onko järkeä olla yhteydessä toiseen naiseen?

jos se ei olisi ollut tämä nainen, se olisi ollut joku toinen (ja ehkä onkin, et vain tiedä niistä muista).

jota mun ex-mies pani?

Mun mielestä se eukko on naurettava ja se mun ukkoni oli pukki.

Se eukko oli siis yleisesti ottaenkin naurettava. Ilman, että kävi panetuttaan itseään mun ukolle. Naurettava siinäkin suhteessa, että kävi mun päälle ja itki mulle, että miksi minä en kertonut, että hän ei olekaan ainoa toinen nainen. Luuli reppana, että mun mies oli häneen rakastunut. Voi voi kun tämä kaunis pillu oli vain yksi niistä muista naisista.

Ok, mun ja sen miehen suhde ei ollut ihan tavallinen ja terve suhde. Sitä en ala selittämään, mutta elin sellaisesa tilanteessa, että mimmit kävi mulle itkemässä, että miksi en päästä miestä vapaaksi ja blaa blaa. Sanoin, että se voi mennä, koska haluaa, mutta ei nyt vain ole halukas menemään. En ole hänen ratkaisuistaan vastuussa.

Eromme jälkeen hän muutti heti avoliittoon ja minä olin sitten toisena naisena pari vuotta sen jälkeen :)

Hauska mies sinänsä ja meidän oli vaikea päästä toisistamme eroon, vaikka kumpikin petimme toisiamme ja lopulta petimme avokkejammekin toistemme kanssa.

Mutta se mimmi kyllä jäi vain niin mieleen, koska se oli niin naurettava ja niin itsevarma siinä toisen naisen roolissaan. Hei, hän on nyt vampannut varatun miehen kauniilla pillullaan ja nyt hän saa sen itselleen ja hän on parempi ja kauniimpi kuin minä...ja voi voi, miksi se mies ei jättänytkään sitä ja miksi en anna vapautta miehelle yms...

Hauska nuoruudenmuisto. En ollut koko naisen olemassaoloa edes muistanut, ennen kuin tänään kun oli se juttu lehdessä. Nauroin todella niin makeasti kun näin sen :)

Asiasta on todella piiiiiiiitkä aika:)

ps. toisaalta minua vituttaisi toisena naisena jos joku tietäisi minusta niin paljon kuin minä tiedän tästä ns. julkisuuden henkilöstä :)

Mutta itse nauroin aamulla makeasti kun luin lehteä. Siellä oli keskiaukemalla iso juttu naisesta, ketä mieheni pani aikoinaan. Oikein sellainen hieno juttu hänen nykyisestä työprojektistaan yms blaa blaa..

Sinänsä asia sama, koska pääsin miehestä erilleen. Mutta sen muistan ikuisesti, kuinka tämä nainen kerran istui kapakassa ja kovaan ääneen kännissä selitti kaverilleen (sen kyllä kuuli puoli ravintolaa), että "minulla on niin kaunis pillu, että gynekin kehuu sitä aina kun tekee minulle tarkastuksen".

Ahahhaaa, ei ihme, että sillä naisella oli sängyissä vientiä. Kun luin sen haastattelun, tuli mieleen heti todella känninen eukko, joka kuolatippa valuen suusta ennen valomerkkiä sökeltää, kuinka kaunis pillu hänellä on.

Mietin, että voi kun tuonkin jutun takaa tiedettäis, millainen ihminen siinä todella on. Nauroin niin makeasti muistolleni, että ei ole tosikaan. Ei sen puoleen, monta muutakin asiaa naisesta tiedän kun ex-mieheni aikoinaan kertoi. Ja ne jutut ei tosiaan ole mairittelevia :D

Joten ap, anna olla. Mitä tuosta.

Tapahtumista on jo aikaa, mutta asia vaivaa todella edelleen. Katselen tuon naisen kuvia FB:stä ja mietin, että tuota mun ukkoni on pannut ja pilannut mun elämän. Tunnen suurta katkeruutta ja vihaakin. Jotenkin haluaisin että nainen tietää mihin on ollut osallisena, että suhteen vaikutukset ovat tänäkin päivänä minun arkeani. Kyllä minä jotenkin järjellä ymmärrän että ei fiksua puuttua asiaan enää, mutta mieleni janoaa jotain kostoa.. mitä muuta voisin tehdä?

että et ole välinpitämätön, niinkuin kuuluisi olla jos olet todella päässyt asiasta yli?

