastunut korviani myöten. Vieläkin vuosien jälkeen koen, että mies oli suuri rakkauteni mutta elämäntilanne johti meidät erilleen. Onneksi vaimo ei ottanut minuun mitään yhteyttä kiinnijäätyämme koska en olisi pystynyt kertomaan vaimolle, että syynä suhteeseen oli molemminpuolinen sielunveljeys ja rakkaus. Hänelle aiheutetun surun tiesin jo kertomattakin.

Musta se olisi noloa! Suuttuisin miehelle ja haukkuisin hänet, mutta jättäisin toisen naisen rauhaan.