Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Valittiin väärät kummit lapsillemme.
27.06.2012 |
Kummeja ei kiinnosta lapsemme ollenkaan.
Nytkin on tytön synttärit tulossa ja kaikki 4 kummia ilmoitti, että ei ole tulossa. Ainoastaan yhdellä on hyvä syy tähän. Muita ei vain kiinnosta.(kysyin asiaa suoraan)
Kummeja ovat mieheni sisko ja hänen miehensä, minun siskoni sekä minun ja mieheni yhteinen kaveri.
Ja nyt joku keksii varmasti kommentoida, että meitä kiinnostaa vaan kalliit lahjat.
Se ei pidä paikkaansa.
Minusta kummius ei ole sitä, että kannetaan sylikaupalla kalliita lahjoja muiden penskoille vaan sitä että oltaisiin mukana lapsen elämässä edes jollain tasolla.
Viimeeksi lapset ovat tavanneet kummeja noin vuosi sitten.
Ollaan pyydetty heitä käymään ja kysytty voitaisiinko me tulla heille.
Aina keksivät jonkun tekosyyn miksi ei voida nähdä.
Minua surettaa lapsien puolesta.
Vauvavuosina kummit kävivät ahkerasti kylässä ja pitivät aktiivisesti yhteyttä.
Ainakin tiedetään, että ei heitä pyydetä seuraavan lapsen kummeiksi.
Ärsyttää. jos heitä ei kiinnosta niin olisivat sitten kieltäytyneet, kun heitä pyydettiin.
Kommentit (44)
kummilastaan? Mulla se tilanne, aina mennään ristiin tai joku sairastuu tms. Kyse ei ole siitä ettei haluaisi, arki vaan vie :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se nyt kumma että kummilapsille pitäisi niitä lahjoja urakalla kantaa!!?! Tottakai jokin pieni synttärilahja ja joululahja.. mutta ei sitä lompakkoa kummilapseen tyhjennetä! Ja en kyllä ymmärrä että kummius olisi sitä että kerran viikkoon kuuluisi käydä kyläilemässä!??!! Joka niin tykkää ja haluaa tehdä niin tehköön, mutta meitä on monenlaisia ihmisiä eikä kaikki ole niin kovia kyläilijöitä ja aina menossa jonnekin, suku voi olla tärkeä ja kummilapset myös ilman että he menisivät oman elämän edelle!
Ja tosiaan mikä se kummin perimmäinen tarkoitus on; ohjata lasta kristinuskon tiellä, ei suinkaan lahjominen!
...niin ja siis tosiaan, mielestäni olennaisempaa olisi että lapsi näkee sukuaan, eli niitä TÄTEJÄ joita kutsuttu kummeiksi. (outoa että itketään että lapsi ei näe kummiaan kun pitäisi ehkä ennemmin puhua siitä sukulaisesta)..vaikea selittää mitä tarkoitan...
...kyläilivätkö ne ihmiset joita kutsuit kummeiksi ennen kastajaisia usein vai yhtä harvakseltaan kuin nyttenkin?
Itse annan kummilapselle 100e vuodessa-->; 50e synttäreillä ja 50e jouluna. Ei tosiaan ole iso raha ja jokainen voi miettiä että jos ei ole edes 50e vuodessa laittaa kummilapseen niin kannattaa jättää se virka sellaiselle jolla on!
Sinulla ilmeisesti on vain tuo yksi kummilapsi, kun pidät 100 euroa vuodessa pikkusummana?
Meillä on viisi kummilasta. Kummiudesta kieltäytyminen on sen verran suuren kokoluokan asia, ettemme ole kerta kaikkiaan kehdanneet. Enemmän on ihmetyttänyt, miksi esim. tietyt sukulaiset ovat halunneet kummeiksi juuri meidät.
Parhaamme mukaan pyrimme muistamaan kummilapsiamme: käymme kaikkien synttäreillä ja viemme silloin lahjan + muistamme jouluisin sekä kummilasta että koko hänen perhettään. Lähetämme yleensä nimipäiväkortin ja aina matkustaessamme kortit ulkomailta. Se, miten usein tapaamme kummiperheitä "muuten vaan" vaihtelee: ystäväperheitä useammin, sukulaisperheitä pari kertaa vuodessa. He yleensä kutsuvat muidenkin lastensa synttäreille, joten siinä tulee nähtyä.
