Äitini juo liikaa...

niin vastaus saattaa olla jumalaton loukkaantuminen. Naispuolisen alkoholistin sielu on yhdistelmä 5-vuotiasta lasta ja 50 vuotta raatanutta kaikkensa uhrannutta marttyyriä. Sellaiselle yhdistelmälle ei voi sanoa yhtään mitään, on herkkä kuin ansarikukka ja kaiken voi perustella sillä, että on antanut kaikkensa lapsille ja miehille jne. Mä jätin äitini lopulta kokonaan. Ei mulla ollut vaihtoehtoja. Te joilla on lapsia: ehkä pystytte kiristämään äitiänne pysymään kunnolla sillä että hän saattaa menettää lastenlapset temppuilullaan. Oma tytär on ainakin mun kokemuksen mukaan viinaan menevälle äidille yhtä tyhjän kanssa.

Alan olla jo aika turtunut näihin hänen juomisiinsa. Nyt ollut pari viikkoa selvinpäin, eli oma normaali itsensä. Mutta tiedän, että on taas ajan kysymys, milloin uusi putki pelmahtaa päälle ("syyksi" kelpaa mikä vaan: loukkaantuminen, on liian jännittävää/tylsää/stressaavaa/iloa/surua..., vanhojen "muistelemiset"... Huoh).

Ja sitten alkaa taas se vääntö: "miksei saa hoitaa lapsia, on se kumma..." (Mielelläni annan lapset mummolaan, nyt kun on selvin päin, mutta tämä ei tule kestämään).

Käytännössä meillä on kanssakäyminen katkolla vuosittain viikkoja, jopa kuukausia yhteen menoon äitini alkon käytön vuoksi. En jaksa sen juttuja & persoonan muutoksia, jotka ovat väistämättömiä vähänkin otettuaan. Surullista, hukkaan heitettyä elämää.

Kuulostaapa tutulta. Äitini alkoholismi on jatkunut jo parin vuosikymmenen ajan. Aluksi teet kaikkesi, että äitisi "parantuisi" alkoholismistaan. Myönnyt ja järjestelet asiat hänelle parhain päin. Pelastat hänet kiusallisilta tilanteilta ja kuvittelet, että häntä suojelemalla ja hänen taakkansa kantamalla parannat hänet. Kohta huomaat venyneesi äärimmillesi hänen takiaan. Vähättelet omia tarpeitasi. Tunnet vihaa ja katkeruutta sen vuoksi, että kaikista ponnisteluistasi huolimatta meno jatkuu samanlaisena, jopa pahenee. Alkoholisti ei halua tulla pelastetuksi. Osa ymmärtää, että vastuu parantumisesta kuuluu itselle. Osa ei näe tätä koskaan, vaan porskuttaa elämäsä loppuun saakka kuvitellen toisten olevan syyllisiä juomiseensa. Alkoholistilla on omasta mielestään aina syy juomiseensa. Tätä käsitystä et voi muuttaa, ellei alkoholisti itse halua muuttua. Älä kuvittele, että alkoholisti pystyisi todella rakastamaan muuta kuin pulloaan. Älä luulottele itsellesi, että sinä tai perheesi/ lapsesi auttaisivat alkoholistia toipumaan. Rakenna elämäsi itsellesi tärkeiden asioiden varaan. Käänny tiukan paikan tullen ystäviesi puoleen. Alkoholistille ei voi antaa lapsenlapsia hoitoon, koska hän hädin tuskin saa pidettyä itsensä hengissä. Alkoholisti ei myöskään pidä mitään lupauksia ja valehtelee, koska totuuden näkeminen olisi liian tuskallista. Hänelle sopivat mieluiten kevyet keskustelun aiheet, jotka eivät ahdista liikaa. Nin kauan kuin vaikeista asioista ei voida puhua, ei toipumistakaan ole tiedossa. Yritän tässä vain sanoa, että keskity elämään omaa elämääsi, et ole vastuussa äitisi elämästä. Alkoholisti tarvitsee rajat samoin kuin lapsetkin. Huolehdi näistä rajoista niin voit paremmin itsekin.