Sua helpottaa, että tiedät tän toisen naisen naurettavaksi ja että miehesi on kertonut hänestä juttuja, jotka tekvät hänestä naurettavan. Miksi miehesi on maannut naurettavan naisen kanssa?? Onko miehesi niin edesvastuutotn ja oman naurettavuutensa vietävissä, että hänelle kelpasi tällainen ei-mairitteleva nainen? (Vai olisiko miehesi vaan yrittänyt helpottaa sun oloa...?)

mitä heistä se vaimo ja vaimon ystävät ja muut ajattelee.

Joku vihaa sinua suunnattomasti ja toivoo sinulle ja lapsillesi pahaa. Kostaa jos vain elämässään jossain vaiheessa sen pystyy tekemään.



Olen ihan oikeasti joskus miettinyt tätä asiaa. Olen kerran yhden yön viettänyt naimisissaolevan miehen kanssa (en kyllä tiennyt, että on naimisissa). Olen tosi kiitollinen, että käry ei käynyt ja vaimo ei tiedä siitä mitään.



Itse nimittäin tein aika vittumaisen tempun kaverilleni, joka meni sänkyyn avomieheni kanssa. Kun kaverini odotti toista lasta ja hänen miehensä oli baarissa, iskin miehen ja menin sänkyyn sen kanssa ja pidin huolen, että humalaisella miehellä oli puremia kropassa. Ero heille tuli ja kaverini on nyt kahden lapsen yksinhuoltaja. Olis varmaan kannattanut olla menemättä sänkyyn kaverin avokin kanssa. Uskon, että hän näin ajattelee jälkeen päin. Känninen mies kun oli helppo iskeä.



No, asia ei vaivaa minua. Mutta sitä pelkäsin kauan, että sen yhden miehen vaimo saa tietää minusta.



Eikö teitä toisia naisia koskaan pelota? Jos sillä vaimolla vaikka vinksahtaa päässä tms. ja tekee teille tai lapsillesi tai perheellesi jotain kamalaa. Nykyäänhän mielenterveysongelmiin ei saa edes apua. Jollain pimahtaa päässä ja ajaa vaikka lapsenne yli 10 vuoden päästä pettämisestä' kostoksi.

naiseen, koska hän itse ei ole päässyt asiasta yli, mutta toinen nainen varmaan on. Ap olisi siis täysin altavastaajana eikä "voittaisi" mitään. Tuskin on mitenkään realistista, että tämä toinen nainen rupeaisi kieriskelemään tuhkassa, jonkun pari vuotta sitten tapahtuneen erehdyksen takia.



Ja ne miehet saattavat valhdella suut silmät täyteen näille toisille naisille yrittäessään päästä vällyjen väliin. Erosta on jo sovittu, meillä on vapaa suhde jne jne ihan mitä tahansa.

jota mun ex-mies pani?

Mun mielestä se eukko on naurettava ja se mun ukkoni oli pukki.

Se eukko oli siis yleisesti ottaenkin naurettava. Ilman, että kävi panetuttaan itseään mun ukolle. Naurettava siinäkin suhteessa, että kävi mun päälle ja itki mulle, että miksi minä en kertonut, että hän ei olekaan ainoa toinen nainen. Luuli reppana, että mun mies oli häneen rakastunut. Voi voi kun tämä kaunis pillu oli vain yksi niistä muista naisista.

Ok, mun ja sen miehen suhde ei ollut ihan tavallinen ja terve suhde. Sitä en ala selittämään, mutta elin sellaisesa tilanteessa, että mimmit kävi mulle itkemässä, että miksi en päästä miestä vapaaksi ja blaa blaa. Sanoin, että se voi mennä, koska haluaa, mutta ei nyt vain ole halukas menemään. En ole hänen ratkaisuistaan vastuussa.

