Te joilla kolme lasta tai enemmän!

ja on kyllä pakko todeta, että siinä on iso ero, onko lapsia kolme vai viisi. Kolmea ehtii vahtia ihan hyvin. Viittä aina ei.



Isommassa porukassa on toki se etu, että isommatkin jossain vaiheessa tajuavat vähän katsoa pienempien perään.



Minä olen kanssa tiukkisäiti ja ehkä vähän ylisuojelevakin. Yritän siis vahtia jokaista niin hyvin kuin ikinä voin. Silti kuuden lapsen kanssa tulee jo tilanteita niin, että en vain voinut mitään.



Useimmiten kyse on harmittomista jutuista, kuten että lapsi ehtii käydä kaatelemassa litran vettä huoneensa matolle ennen kuin huomaan mitään.



Joskus on ollut vaaranpaikkoja. Viime kesältä muistan, kun yläkerrassa oli unohtunut yksi iso ikkuna ihan apposen auki ja silloin 3-vuotias oli päättänyt kurkistella siitä ikkunasta ulos. Kävelin sitten pihalla kastelemassa kukkia, kun tajusin, että lapsi keikkuu rintakehää myöten ikkunasta.



Mutta joka kerta räpätän ja ripitän jokaisesta tyhmyydestä, niin että en kyllä anna mennä miten sattuu.

kävi viime viikolla juuri tilanne, että olin hetken pois keittiöstä minne 2 ja 4 v jäivät keskenään. Olivat sitten avanneet ikkunan ja menneet kunnolla kurottelemaan siitä ulos. Tulin paikalle kun 2v oli kyyryssä pää ja kädet ulkona ikkunasta ja sain napattua kiinni, joten ei tipahtanut eikä mitään käynyt, mutta oli siinä aikamoinen riski. Monen metrin pudotus asfalttiin siis siinä alla.



Veden ja autoteiden äärellä vahdin silmä kovana, mutta kotona ei pysty samalla tavalla olemaan jatkuvasti silmät selässä kun kotitöitäkin pitää tehdä. Toivottavasti mitään ei kuitenkaan satu jatkossakaan.



Niin ja joskus liikkuessa tulee tilanne, kun vanhin lapsi lähtee juoksemaan edeltä, keskimmäinen saa raivarin ja jää makaamaan maahan ja nuorin lähtee säntäämään esim. vanhimman perään. Näissä mulla on aina prioriteettijärjestys että nuorimman perään lähden ensin, koska se on tapaturma-alttein, ja jos sillä aikaa taakse jääneelle keskimmäiselle sattuu jotain, niin sille en voi mitään.

mutta todellakaan ei kuulosta normaalilta ap:n naapurin touhu. Viittä lasta on varmasti hankala valvoa, mutta tietyistä perusasioista täytyisi pitää kiinni tavalla tai toisella.



Niin, ja meillä on kolme lasta, joista kaksi on jo koululaisia eli eivät täysin vahdittavia. Pienin on taapero ja siinä iässä, ettei voi hetkeksikään päästää silmistään. Siitä kyllä olemme tarkkoja, että tiedämme missä isommat lapset ovat ja että he noudattavat yhdessä sovittuja sääntöjä.

mutta mielestäni pitää mitoittaa toimet siten, että pystyy vahtimaan kaikkia. Kun lapset oli pienempiä en esim lähtenyt yksin kaupungille tms jossa en voinut olla varma ettei kukaan säntää auton alle jne. Vähemmän vakavissa asioissa tietysti joutuu joskus joustamaan, esim juuri tuo kaataa litran vettä lattialle kun äiti on pyyhkimässä toisen pyllyä. Tosin vaikka olisi vain yksi lapsi, tuskin vahtisin haukkana vieressä tuollaisia asioita.

muksut 10v, 8v, 6v ja 2v. Ei, ei niitä joka hetki ehdi vahtia, eli en kulje perässä kyttäämässä mitä tekevät. MUTTA tiedän koko ajan ketkä ovat kotona, missä ja mitä tekevät. Ei tosiaan ole asiaa kaiteille keikkumaan kellään, sen enempää kuin ronkkimaan hellan namiskoita, leikkimään tiskarilla tms. Onhan sitä useammankin lapsen vanhemmalla korvat päässä, ja niiden käyttäminen on ihan suotavaa. Äänestä voi päätellä paljonkin, ja jos joku muksuista järjettömiin temppuihin ryhtyy, niin sitten on seurauksena se, että ko muksun on pysyttävä siinä silmän alla, eli istuu sitten penkissä siinä mun vieressä kun teen jotain muuta tärkeää. Kai sitä vahtimaan pystyy muutoinkin kuin perässä koko ajan juoksemalla? (Juu yhden lapsen kanssa en osannut, enkä vielä kahdenkaan, mutta kolmannen kohdalla oppi nopeasti, kun en osannut itseäni kloonata.)

Mitähän tällaisten tapausten pääkopassa liikkuu? jalkojenvälissä on kyllä elämää, mtta kun se ei riitä, jos aioitaan järjellisiä jälkeläisiä kasvattaa.

Kun lapsia on monta (meillä 5) pitää olla aika tiukka kuri ja valvonta, juuri siksi ettei homma karkaa käsistä. Ja isommat on opetettava vahtimaan pienempiään. Ei siten ettei vastuu olisi vanhemmalla, vaan siksi ettei kellään ole viisiä silmiä.



Vaaranpaikat on eliminoitava. Meillä on ollut kerrostalossa asuessa esim aina parvekelasit juuri siksi ettei kukaan tippuisi. Ja niin edelleen. Lasten paljous vaatii vanhemmilta sitä että organisoidaan ja johdetaan laumaa hyvin. Siinä sitten onnistutaan vaihtelevalla menestyksellä.

että katoilla kiipeilevät, ei niitä tarvitsekaan enää vahtia. Lapsilla pitää olla selvät säännöt ja tiukka kuri (mikä taas ei tarkoita hakkaamista), niin että vahtimattakin tietää etteivät tee typeryyksiä.



Kuulostaa siltä, että ei ole jaksettu kasvattaa eikä vahtia.

Meillä on neljä lasta (9, 8, 5, 1).



Uskallan sanoa, että olen lähes koko ajan kartalla missä varsinkin pienimmät menevät. Haluan että kotona tiedän ns.turvalliset alueet ja vaaran paikan. Jos ei hengailla keittiössä eikä parvekkeen oveen ole kajottu, voi olla melko huoleti...tosin jos wc:n hanan ääni kuuluu kannattaa jo juosta, 1v:n lempi puuhia on lutrata vedelle, mutta ei siinä hengenvaarassa olla :-)

Ja välillä tuntuu ettei millään pysy perässä.

Vaikka kuinka vahtii ja on kuulolla niin silti paukkuu ja rämisee koko ajan.

Tänään annoin lasten leikkiä parvekkeella hetken aikaa ku laitoin sisällä pyykkejä (asutaan maan tasalla). Kun kurkkasin seuraavan kerran ulos, kuopus roikkui napaa myöden kaiteella kurkistellen alas, jälleen kerran tuli tukko harmata hiuksia. Vaan vaippaheppu keikahti takaisin rattaisiin joiden avulla oli korkealle kivunnut ja hyppäsi takaisin parvekkeen lattialle leikkimään.

Mä olen ainakinpoppinut että omille ajatuksille voi suoda kaksi minuuttia aikaa, sitten on pakko suorittaa taas laskenta ja tarkistaa lasten touhut :)