T. alkoholistiäidin tytär

Silti on jotenkin lohduttavaa, että samanlaista on muillakin. Mieluummin ei olisi, mutta viina vie Suomessa ihan liikaa ihmisiä mukanaan ja lähimmät ihmiset kärsivät. Minun siskoni on alkoholisti, vaikkei sitä myönnä. Emme ole asiaa piilotelleet, vaan ihan suoraan ja jämäkästi puhuneet siskollemme tilanteesta. Ei auta. Hänen mielestään ei ole mitään ongelmaa. Hänen lapsensa ovat puhuneet ja raivonneet. Ei auta. Nyt tilanne on se, että kaikki hänen juopottelunsa tietää, mutta asia sivuutetaan olankohautuksella. Aikuista ihmistä, joka kuitenkin hoitaa asiansa (on varakas kotirouva eli työt eivät rajoita), koti on siisti ja muutenkin tavallaan menee hyvin, ei saa pakkohoitoon. Meidän täytyy vain sivusta seurata, kun hän tappaa itseään hitaasti, mutta varmasti. Jo nyt on nähtävillä terveydellisiä haittoja :(

Silti on jotenkin lohduttavaa, että samanlaista on muillakin. Mieluummin ei olisi, mutta viina vie Suomessa ihan liikaa ihmisiä mukanaan ja lähimmät ihmiset kärsivät. Minun siskoni on alkoholisti, vaikkei sitä myönnä. Emme ole asiaa piilotelleet, vaan ihan suoraan ja jämäkästi puhuneet siskollemme tilanteesta. Ei auta. Hänen mielestään ei ole mitään ongelmaa. Hänen lapsensa ovat puhuneet ja raivonneet. Ei auta. Nyt tilanne on se, että kaikki hänen juopottelunsa tietää, mutta asia sivuutetaan olankohautuksella. Aikuista ihmistä, joka kuitenkin hoitaa asiansa (on varakas kotirouva eli työt eivät rajoita), koti on siisti ja muutenkin tavallaan menee hyvin, ei saa pakkohoitoon. Meidän täytyy vain sivusta seurata, kun hän tappaa itseään hitaasti, mutta varmasti. Jo nyt on nähtävillä terveydellisiä haittoja :(

Olisi tosi kiva kuulla, ei tietenkään liian yksityiskohtaisesti ettei tunnista mutta noin muuten

Silti on jotenkin lohduttavaa, että samanlaista on muillakin. Mieluummin ei olisi, mutta viina vie Suomessa ihan liikaa ihmisiä mukanaan ja lähimmät ihmiset kärsivät. Minun siskoni on alkoholisti, vaikkei sitä myönnä. Emme ole asiaa piilotelleet, vaan ihan suoraan ja jämäkästi puhuneet siskollemme tilanteesta. Ei auta. Hänen mielestään ei ole mitään ongelmaa. Hänen lapsensa ovat puhuneet ja raivonneet. Ei auta. Nyt tilanne on se, että kaikki hänen juopottelunsa tietää, mutta asia sivuutetaan olankohautuksella. Aikuista ihmistä, joka kuitenkin hoitaa asiansa (on varakas kotirouva eli työt eivät rajoita), koti on siisti ja muutenkin tavallaan menee hyvin, ei saa pakkohoitoon. Meidän täytyy vain sivusta seurata, kun hän tappaa itseään hitaasti, mutta varmasti. Jo nyt on nähtävillä terveydellisiä haittoja :(

Olisi tosi kiva kuulla, ei tietenkään liian yksityiskohtaisesti ettei tunnista mutta noin muuten

Siskoni eristäytyy muista ihmisistä ja on poissaolevan oloinen, muissa maailmoissa. Ei liiku paljoakaan pois kotoaan (osaksi siitä syystä, ettei ole ajokunnossa). Katselee paljon surullisia leffoja ja juopottelee samalla, ehkä masentunut? Hän ei uskalla fyysisiä vaivoja paljon valitella, kun tietää mitä me sanomme: MENE LÄÄKÄRIIN! Vastaavasti lääkäri sanoo, ÄLÄ JUO! Sitä hän ei halua kuulla, laittaa mieluummin päänsä pensaaseen. Joskus humalapäissään kertoo, että kylkeen sattuu (maksa?) ja ettei tahdo saada henkeä. Nivelet särkevät joskus tosi kovasti, ettei pysty kunnolla kävelemään (tämä voi johtua jostain muustakin, mutta ei kuitenkaan suostu mennä lääkäriin).

