Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sukunimi vai oma sukunimi?
28.06.2012 |
Ollaan vihdoin ja viimein menossa naimisiin. Nyt on sitten sukunimiongelma.
Mies ei halua ottaa minun sukunimeäni. Minä en tiedä, mitä tekisin. Mies haluaisi, että ottaisin hänen nimensä, muttei painosta.
Molempien nimet on ihan tavallisia -nen-päätteisiä. Miehen tosi yleinen, ei nyt ihan Nieminen mutta yhtä tavallista.
Minusta tuntuu TOSI oudolta, että sukunimeni olisi jokin muu kuin omani. Vaikka kuinka makustelisin, miehen nimi ei istu suuhuni. Tuntuu, että oma sukunimi on niin vahva osa identiteettiä.
Olen yrittänyt ehdottaa, että otetaan joku uusi, keksitty nimi. Ei kelpaa sekään miehelle.
Kommentit (29)
mikset sitten voisi vain pitää omaasi? Vai miksi epäröit? :)
Ääni siis omaa sukunimelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtaa omaa nimeäni toiseen. Kuka minä sitten oikein olisin?
Minusta se on ihan yleinen toimintamalli nykyään. Miksi kummankaan pitäisi vaihtaa sukunimeään?
Ja noi keksityt nimet on ihan kauheita.
Kumpikin pitää oman sukunimensä. Yksinkertaista. Ja hyvin toimii. MOT.
Lapset meillä äidin mukaan menneet, kuten yksinkertaisinta sekin.
Ei tarvitse uusia miljoonaa korttia, ja sama ruljanssi edessä kun lusikat menee jakoon :)
ÄLYTÖNTÄ ottaa jonkun toisen sukunimi, en minäkään haluaisi että mieheni olisi ottanut minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niin teki miehenikin. Otimme minun nimeni.
Sinuna pitäisin omani.
pidin omani, vaikka meillä sukunimet olisivat olleet todella lähellä toisiaan. Halusin olla omalla nimellä. Lapset on miehen nimissä ja nyt ovessa lukee tyyliin
Kokkonen - Kosonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uuden yhteisen sukunimen kanssa. Sinä pysyt sinuna ja miehesi miehenä. Eihän se yhteinen sukunimi mitenkään avioliittoa paranna tai tiivistä todellisuudessa.
Meillä mies ei halunnut minun sukunimeä, mutta hänelle oli ihan sama, otanko minä hänen sukunimeään. Olisin toisaalta voinut ottaakin ja yhdyssukunimikin olisi ollut kiva, mutta turhan pitkä yhdistettynä pitkähköön etunimeeni. Päädyin lopulta jäämään oman nimiseksi.
Niin ja meillä esikoinen oli syntynyt jo kun menimme naimisiin ja mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että lapset saavat minun sukunimen, kun kerran Suomessa asutaan (mieheni on muualta). Eli meillä miehellä on eri sukunimi kuin lopulla perheellä.
Meille tuo nimijuttu ei tuntunut kovin tärkeältä tuolloin eikä kyllä nykyäänkään. Ei minulla ole mitään tarvetta korostaa sitä että olemme avIoliitossa vieraille ihmisille.
mutta vaihdettiin kun eka poika syntyi. Mulle tuo oman sukunimen pitäminen oli alussa kova juttu, mutta myöhemmin ei väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin, että olen joku ihan kummajainen, jos pidän oman nimeni. Mun tuttavista vain ne naiset, joilla todella erikoinen sukunimi, pitäneet sen.
Voi olla, että mies silti kokee, etten ihan nyt sitoudu tähän liittoon...
esim. virtanen-nevalainen
vaikka yleisiä, nen.pääteisiä
näin tekisin jos oli ajankohtainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidin oman nimeni, en edes harkinnut miehen nimen ottamista. Myös lapset minun nimelläni. Tätä jotkut vanhemmat sukulaiset ovat kummastelleet, mutta kavereiden mielestä se oli täysin luonnollista. Niin ne ajat muuttuu ja hyvä niin! Olen myös iloinen, että olen itse osaltani ollut muuttamassa noita patriarkaalisia perinteitä, nainenkin voi jatkaa sukunimeä!
Eikä sillä ole mitään tekemistä sitoutumisen tai sen puutteen kanssa. Jos avioliiton vakaus on yhdestä sukunimestä kiinni, niin silloin ei kannata naimisiin mennäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset miehen nimiin, mutta sukunimessäni molempien nimet!
Moni tehnyt näin.:)
Erityisesti miehen sukulaiset eivät hyväksy muuta. Koska pahimmat feministitkin antavat tässä asiassa periksi, tätä asiaa ei mitenkään voida pitää nykyaikana minään tasa-arvokysymyksenä. Miesten tahtoa on hyvä kunnioittaa, jotta liitolle saadaan hyvä alku.
Valitse sitten se :D Minun miehen sukunimi on sellainen, että sitä en hävitä, vaikka tulisi minkälainenn ero tahansa (otin siis miehen sukunimen). Isommat tyttäret ovat jo nyt sanoneet, että ehdottomasti pitävät oman nimensä tulevaisuudessakin. On se sen verran kiva nimi, valitettavasti en sitä tänne viitsi kirjoittaa :D
Ei ikinä lapsille vaimon sukunimeä..!!
Äkikseltään kuulostaa sitä kuin vaimo olisi yksinhuoltaja ja hänellä uusi mies.
Erityisesti miehen sukulaiset eivät hyväksy muuta. Koska pahimmat feministitkin antavat tässä asiassa periksi, tätä asiaa ei mitenkään voida pitää nykyaikana minään tasa-arvokysymyksenä. Miesten tahtoa on hyvä kunnioittaa, jotta liitolle saadaan hyvä alku.
Kyllä meillä päin naiset pitävät hyvinkin usein oman nimensä, eivätkä kaikki ole edes "pahimpia feministejä" ;)
Alue: Aihe vapaa
Koska en tiennyt saammeko lapsia, en halunnut heti ottaa miehen nimeä. Mutta haluan että perheellä on sama nimi, kun on lapsia. Toi on niin henk.koht. juttu.