Eromme jälkeen hän muutti heti avoliittoon ja minä olin sitten toisena naisena pari vuotta sen jälkeen :)

Hauska mies sinänsä ja meidän oli vaikea päästä toisistamme eroon, vaikka kumpikin petimme toisiamme ja lopulta petimme avokkejammekin toistemme kanssa.

Mutta se mimmi kyllä jäi vain niin mieleen, koska se oli niin naurettava ja niin itsevarma siinä toisen naisen roolissaan. Hei, hän on nyt vampannut varatun miehen kauniilla pillullaan ja nyt hän saa sen itselleen ja hän on parempi ja kauniimpi kuin minä...ja voi voi, miksi se mies ei jättänytkään sitä ja miksi en anna vapautta miehelle yms...

Hauska nuoruudenmuisto. En ollut koko naisen olemassaoloa edes muistanut, ennen kuin tänään kun oli se juttu lehdessä. Nauroin todella niin makeasti kun näin sen :)

Asiasta on todella piiiiiiiitkä aika:)

ps. toisaalta minua vituttaisi toisena naisena jos joku tietäisi minusta niin paljon kuin minä tiedän tästä ns. julkisuuden henkilöstä :)

Mutta itse nauroin aamulla makeasti kun luin lehteä. Siellä oli keskiaukemalla iso juttu naisesta, ketä mieheni pani aikoinaan. Oikein sellainen hieno juttu hänen nykyisestä työprojektistaan yms blaa blaa..

Sinänsä asia sama, koska pääsin miehestä erilleen. Mutta sen muistan ikuisesti, kuinka tämä nainen kerran istui kapakassa ja kovaan ääneen kännissä selitti kaverilleen (sen kyllä kuuli puoli ravintolaa), että "minulla on niin kaunis pillu, että gynekin kehuu sitä aina kun tekee minulle tarkastuksen".

Ahahhaaa, ei ihme, että sillä naisella oli sängyissä vientiä. Kun luin sen haastattelun, tuli mieleen heti todella känninen eukko, joka kuolatippa valuen suusta ennen valomerkkiä sökeltää, kuinka kaunis pillu hänellä on.

Mietin, että voi kun tuonkin jutun takaa tiedettäis, millainen ihminen siinä todella on. Nauroin niin makeasti muistolleni, että ei ole tosikaan. Ei sen puoleen, monta muutakin asiaa naisesta tiedän kun ex-mieheni aikoinaan kertoi. Ja ne jutut ei tosiaan ole mairittelevia :D

Joten ap, anna olla. Mitä tuosta.

Tapahtumista on jo aikaa, mutta asia vaivaa todella edelleen. Katselen tuon naisen kuvia FB:stä ja mietin, että tuota mun ukkoni on pannut ja pilannut mun elämän. Tunnen suurta katkeruutta ja vihaakin. Jotenkin haluaisin että nainen tietää mihin on ollut osallisena, että suhteen vaikutukset ovat tänäkin päivänä minun arkeani. Kyllä minä jotenkin järjellä ymmärrän että ei fiksua puuttua asiaan enää, mutta mieleni janoaa jotain kostoa.. mitä muuta voisin tehdä?

että et ole välinpitämätön, niinkuin kuuluisi olla jos olet todella päässyt asiasta yli?

Sua helpottaa, että tiedät tän toisen naisen naurettavaksi ja että miehesi on kertonut hänestä juttuja, jotka tekvät hänestä naurettavan. Miksi miehesi on maannut naurettavan naisen kanssa?? Onko miehesi niin edesvastuutotn ja oman naurettavuutensa vietävissä, että hänelle kelpasi tällainen ei-mairitteleva nainen? (Vai olisiko miehesi vaan yrittänyt helpottaa sun oloa...?)

jotenkin hauskaa (ehkä jopa ironista), että

annat neuvon "joten ap, anna olla. Mitä tuosta."... :)

sanoa naiselle, että miltä tuntuu. Ehkä se ei ole kovin fiksua, mutta ehkä se, että purkaa nämä tunteet niin auttaa itseään pääsemään asian yli. Itseni ainakin aina helpottaa heti kummasti kun saa sanat sanottua.