Tässä nyt muutamia esimerkkejä.

Toivotaan, että sisaresi herää ajoissa havaitsemaan ongelmansa



hyvää yötä kaikille keskustelijoille

vaikkakin todella surullista että kukaan joutuu tätä kokemaan.

Oma äiti on aina oma äiti. Minua harmittaa ettei hän ole se ihminen jollainen on ollut. Ajattelin aina että hän on valmis hoitamaan lapsiani ja olemaan täydellinen mummo, ihan kuin oma mummoni minulle! Mummuni otti minua ihan milloin vain heille eikä syynä ollut koskaan alkoholi jos en jostain syystä sinne voinut mennä. Poikani on todella mummunsa perään ja olisi hänen luonaan niin usein kun voisi mutta äitini juo ja sanoo ettei nyt voi ottaa poikaa kun on sitä ja tätä. Viikonloppuisin hänellä on aina tölkkikädessä ja yleensä köyhä ystävätär kylässä jonka juomiset äitini usein maksaa ettei yksin tarvitse juoda :( Mutta ikinä ei oma lapsenlapsi kiinnosta enemmän kuin viina.

Hän puhui pojalleni että sitten kun mummu on terveempi hän ottaa pojan useammaksi yöksi. Nyt oli mahdollisuus, otti yhdeksi yöksi ja silloinkin olisi kaljaa hänelle pitänyt viedä.

Minulla tilanne että saatan synnyttää milloin vain ja kun äitini ei viellä juonut noin holtittomasti sovittiin että hän ottaa lastani sinne siksiaikaa. Mutta nyt viikkojen vähentyessä äitini vain juo ja juo ja juo. Enkä voisi kuvitellakkaan hänestä olevan apua kun minun tulisi mennä. Hän tietää että pelkään synnytystä ja olen käynyt pelkopolilla mutta silti asettaa meidät tuolla juomisellaan siihen pisteeseen että joudun synnyttämään ilman miestä kun ei ole hoitajaa lapselle.

Enkä kestä ajatusta että poikani olisi siellä kun hän juo. Muistan omasta lapsuudesta että minua pelotti aina kun aikuiset haisivat alkoholille. Eräänä jouluna olin äitini ja tätini kanssa kaksin ja molemmat oli ympäri naamat. Ja minä vain pieni lapsi. Tätini vakuutteli minulle äidin kaatuessa että äitini pyörtyi ja tälle täytyi antaa vettä ja minä itku kurkussa sydän hakaten hain äidilleni vettä ja pelkäsin kovasti.

Miten helvetissä joku voi juoda lapsen aikana? Selvinpäinkin voi sattua mitä vain niin entä sitten juoneena?

Oma äitinikin juo ja on nyt kovasti päättänyt, että lopettaa. Epäilen vain, että onnistuuko. Ei halua puhuakaan AA:sta tai muusta ulkopuolisesta avusta, vaan aikoo lopettaa omin avuin. Pelkään että repsahtaa jossain vaiheessa. Juomista on jatkunut kuitenkin jo vuosikausia. Onko kellään kokemusta että olisi onnistunut ilman aa:ta ym.?

Oma äitini ei ikinä menisi AA:han tai muihin ja hän ei voisi olla juomatta mikäli muut juo. Mutta pystyy olemaan halutessaan juomatta. Mutta usein viikonloput ja vapaat pyörii alkoholin ympärillä :(( Eli hän tuskin koskaan lopettaa kun aina on työpaikan iltoja ja kaveri iltoja ja enempi sääntö kun poikkeus että perjantaina hakevat lavan kaupasta. Jos äitini lopettaisi hänen pitäisi muuttaa johonkin siperiaan ja miehensä tuli olla täysin raitis myös.

Lopettaminen AA:ssa ja muissakin hoidoissa perustuu sekin ennen kaikkea omaan päätökseen raitistua. Se on se olennainen, ei se instanssi.



Tupakointi on addiktiona vielä koukuttavampi kuin alko ja siitäkin ihmiset pääsääntöisesti pyristelevät itse eroon. On kulttuurinen juttu, että alkon lopettaminen on tuotteistettu ja sillä ulkopuoliset rahastavat mutta tupakan lopettaminen on itsenäisempää. Silti siinäkin onnistutaan.