Mutta sitten tuleekin tämä vaatimus tietyn suuruisesta lahjasta. Minusta on mautonta vaatia kummeilta "kunnon lahjoja" tai nimetä joku tietty summa, joka ainakin pitäisi käyttää kummilapsiin. Yhdenkin perheen vanhemmat haluavat meidän keräävän heidän lapselleen hopeaa. Yhden jälkiruokalusikan hinta on noin 100 euroa! Minusta ei ole millään muotoa kohtuullista odottaa kummeilta tämäntyyppisiä lahjoja. Jos kummin tehtäväksi ajatellaan lapsen kasvatukseen osallistuminen tai ylipäätään kiinnostuksen lasta kohtaan, voisi edes lahjojen miettimisen jättää heidän omaksi tehtäväkseen sen sijaan, että sanelee kalliita toiveita, jotka tuskin ovat edes kummilapselle itselleen mieluisia.
Joskus tulee mietittyä sitäkin, miten yksipuoliseksi kummisuhde helposti muotoutuu. Olemme tahattomasti lapseton pari, joten emme välttämättä koskaan pääse valitsemaan kummeja omille lapsillemme. Viidestä kummilapsestamme olemme kuuden vuoden aikana saaneet yhteensä kolme valokuvaa (yhdestä lapsesta passikuvan ja tarrakuvan, toisesta valokuvaamon yksivuotiskuvan). Lisäksi yhdellä ystäväperheellä ja yhdellä sukulaisperheellä on tapana antaa joululahja myös meille.
Sanoisin, että meillä kyllä menee vähintään se 50 euroa vuodessa per kummilapsi. Sitten kun kerrotaan tämä vaikkapa kymmenellä vuodella, olemmekin käyttäneet toisten lapsiin jo 2500 euroa varsin pyyteettömästi... Huh.
Hei, ymmärrän kyllä että harmittaa. Itselläni on yksivuotias lapsi jolla on 4 kummia, mutta ei toistaiseksi suurempia pettymyksiä. Minulla on poikavauva ja olin ikionnellinen kuin serkkuni (joka asuu 400km päässä meistä) Pyysi minua lapsen toiseksi kummiksi. Harmittaa vain itseä kun ei tule nähtyä usein, en tiedä tuleeko joululahjoja läheteltyä kun paikalla en ole, mutta aina kun käyn kylässä vähintään 2kertaa vuodessa jolloin tykkään viedä jotain kivaa tytölle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme kummilasta on. Ja vain yksi perhe sellainen, joiden kanssa olemme säännöllisesti ja luonnollisesti tekemisissä. Ts. lapsen äiti on paras ystäväni. Lapsi taas... ei herätä enää kummillisia tunteita, koska on ärsyttävä pentu. Mutta enivei. Nämä kaksi muuta kummilasta sitten.. Toisen kanssa ei oltais tekemisissä kun ihan satunnaisesti ilman tätä kummiutta. Nyt on pakko yrittää olla edes kiinnostunut, ja järkätä treffejä. Ja harmittaa lapsen puolesta, kun ei olla kiinnostuneita :/ Olisi pitänyt aikanaan kieltäytyä.
Ja kolmas, olemme lapsen äidin kanssa niin eri aaltopituuksilla, että tuskin meistä kovin läheisiä koskaan tulee.
Näillä spekseillä olemme mieheni kanssa todenneet, että ei kiitos enää kummilapsia. Tai jos miehen sisko sattuisi hankkiutumaan raskaaksi (mikä olisi mahtavaa) niin pyydettäessä ryhtyisin kummiksi ilomielin. Mutta tässä tullaankin taas siihen, että miehen siskon kanssa olemme vähintään viikottain tekemeisissä ilman mitään kummihommia.
Kyllä vika on teidän itsenne, olette valinneet kummit väärin. "Me valitsimme" on tuossa se, mitä teidän kannattaa mietttiä. Vanhemmat olettavat, että he valitsevat kenet vain tahtovat. Näinhän se sitten meneekin, sillä kummiudesta ei voi kieltäytyä.