Jos koet siihen voimakasta tarvetta niin voisihan se helpottaakin. Toki hetkellisesti se nostaa asiat takaisin pintaan ja sinua varmasti vihastuttaa ja oksettaa tuon naisen reaktiot, mutta ehkäpä sen jälkeen paraneminen voi alkaa.

että kun ei tiedä mitä sieltä sitten tulee takas, vai tuleeko mitään. Ehkä pahoitan mieleni vain enemmän, jos tuo nainen rupeaa vaikka sanomaan, että miksihän se mies aloitti suhteen hänen kanssaan, katso peiliin jne. Tai että oli ihanaa tai vaihtoehtoisesti ihan paskaa, pidä hyvänäsi.. ehkä en halua kuitenkaan tietää. Yhteydenotolla voi olla seurauksia, jotka eivät ole sitä mitä haluaisin. AP

Sulla on aikaa koko elämä. Jossain vaiheessa tulee tilaisuus, missä pääset kostamaan ja vetämään tältä naiselta maton hänen jalkojensa alta, tee se sitten.

Sitä ennen älä vaivaa mieltäsi asian kanssa. Jos joskus ahdistaa niin katso fb-sivua ja sano sille kuvalle ääneen, että voi sinua raukkaa kun et edes tiedä, mikä sinua odottaa. Minä tuhoan sinut joku päivä.

Se helpottaa. Jatkat elämää rauhassa ja kun oikea hetki tulee, tuhoat sen naisen.

että kun ei tiedä mitä sieltä sitten tulee takas, vai tuleeko mitään. Ehkä pahoitan mieleni vain enemmän, jos tuo nainen rupeaa vaikka sanomaan, että miksihän se mies aloitti suhteen hänen kanssaan, katso peiliin jne. Tai että oli ihanaa tai vaihtoehtoisesti ihan paskaa, pidä hyvänäsi.. ehkä en halua kuitenkaan tietää. Yhteydenotolla voi olla seurauksia, jotka eivät ole sitä mitä haluaisin. AP

en ole. En jaksa kehitellä mitään salaliittoja, on tässä elämässä kuitenkin muitakin tärkeämpiä asioita meneillään. Enkä todellakaan lähtisi kostamaan tuon naisen lapsille tai iskemään hänen miestään, se olisi aika psykopaattista jo. Olen vain vittuuntunut ja katkera, ja ehkä siitä pääsee yli ajan myötä.



AP

Mulla oli 2,5v suhde varattuun, perheellisen mieheen. Suhde loppui ja olen pääsemässä sen ylitse. Jos tuon miehen vaimo ottaisi yhteyttä minuun, olisin aluksi huvittunut, mies on tehnyt päätöksen pettämisestä & mies petti, en minä.



Kaiken lisäksi, jos nainen ottaisi yhtyettä, voisin aikamoisia juttuja heittää hänelle takaisin, kaikkea miten hän on kohdellut miestään jne.



Vaikka olisin huvittunut, olisin tietty myös surullinen. Enkä vain vaimon puolesta, vaan myös itseni ja miehen.

että etkö koe olevasi yhtään osasyyllinen petokseen? Tiedät kuitenkin, että miehellä on perhe? Eikö omatuntosi kolkuta? Ymmärrän kyllä, että olisit varmaan huvittunut, mutta minusta se kuulostaa aika kamalalta. Että voisit vain naureskella ihmiselle, jonka elämä ja maailma on kääntynyt päälaelleen ja olet siihen ollut vahvasti vaikuttamassa.

Mulla oli 2,5v suhde varattuun, perheellisen mieheen. Suhde loppui ja olen pääsemässä sen ylitse. Jos tuon miehen vaimo ottaisi yhteyttä minuun, olisin aluksi huvittunut, mies on tehnyt päätöksen pettämisestä & mies petti, en minä.

Kaiken lisäksi, jos nainen ottaisi yhtyettä, voisin aikamoisia juttuja heittää hänelle takaisin, kaikkea miten hän on kohdellut miestään jne.

Vaikka olisin huvittunut, olisin tietty myös surullinen. Enkä vain vaimon puolesta, vaan myös itseni ja miehen.