Jokaisella, joka päättää omin avuin lopettaa alkon, on yhtä hyvät mahdollisuudet onnistua kuin tupakoinnin lopettajalla. Jos päätös pohjaa vahvaan motiaatioon lopettaa, kyllä onnistuu niinkin!

koska kiinnostaa

jolla on alkoholi ongelma ei useinkaan tajua että muut huomaavat hänen juoneen. He luulevat olevansa normaaleja ja pystyvänsä asioihin yhtähyvin kuin selvinpäin.

Totuus on se että heistä huomaa herkemmin kun ovat vähääkään maistaneet.



Ongelma täytyy ensin myöntää itselleen, sitten muille ja hakea apua. Tai pian on tilanteessa ettei ole enään muuta kuin pullo ja ankeet alkoholisti ystävät. Kun on juonut itseltään kaiken.

Oma äitini on jo eläkkeellä. Oikeasti harmittaa katsella vierestä, kun toinen porskuttaa eteenpäin jumalauta kaljan voimalla!! Moni sairastuu eläkkeelle jäätyään, oma äitini sairastui alkoholismiin.



Äitini on yksinäinen ja juhannuksena säälin häntä ja pyysin meille grillamaan. Haimme hänet kotoaan ja autossa haistoin, että oli juonut. Ei ole tehnyt ennen näin, mutta kyllä otti päähän. Kai hän luuli, että emme huomanneet mitään. Eipä tee jatkossa mieli hakea häntä yhtään mihinkään.



Itse en juo ikinä lasten aikana ja äitini tietää kantani asiaan. Ihana isovanhempi lapsillani... hän ei ollut kaatokännissä, mutta selkeästi oli juonut muutamia. Suututtaa pelkkä ajatteleminenkin.



En tiedä mitä pitäisi tehdä? Kunhan kerroin sinulle oman tarinani :(

ja sitä ei tosiaan kukaan voi parantaa. Ainoa mitä te läheiset voitte tehdä on olla sulkematta silmiä juomiselta ja olla mahdollistamatta juomista millään tavalla. Eli ette saa auttaa äitäsi juomaan tai peittelemään juomisen aiheuttamia ongelmia. Ettekä saa auttaa sitä hoitamaan asioita, joita hän ei itse saa hoidettua juomisen vuoksi. Ja esim. töissä työkavereiden ja pomon pitäisi äitisi parhaaksi olla sulkemattaa silmiään juomiselta.



Alkoholisti harvoin pystyy ymmärtämään sitä, mitä juominen aiheuttaa, ellei hän oikeasti joudu kärsimään sen vaikutuksista. Yleensä täytyy kulkea pohjan kautta, mutta toki eri ihmisillä se pohja on erilainen, eli se ei tarkoita, että pitää asua sillan alla ennen kuin tajuaa asian.



Muista myös, että alkoholismi on sairaus, jolle ei enää sairastuttuaan siihen voi itse mitään. Kukaan ei juo tahallaan itseään siihen jamaan, että on riippuvainen alkoholista, mutta siinä vaiheessa kun niin on käynyt, on hyvin vaikea päästä siitä irti. Sairaus aiheuttaa myös sen, että alkoholisti on itsekäs, syyttää usein muita ihmisiä tai olosuhteita juomisestaan ja muutenkin käyttäytyy ikävästi. Mutta jos alkoholisti raitistuu, se pystyy olemaan oma itsensä, ei lainkaan sellainen ikävä ihminen kuin juodessaan oli.

niin vastaus saattaa olla jumalaton loukkaantuminen. Naispuolisen alkoholistin sielu on yhdistelmä 5-vuotiasta lasta ja 50 vuotta raatanutta kaikkensa uhrannutta marttyyriä. Sellaiselle yhdistelmälle ei voi sanoa yhtään mitään, on herkkä kuin ansarikukka ja kaiken voi perustella sillä, että on antanut kaikkensa lapsille ja miehille jne.