Sen sijaan useinkaan vanhemmille ei ole selvää, miten kummiehdokas ottaa roolinsa. Vanhemmat vain olettavat kummi suhtautuu rooliinsa juuri niin kuin vanhemmat odottavat, mutta ei ole sovittu eikä puhuttu etukäteen asiasta.
Näyttää että pahoitit mielesi, kun kummit ei saavu synttäreille, mutta kerroitko näille kummeille jo ehdokasvaiheessa, että toivot heidän olevan paikalla aina synttäreissä? Vai oletitko vain, esim. oman perhetaustasi vuoksi, että kaikki ihmiset pitävät itsestäänselvänä että kummein ollessaan saapuvat aina synttäreille? Nykyihmisten arvomaailma on moninaista, ja monet 'vanhat tavat', joihin voisi laskea mm. synttärien perinteisen vieton, ovat hajonneet. Lasten synttärit ovat monelle epämieluisa tapa viettää sitä vähää vapaa-aikaa jota heillä on.
Jos haluatte kummin, joka toimii niin kuin te odotatte, niin kertokaa toki ehdokkaalle mitä te odotatte, ja antakaa hänen vakavasti miettiä haluaako ja uskooko hän täyttävänsä odotuksenne.
Kristillisyydessä on olemassa kummin velvollisuudet, ne saa kirjallisestikin. varmistitteko että kummiehdokas tunsi ne tai pääsi tutustumaan niihin ennen kuin "valitsitte" hänet? (Ohjeissa ei tietääkseni lue sellaista, että kummin tulee olla paikalla synttäreillä).
Miehelleni kävi pakkokummina ikävästi.Hänen veljensä halusi hänet kummiksi. Vaikka mieheni kieltäytyi heti, niin suku pakotti hänet kummiksi. Tilanne oli sama kuin sinulla ap, lapsella oli muitakin kummeja, mieheni yksi (pakotettun) heidän joukossaan. Mieheni ilmoitti jo ennen ristiäisiä, että hän ei ehdi lapsen kanssa olemaan, eikä tule osallistumaan synttäreille yms. Mutta miten kävi? 10 vuotta hänelle saapui kutsuja synttäreille yms, ja kun ei mennyt/emme menneet, lasten äiti murjotti.
Tämä kaikki, vaikka mieheni oli kieltäytynyt kummin osasta etukäteen.
Joten älä seuraavalla kerralla noin vaain valitse, tai voit syyttää vain itseäsi, et kummeja. Toivottavasti löydät sellaisen kummin kuin haluat, sellaisen joka iloisena muumimammana saapuu leikkimään lastesi kanssa, antaa lahjoja ja osallistuu synttäreille, ja muutenkin uhrautuu lastesi eteen. Mutta pelkään että he ovat harvassa nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mieheni kanssa kummeja vanhan naapurin lapselle. Emme ole olleet edes ristiäisissä vaan pennun äiti ilmoitti nimemme papille. Mieheni ei edes tunne perhettä, olin itse vain äitituttu hiekkalaatikolta. Saimme kummikirjan ja annoimme sitten kakaralle lusikan, kalliin ja kaiverretun. Olemme muuttaneet pois ja emmekä ole olleet missään tekemisissä tämän pennun tai hänen äitinsä kanssa saati, isän ja sisarusten. Kummia ei voi kirkonkirjoista poistaa, joten siellä olemme vaikkemme halua. Lapsen äidillä oli mielenterveysongelmia ja siksi kaiketi ilmoitti meidät, en muuten ymmärrä. Emme olleet ainoita kummeja, joten ihan hyvillä mielin olemme tehneet selkeän pesäeron heistä. Oksettaa koko pentu perheineen!! YÖK!!!
Onpa tosi kurjaa ja kummallista, ettei kummit tule edes pistäytymään synttäreille, jos eí ole jotain menoa, joka todella sen estää. Terassireissu ei voi sellainen olla, jos reitti vielä kulkee siskontytön / kummilapsen kodin ohitse... Onko siskollasi alkoholiongelma, kuulostaa vähän siltä "kantapaikkoineen", sorry.