Tosiasiassa ap on pettynyt, ettei miehensä olekaan sellainen kuin luuli. Ap:n pitäisi myöntää itselleen millainen mies on valittu ja HYVÄKSYÄ MIES SELLAISENA KUIN ON. Ei syyttää jotain toista naista siitä että luulot eivät pitäneet paikkaansa.

Siitä pettymyksestä ne voimakkaat tunteet kumpuavat. Ei ole mitään järkeä vihata kauan sitten tapahtuneiden asioiden osapuolta, joka ei ole tehnyt sen kummempaa kuin ihmiset nyt yleensäkin tekevät. Mutta jostain syystä ap ei pääse pettymyksestään yli, ja se tunnetaakka kohdistuu nyt tähän toiseen naiseen.

Yhtään helpommalta ei tuntuisi vaikka saisit tehdä sille toiselle naiselle mitä tahansa, eikä myöskään vaikka hän pyytäisi anteeksi. Hän on tässä aivan outsider, mutta kun olet ihminen niin etsit ihmistä jota syyttää - ja luulet että ihmiseltä, joltain muulta kuin itseltäsi, voisit myös helpotuksen saada. Ei tule onnistumaan.

Tosiasiassa ap on pettynyt, ettei miehensä olekaan sellainen kuin luuli. Ap:n pitäisi myöntää itselleen millainen mies on valittu ja HYVÄKSYÄ MIES SELLAISENA KUIN ON. Ei syyttää jotain toista naista siitä että luulot eivät pitäneet paikkaansa.

Siitä pettymyksestä ne voimakkaat tunteet kumpuavat. Ei ole mitään järkeä vihata kauan sitten tapahtuneiden asioiden osapuolta, joka ei ole tehnyt sen kummempaa kuin ihmiset nyt yleensäkin tekevät. Mutta jostain syystä ap ei pääse pettymyksestään yli, ja se tunnetaakka kohdistuu nyt tähän toiseen naiseen.

Yhtään helpommalta ei tuntuisi vaikka saisit tehdä sille toiselle naiselle mitä tahansa, eikä myöskään vaikka hän pyytäisi anteeksi. Hän on tässä aivan outsider, mutta kun olet ihminen niin etsit ihmistä jota syyttää - ja luulet että ihmiseltä, joltain muulta kuin itseltäsi, voisit myös helpotuksen saada. Ei tule onnistumaan.

Hän ei ole ollut rehellinen eikä uskollinen eikä luottamuksen arvoinen, mitä luulin. Mutta en kyllä allekirjoita tuotakaan, että toinen nainen on täysin ulkopuolinen ja passiivinen. Hän on kyllä tiennyt perheestä ja todellakaan kaikki ihmiset eivät toimi noin "tee mitä ihmiset yleensäkin tekevät". Kyllä hän on salannut tämän asian ihan yhtä lailla ja ollut "rikoskumppani".

Ajatusleikkinä, että miksi toinen nainen saa tietoisesti puuhata toisen aviomiehen kanssa vaikka kuinka paljon ja vaikka mitä, ja se on jotenkin hienoa ja kunnioitettavaa - niin että siitä voi olla jopa hieman huvittunut ja ylimielinen - mutta sitten jos vaimo ottaa yhteyttä ja kertoo, että mitä tämä sivusuhde on saanut aikaan, se on pelkästään lapsellista ja naurettavaa, noloa?

AP

En tunne syyllisyyttä. En voi sille mitään, etten tunne. Enemmän surua miehen tilanteesta, plus koko hänen perheensä ttilanteesta. Tietty toivon että kaikki olisivat onnellisia.



Toivon että nainen ymmärtäisi että tapahtunut on monien asioiden summa hänen ja miehen elämässä. Ja juuri niin kuin joku sanoi: nainen on valinnut tuon miehen, ei kukaan ole siihen pakottanut.

luulee miehensä pari kertaa vain "panneen minua". Oikeasti meillä oli pitkä ja ihana suhde ja rakastelu oli mahtavaa. Tiedän, että vaimo on kylmä lahna sängyssä ja hän ei koskaan ajele miehen mieliksi posliinia esimerkiksi. Eli on siis vanhanaikainen.

Olen nauranut monet naurut naisen kustannuksella miehen kanssa kun mies on kertonut juttuja vaimostaan.