Mä jätin äitini lopulta kokonaan. Ei mulla ollut vaihtoehtoja. Te joilla on lapsia: ehkä pystytte kiristämään äitiänne pysymään kunnolla sillä että hän saattaa menettää lastenlapset temppuilullaan. Oma tytär on ainakin mun kokemuksen mukaan viinaan menevälle äidille yhtä tyhjän kanssa.

mutta et voi, jos henkilö ei itse omaa tilaansa tajua. Mun äidille hokivat asiasta minä, hänen aviomiehensä, sisareni, lääkärit kaikki rivissä yms yms. mutta kun ei ole mitään ongelmaa, ongelma on muilla. Äiti joutui vatsaontelon pumppaukseen säntillisesti 1x vuosi viimeiset vuotensa (= merkki siitä että maksa ei enää toimi) ja sekään ei herättänyt huomaamaan että jotain on pielessä... viina kului ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Ja nyt on sitten haudassa. Viinan takia.

Äitini ei viellä ole niin pahassa jamassa että olisi liitto, työ ja kaikki mennyttä. Niinkuin siskollaan. Mutta tosiaan joskus juhlapyhinä kun aikanaan yhdessä otettiin hän alkoi haukkumaan minua ja siskoani mm. lihaviksi ja syyttämään ongelmistaan kun me olimme niin huonoja lapsia. Nykyään arvostelee kännissä meitä äiteinä, vaikka hän itse joi itsensä siihen kuntoon että pelkäsimme, kun me olimme pieniä.

Hän ei luultavasti ole viellä siinä pisteessä että heräisi aamulla ajatellen vain alkoholia? Mutta jokaikinen loma hän on juonut jos isä on ollut töissä. Kun isä on ollut matkoilla hän on juonut. Ja nyt kun on sairaslomalla hän haluaisi vain juoda sen ajan minkä isä on töissä.

Kun olimme lapsia äiti oli hoitovapaalla n.vuoden ja vain joi. Sitten oli monta rauhallista vuotta. Joi toki jos isä lähti johonkin mutta ei mitenkään usein ekä piilotellut. Nyt vuosia kaiken jälkeen hän on aloittanut uudelleen ja pahentunut. Hän näki mitä alkoholi teki hänen siskolleen ja veljelleen mutta ei silti itse voi olla kunnolla. Pitää itseään parempana kuin siskonsa. Vaikka siskonkin tilanne lähti pienestä. Hän menetti liittonsa,lapsensa,kotinsa ja työnsä. Ja äitini pystyy arvostelemaan siskoaan edelleen. Eikö sairaus anna hänen huomata mikä hän itse on ?

niin äitisi ei ole mikään tapajuoppo vaan hänellä taitaa olla vahva perinnöllinen fysiologinen alttius sairastua alkoholismiin, ts aivot addiktoituvat helposti. Hän ei siis ole ainoastaan perusjuoppo vaan huumeaddiktiin verrattavissa oleva tapaus. Sellaisen kanssa hoitokin vaatisi samaa tasoa kuin huumeaddiktilla. Äitisi tilanne on petollinen, jos hänellä on asiat vielä suht. kunnossa. Isääsi käy sääliksi tosi paljon. Voisiko hän uhata avioerolla?

Mutta ensimmäinen askel on aina se, että asianosainen ymmärtää itse ja myöntää ongelmansa ja alkaa puhua siitä - siis myös selvinpäin ja rehellisesti eikä kautta rantain vähätelllen tai selitellen. Siinä eivät muut ihmiset auta. Paljon kirjallisuutta on tarjolla luettavaksí (mm. Lilli Loiri-Seppä: Selviämistarinoita, Tommy Hellsten: Virtahepo olohuoneessa... jne.). Siis myös muihin riippuvuuksiinkin sopivaa luettavaa.



Alkoholisti ei voi ottaa pisaraakaan, "kohtuukäyttö" ei ole hänelle mahdollista.

Juodessaan ärsyttää ylikaiken kaikella mahdollisella jankutuksella. Jos siellä ei ole ketään kotona hän soittelee typeriä puheluita missä vain haastaa riitaa tai inttää jotain turhaa. Sit alkaa uhkailu että jos et tee sitä ja sitä niin en enää ikinä auta sinua ym...

Nytkin hän on luvannut olla valmiustilassa ottamaan poikaani hoitoon silleen jos minulle tulee lähtö synnyttämään (hän siis selvä alkoholisti muttei myönnä ongelmaa eikä juokkaan päivittäin) mutta enhän minäkään voi poikaani sinne viedä kun tuntuu olevan kännissä aina kun vähänkin supistais -.-' Taidan synnyttää kotona

ihan kun ei olis tarpeeksi ressiä ilman että äitini juo tällaisena aikana!