Olisin itse todella ihmeissäni ja loukkaantunut, jos isovanhemmat ja kummit eivät haluaisi tulla lapsen päiville. Todelliset menot ovat asia erikseen, mutta se ettei KIINNOSTA niin huhhuh :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kävi niin hauskasti, että meitä pyydettiin lapsen kummiksi, vaikka itse en kuulunut kirkkoon ja siis sanottiin vain että ei se mitään vaikkei kuulukkaan tai käy kirkossa.. Ja siis luulivat varmaan että olen siis pakana, mutta heille se oli samantekevää.. huhhhuh! Ja siis totuus on että itse olen uskovainen mutta tämä perhe joka kastoi lapsen ei ole kovinkaan uskovaista porukkaa... Ja minua pöyristytti tässä se että suoritetaan uskonnollista toimitusta ilman minkäänlaista uskoa ja kummi onkin heille joku ihan muu kuin olisi tarkoitus..!
Kaikenhuipuksi emme ole ikinä vierailleet heillä mitenkään ahkerasti, ja nyt myöhemmin odotetaan jotakin ihan muuta...
En olisi kummiksi halunnut suostua kun arvattiin että sitten nokitellaan että "ette ole kummilastanne käyneet katsomassa".. mutta jos kieltäydyt niin siitäkin loukkaannutaan..ja siitä se sota vasta syttyisikin!
Olen sitä mieltä että tärkeämpää on että lähimmät sukulaiset voisivat tulla sinne synttäreille, mutta tuo kummi sitä kummi tätä niin ei kyllä mene jakeluun! Voihan kummi vaikka muistaa kummilapsensa syntymäpäiviä kortilla. Miksi siitä pitää tehdä suuri numero?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, ikuinen inhokkiaiheeni... Minulla on 3 kummilasta, joista 2 asuu 200km päässä ja yksi 30km päässä. Yhteyttä tulee eniten pidettyä serkkuni lapseen, tuohon joka asuu lähimpänä. Ei sen vuoksi, että välimatka on lyhin, vaan siksi, että heillä ei ole koskaan mitään oletuksia tai piilo-oletuksia, ei painosteta, ei syyllistetä jos treffit ei sovi, ei kuulosteta loukkaantuneelta jne. vaikka ei vähään aikaan oliskaan nähty/soiteltu ja yhteydenpito ja vierailut ovat vastavuoroisia. Tehdään koko porukalla kaikkea kivaa tai joskus vain pojan kanssa kolmestaan. On tosi kivaa ja rentoa nähdä, eikä tapaamiset tunnu velvollisuudelta ollenkaan!
Nämä kaksi muuta ovat ystävien lapsia. Ystävyys kyllä muutti kummasti muotoaan kun siihen liitettiin tämä kummiasia. Yhtäkkiä kahdenkeskinen ystävyys sisältääkin aina myös lapsen ja kummina minun oletetaan olevan aina kiinnostunut jauhamaan niistä kuulumisista. Kahdestaan ei tehdä enää juuri mitään, koska välimatkan takia nähdään vain parin kuukauden välein ja silloinkin oletetaan, että tulen nimenomaan lasta katsomaan. Ystävät lapsineen eivät ole kertaakaan 6 vuoden aikana tulleet meille kylään, mutta auta armias jos me ei näyttäydytä siellä parin kuukauden välein niin jo alkaa puhelin soida ja huokaillaan ja marttyrisoidaan, että kumma kun ollaan niin kiireisiä, että "olisi niiiiin kiva nähdä" ja plaa plaa. Aina pitää olla keksimässä tekosyitä miksi ei nyt voi lähteä viikonlopuksi sinne kirkuvan lauman keskelle...
Aina oletetaan, että synttäreille mennään, oli mitä menoa tahansa. Jos on joku ehdoton syy olla menemättä, niin ei auta. Sitten pitää seuraavana tai sitä seuraavana viikonloppuna matkustaa sinne. Ei siis puhettakaan, että koskaan voisi jättää väliin. Ottaa vaan niin päähän nuo synttäritkin, kun meillä opiskelijoilla menee yksistään bensoihinkin paljon rahaa ja siihen lahjat päälle. Ja tosiaan aina saadaan me raahautua sinne. Sitten syödään aina viikonloppuna useamman kerran ulkona, haetaan pitsat tms. joten me saadaan vielä maksaa omat ruoatkin!
