Miksi ujoja ja hiljaisia lapsia ei pyydetä mukaan?

Vastuu on vanhemmilla. Heidän tulisi hyväksyä lapset ujoina ja kasvattaa lapsilleen hyvä itsetunto. Silloin ujokin lapsi kykenisi liittymään joukkoon halutessaan.

Ehkä ujoille tekisi hyvää olla joskus samanlaisen ujon seurassa. TAjuaisi käytönnön tasolla että ei hitto, tommonen ei vaan toimi.

Minulla on ns ujo lapsi eli tempperamentiltaan hitaasti lämpenevä. Hänellä on samanlainen ystävä, heillä ei ole keskenään mitään ongelmia leikeissä. Alkukankeuden jälkeen juttu luistaa. Voi kun muutkin jaksaisivat odottaa että ns ujo lämpenee.

Otitko itse lapsena hiljaisemmat huomioon?

Miettikää työpaikkoja. Kuinka monessa saa rauhassa tehdä töitä ilman että pomo haluaa että kehittäisit sitä jotenkin. Meillä ainakin vähän väliä saa kuulla pomon suusta että osallistukaa, puhukaa palavereissa, olkaa äänessä, vaikuttakaa jne.

hiljaisella ihmisellä sen sijaan saattaa olla erittäin hyvä itsetunto.

kuin yli-itsevarmoja koko ajan äänessä olevia päällepäsmäreitä. Ei kaikkien tarvi olla samanlaisa.

Otitko itse lapsena hiljaisemmat huomioon?

Musta oli kamalaa, jos lapsi ei puhunut juuri mitään, tuijotti vaan ja vetäytyi. Olin vähän arka lapsi ja oli hauskempaa olla avoimemman ja puheliaamman kanssa, niin tuli juteltua jotain.

menee yhtälailla pyytämään ujoa kaveria leikkimään, mutta usein tämä ujo ei sitten uskalla saman tien lähteä. Tyttöni ajattelee sitten, ettei toinen halua olla hänen kanssaan. Pahoitti tästä ennen usein mielensäkin, mutta on nyt oppinut, ettei hänessä ole vikaa vaan toinen on ujo. Mutta ei sosiaalinen lapsi jaksa kerjätä itselleen ujosta seuraa, jos tarjolla on yhtä sosiaalinen kaverikin.