Lue keskustelun säännöt.
olen kova manipuloimaan ja kostonhimoinen
28.06.2012 |
Mun on vaikea päästä yli kärsimistäni vääryyksistä. Samoin minua inhottaa esim. lapset jotka haistattelevat, kiusaavat tai syrjivät lastamme. Yleensäkin olen aika kyllästynyt ihmisten minä-minä asenteeseen. Että toisista ei tarvi välittää, tärkeintä on se mitä minä haluan.
Esim. lapsen kaverin äiti soittaa meille, että voisko teidän Peetu tulla meidän Kallen kaveriksi kun Ville, Jomppe, Pera ja Niko ei päässeet. Miksi pitää loukata sanomalla että lapseni on viimeinen vaihtoehto. Eikö voi vain kysyä Peetua kylään,ilman tollasta typerää, se ja tää ja toi ei päässeet niin armosta sit teille soiteltiin.
V***u miten dorkaa käytöstä.
Kommentit (6)
Mitä pahaa siin on et luettelee kaikki ne 10 tyyppiä joita kysyttiin ennen teiän Peetua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan rehtiä ja suoraselkäistä menoa. Tässä minäkeskeisessa maailmassa sitä vain on kovin vaikea löytää.
Jos lapsi ajetaan jostain seurasta toistamiseen pois, ja sitten kun nämä poisajajat tulevat hakemaan ulos, sä sanot et ei Peetu nyt voi tulla ja morjens. Mun mielestä se on lapsen suojelua. Lapsi ei välttämättä pienenä aina ymmärrä tulleensa vedätetyksi.
Me asuttiin ennen tyypillisessä lähiössä, ja meno oli just tätä. Lopulta kyllästyin, ja muutettiin sitten pienempään asuntoon paremmalle alueelle. Voin sanoa että kannatti. Nyt lapsi on päässyt verkostoitumaan kunnolla. Mitä vähempi lapsia, sen mukavempi lapsella on olla - kaikki ovat kavereita keskenään, ja paras ystäväkin löytyi heti. Toki nyt on hieman painetta lapsen harrastuksiin ja koulumenestykseen, mutta mielummin näin kuin painetta lapsen menestykseen sosiaalisessa elämässä.
kun olet tuollainen. Jos elämän ottaa vähemmän henkilökohtaisesti, on helpompaa.
Pienet tontit, paljon lapsiperheitä joissa pikkulapsia. WT meininki.
Miten omien lasten murheet ja asiat voi olla ottamatta henk.koht? Miksi typeryyttä pitää sietää ja rumaa käytöstä?