Näiden akhden kummilapsen näkemiseen liittyy niin paljon ärsyttäviä piirteitä ja rasittavaa velvollisuudentunnetta, että se on alkanut nakertaa kiinnostusta koko kummiasiaa ja lasta kohtaan. Nämä kaksi perhettä eivät myöskään ymmärrä sitä, että me ollaan molemmat osan viikonlopuista töissä ja ettei jakseta jokaista vapaata viikonloppua uhrata heille. On nimittäin muitakin tärkeitä ihmisiä, joita haluaisimme nähdä. Jos käydään molemmissa paikoissa kerran parissa kuukaudessa, tarkoittaa se meille sitä, että aina 1 vkoloppu kuussa tuhraantuu siihen. Kolmesta jäljelle jäävästä ollaan ainakin 2 töissä ja joskus olisi ihan kiva olla kahdestaankin... mutta ei mene jakeluun :(
Ei minusta ole ollenkaan omituista, jos kotakuta ei kiinnosta lähteä lastensynttäreille. Ei itseänikään nuorempana ja lapsettomana kiinnostanut kavereiden lasten juhlat, tosin en ole kenenkään kummi. Ja oli alkoholiongelma eli ei saattaa terassi olla nuorelle ihmiselle paljon paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin kiusalliset lastenkutsut. Ehkä se sitten muuttuu jos sisko perheellistyy itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on kuitenkin ohi kulkemassa terassille?? Mun mielestä "kantapaikka" kuulostaa tosi...hmmm.. mielenkiintoiselta. Veikkaan kyllä ongelmaa tuolla kantis-siskolla.
Ei minusta ole ollenkaan omituista, jos kotakuta ei kiinnosta lähteä lastensynttäreille. Ei itseänikään nuorempana ja lapsettomana kiinnostanut kavereiden lasten juhlat, tosin en ole kenenkään kummi. Ja oli alkoholiongelma eli ei saattaa terassi olla nuorelle ihmiselle paljon paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin kiusalliset lastenkutsut. Ehkä se sitten muuttuu jos sisko perheellistyy itse?
jos on kuitenkin ohi kulkemassa terassille??
Äidit on näännyttäneet itsensä leipomalla ja laittamalla synttäreitä. Joten arvaat varmaan mitkä ilmeet ja myöhempi murjotus odottavat niitä, jotka kehtaavat tulla paikalle ihan vain "vartiksi näyttäytymään".
Minä en ymmärrä miksi lapselle pitää nimetä noin monta kummia? Se kaksi on oikein hyvä luku.
Sanoisin, että tässä asiassa VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN.
Jos siis olisitte valinneet vain esimerkiksi tuon miehesi siskon ja hänen miehensä, niin voisi kuvitella että he varmasti yrittäisivät enemmän päästä tulemaan paikalle jne.
Minua pyydettiin joskus kummiksi ja olin todella innoissani asiasta!!! Mutta vasta ristiäisissä selvisi, että olinkin vain yksi neljästä kummista. Sen jälkeen kiinnostus lopahti kun en edes päässyt sylikummiksi :(
Sitä jotenkin ajattelee nyt niin että kun on kerta niin monta kummia niin kyllä NE MUUT hoitaa. Ja sylikummi miehensä kanssa sitten on ne pääkummit. Minä olen vain nimi paperissa.
Lisäksi asun kaukana kummilapsestani, joten oikeastaan ainoa "kummiuden toteuttaminen" on se että ostan synttärilahjan ja joululahjan. Ja se ei kyllä pitäisi olla kummiudessa SE JUTTU.
Tulee se vaikutelma, että on haluttu vaan lapselle mahdollisimman paljon lahjoja kun on valittu monta kummia...
