Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen sukunimi vai oma sukunimi?

Vierailija
28.06.2012 |

Ollaan vihdoin ja viimein menossa naimisiin. Nyt on sitten sukunimiongelma.



Mies ei halua ottaa minun sukunimeäni. Minä en tiedä, mitä tekisin. Mies haluaisi, että ottaisin hänen nimensä, muttei painosta.



Molempien nimet on ihan tavallisia -nen-päätteisiä. Miehen tosi yleinen, ei nyt ihan Nieminen mutta yhtä tavallista.



Minusta tuntuu TOSI oudolta, että sukunimeni olisi jokin muu kuin omani. Vaikka kuinka makustelisin, miehen nimi ei istu suuhuni. Tuntuu, että oma sukunimi on niin vahva osa identiteettiä.



Olen yrittänyt ehdottaa, että otetaan joku uusi, keksitty nimi. Ei kelpaa sekään miehelle.

Kommentit (29)

Vierailija
21/29 |
28.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, ota oma tai yhdistlmä, ei tarvitse sitten vaihtaa jos eroatte.

Vierailija
22/29 |
28.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä vaihdoin, mutta useampi taitaa nykyisin jättää vaihtamatta. Tiedän myös 5 miestä jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen. Aika monella tuntuu periaatteena olevan että nimi vaihtuu jos puolison nimi on kauniimpi tai harvinaisempi kuin oma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/29 |
28.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielellään neuvoisin sinun pitävän oman sukunimesi. Ainakin, jos olet omaa tuttavapiiriäni.



Miehen nimen ottamisella on kuitenkin puolensa: Jos mies urputtaa, että määräilet liikaa, niin aina voisit sanoa, että ei ole totta. Sinähän kannat miehen nimeäkin...

Vierailija
24/29 |
28.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksikäs ei, oma nimi tai miehen nimi , tai yhdistelmänimi.



jos lapsia, niin miehen nimi.





Jos olisin mies, en ikinä ottaisi naisen sukunimeä, sen erikoisuuden takia.. Mitä se miehestä kertoo.... hame päälle sellaiselle miehelle.

Vierailija
25/29 |
29.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on edelleen isäni nimi. Ja lapsillani taas on heidän isänsä nimi. Lapset eivät näe tässä mitään outoa tai kummallista, mutta nyt on tullut eräs kiusallinen asia vastaan.



Aikaisemmin hoidimme kaikki lasten neuvolakäynnit yms. miehen kanssa yhdessä, mutta nyt olen käyttänyt lasta yksin esimerkiksi toimintaterapiassa. Kun on juuri juhlinut kymmenettä hääpäivää, tuntuu oudolta ja suorastaan loukkaavalta, että joku kysyy minulta, että onko lapsen isä vielä mukana kuvioissa. Minulla kuitenkin on kaksi sormusta.



Ei kai se eroaminen nyt sentään niin tavallista ole, että automaattisesti oletetaan, että jos lapsella ja vanhemmalla on eri nimi ja toinen vanhemmista ei ole paikalla, niin vanhemmat ovat eronneet? Kymmenen avioliittovuoden jälkeen sitä pystyy jo olemaan hetkisen erossakin.

Vierailija
26/29 |
29.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

no jos olet valmis ottamaan jonkun ihan uuden sukunimen niin varmaan menee se miehenkin nimi yhtä isolla identiteetinmuutoksella.



Mä halusin, että koko perheellä on sama nimi, mies sai päättää kumman otetaan ja valitsi mun nimen (hitusen harvinaisempi mutta ihan "tavallinen" nimi kumminkin). Mulle oli ihan sama, mutta halusin että kaikilla on kuitenkin sama nimi (eli en olis väkisin omaani pitänyt).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/29 |
29.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin menen ensi kuussa naimisiin, ja otan ehdottomasti mieheni nimen. Omani on tavallinen -nen-päätteinen, josta en ole ikinä tykännyt, pitkä ja hankala (tyyliin "Mäkeläinen"). Miehellä lyhyt, kaunis, simppeli ja sointuu etunimeni kanssa yhteen. IHANA viimein päästä omasta nimestä eroon! =DD

Vierailija
28/29 |
29.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ryhdikkäät ja ytimekkäät sukunimet, joten kummallakaan ei tarvetta päästä -nen kierteestä eroon :)



Päätin pitää oman nimeni ja se sopi miehellekin. Miksei sopisi? Lapsilla on miehen sukunimi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/29 |
29.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka pitkään aprikoinkin mutta kun silloin ei vielä voinut pitää pelkästään omaa nimeä ja yhdistelmänimi tuntui tyhmälle.

Miehen sukunimellä ajattelin nyt sitten mennä lopun ikääni. Ei sillä sukunimellä loppujen lopuksi niin suurta väliä ole.