Joten parempi, että ei soittaisi. Minä en ole tehnyt mitään. Minä en pettänyt, mies petti.

että etkö koe olevasi yhtään osasyyllinen petokseen? Tiedät kuitenkin, että miehellä on perhe? Eikö omatuntosi kolkuta? Ymmärrän kyllä, että olisit varmaan huvittunut, mutta minusta se kuulostaa aika kamalalta. Että voisit vain naureskella ihmiselle, jonka elämä ja maailma on kääntynyt päälaelleen ja olet siihen ollut vahvasti vaikuttamassa.

Mulla oli 2,5v suhde varattuun, perheellisen mieheen. Suhde loppui ja olen pääsemässä sen ylitse. Jos tuon miehen vaimo ottaisi yhteyttä minuun, olisin aluksi huvittunut, mies on tehnyt päätöksen pettämisestä & mies petti, en minä. Kaiken lisäksi, jos nainen ottaisi yhtyettä, voisin aikamoisia juttuja heittää hänelle takaisin, kaikkea miten hän on kohdellut miestään jne. Vaikka olisin huvittunut, olisin tietty myös surullinen. Enkä vain vaimon puolesta, vaan myös itseni ja miehen.

toodella sairasta porukkaa...

huhhuh

onneks jossain pääsee purkautumaan nimettömästi...

Enhän voi tietää teidän tilannetta. Tämä on oma kokemukseni tilanteessa jota en täällä tarkemmin ruodi. Toin vain yhden mielipiteen.



Lähinnä ajattelin sinun selviytymistäsi jos tämä toinen nainen sattuisi kokemaan asian samalla tavalla kuin minä. Miltä se tuntuisi? Harmittaisiko sinua silloin yhteydenottosi? Ehkä säästät itseäsi kun et ota yhteyttä.



Luulen että tuollaisiin kuvioihin lähtevät käyvät asiaa suhteen aikana niin paljon läpi, että kun se loppuu, ei enää jaksa kiinnostaa murehtia tai tuntea syyllisyyttä!

Tosin olin itsekin suhteessa silloin kun tämä sivusuhde alkoi. Oli aivan kauheaa aikaa, en tiedä muista joilla on sivusuhteita ollut, mutta minä en ainakaan ole pystynyt antamaan itselleni anteeksi vieläkään.



Luulin olevani korkean moraalin omaava ihminen, mutta menin ja rakastuin ja kaikki mitä luulin tietäväni, lensi ikkunasta ulos. Suhde oli todella rankka henkisesti. Miehen vaimo soitti lopulta minulle pari kertaa ja juteltiin ihan hyvissä merkeissä, mikä oli aika omituista.



Loppujen lopuksi tilanne oli se, että mies kusetti meitä molempia ja sillä taisi olla enemmänkin naisia kuin vain me kaksi.



Tästä on nyt pari vuotta aikaa, mutta voin sanoa etten enää kyllä luota keneenkään mieheen koskaan. Elän mieluummin loppuelämäni yksin ja joskus mietin että se on mulle myös ehkä ihan oikein.

38 on joku ihan muu provoilija

Olin parisen vuotta toinen nainen. Tiesin heti alusta, että miehellä on vaimo ja perhe. Mies teki selväksi, että tämä on hänen valintansa. Jos se en olisi ollut minä, se olisi ollut joku muu.



Häpeän ja kadun sitä, että se olin minä. Olin liian nuori ja itse perheetön, en oikeasti tiennyt mitä tein.



Tuo mies erosi sittemmin, oletin että minun takiani, mutta oikeasti varmaan siksi, että vaimo heitti hänet ulos. Miehen ja minun suhteesta ei lopulta tullut mitään - paitsi lapsi. Vauva oli parikuinen, kun mies petti minua ystäväni kanssa. Tavallaan siis sain mitä ansaitsin.



Viimeksi tänään mietin, että lähettäisin sille ex-vaimolle kirjeen tai kortin pyytääkseni anteeksi. Käsittääkseni hän kyllä nousi eron jälkeen jaloilleen ja voi paremmin kuin ex-miehensä kanssa koskaan.