Omille lapsillemme olemme valinneet molemmille tuttavapariskunnat, jotka ovat olleet todella innoissaan kummiudesta. Kummius on mielestäni kiva juttu lapselle ja olisi hyvä että se säilyisi vaikka lapsia ei enää kirkollisesti kastettaisikaan. Kummi on sellainen nimetty läheinen ihminen. "Esikuva", lapsi voi tuntea olonsa vielä enemmän turvalliseksi kun juuri hänelle on valittu juuri ne tietyt kummit.
On sitten paljon vanhemmista kiinni, kuinka hyvin he onnistuvat valinnassaan ja onko heillä edes valinnan varaa paljon.
Hei, ymmärrän kyllä että harmittaa. Itselläni on yksivuotias lapsi jolla on 4 kummia, mutta ei toistaiseksi suurempia pettymyksiä. Minulla on poikavauva ja olin ikionnellinen kuin serkkuni (joka asuu 400km päässä meistä) Pyysi minua lapsen toiseksi kummiksi. Harmittaa vain itseä kun ei tule nähtyä usein, en tiedä tuleeko joululahjoja läheteltyä kun paikalla en ole, mutta aina kun käyn kylässä vähintään 2kertaa vuodessa jolloin tykkään viedä jotain kivaa tytölle:)
Tästäkin viestistä paistaa läpi, että kysymys on ennen muuta kummilapsen vanhempien pettymyksestä, ei kummilapsen itsensä.
Valtavia intohimoja nykyään tuntuu liitettävän kummiuteen. Minä aikoinaan tapasin kummejani lähinnä kesäloman yhteydessä, kun mentiin mummolaan auttamaan heinätöissä. Mies ei ole tavannut kummejaan vuosikymmeniin, lapsuusaikanaankin vain muutaman kerran. Eikä meistä kumpikaan tunne jääneensä mistään valtavasta paitsi. Muita ihmisiä ja sukua on riittänyt ympärillä ihan mukavasti.
omien lasteni kummit eivät juurikaan ole olleet missään yhteydessä lapsiin. Paitsi muutama, jotka ovat läheisiä ystäviä.
Oma kummisetäni ei ikinä ole ollut kanssani missään yhteydessä. Itselläni on suuri liuta kummilapsia, joista useaa rakastan aivan aidosti ja haluan olla yhteydessä. Muutamien kanssa tiet ovat hiukan eronneet johtuen pääasiassa välimatkasta (meillä ei ole autoa ja minulla on itselläni pieniä lapsia, jote kulkeminen on hiukan kinkkistä) tai siitä, että kummilapsen vanhemmat eivät itse ole ikinä yhteydessä, eli kummius on täysin yksipuolista. Odotankin, että kummilapseni kasvavat niin isoiksi, että heidän kanssa voi olla yhteydessä suoraan ja heitä voi kutsua vaikkapa kylään.
Ap sanoit: "sedät ja tädit ovat kohta läheisempiä kuin kummit"
HALOO, eikö sedät ja tädit tule ollakin läheisempiä?? Täh? Minusta voit mennä itseesi.
Itse olet kummit valinnut, olisit sitten tehnyt jonkin kummitestin ajattelemillesi ihmisille? Jos haluat, että kummi on aktiivisesti mukana lapsen elämässä, sinun olisi pitänyt kertoa se etukäteen.
Alue: Aihe vapaa
Olen mieheni kanssa kummeja vanhan naapurin lapselle. Emme ole olleet edes ristiäisissä vaan pennun äiti ilmoitti nimemme papille. Mieheni ei edes tunne perhettä, olin itse vain äitituttu hiekkalaatikolta. Saimme kummikirjan ja annoimme sitten kakaralle lusikan, kalliin ja kaiverretun. Olemme muuttaneet pois ja emmekä ole olleet missään tekemisissä tämän pennun tai hänen äitinsä kanssa saati, isän ja sisarusten. Kummia ei voi kirkonkirjoista poistaa, joten siellä olemme vaikkemme halua. Lapsen äidillä oli mielenterveysongelmia ja siksi kaiketi ilmoitti meidät, en muuten ymmärrä. Emme olleet ainoita kummeja, joten ihan hyvillä mielin olemme tehneet selkeän pesäeron heistä. Oksettaa koko pentu perheineen!! YÖK!!!