Alle 2-vuotias hukkui Kuopiossa :(

Tosiasia on, että vaikka miten nyt nostatte itseänne ja ajattelette että meille ei voisi käydä noin, niin kyllä vaan voi. Vaikka miten seisot vieressä ja pidät kädestä niin silti voi jotain sattua. Lapsi voi yllättäen repäistä käden irti kädestäsi ja jousta auton alle. Tai pudota laiturilta vaikka pidät kiinni.

iki päivänä eivät olisi valvonnassani voineet hukkua.

Ymmärrän kyllä pointtisi, että kaikenlaista voi sattua jne. mutta niitä kaikenlaisia sattumia voi minimoida huolellisella vahtimisella eikä laskea vain herranhaltuun ja luottaa ettei mitään satu.

lapsille ei varmaan koskaan ole käynyt minkäänlaista vahinkoa?



Täällä taustoja tietämättä vanhempia syyllistävät ovat normaalin psykologisen suojareaktion vallassa, "ei meillä voisi koskaan käydä noin."

Jos pidät valjaita kädessäsi niin otteesi voi livetä jos tulee odottamaton nykäisy.

Jos valjaat on sidottu vartalosi ympärille, saatat vaikka kaatua nykäisyn voimasta ehkä jopa lapsen päälle.

Ihan turha jossitella. Jos älykkyytesi on sitä tasoa ettet ymmärrä että sinunkin lapsellsi voi jotain joskus sattua, niin antaa olla.

Vaikka miten seisot vieressä ja pidät kädestä niin silti voi jotain sattua. Lapsi voi yllättäen repäistä käden irti kädestäsi ja jousta auton alle. Tai pudota laiturilta vaikka pidät kiinni. .

Kerropa miten jos on valjaat

Etkö todella anna lapselle tilaa harjoitella vedessä olemista?

Kuviteellinen tilanne: Seisot taaperon vieressä rannassa, taapero kävelee ämpäri kädessä.

Ykskaks taapero kompastuu ja kaatuu veteen, et ehdi estää, reaktioaikasi pitää siitä huolen.

Taaperolla naama vedessä, vetää vettä keuhkoihin.

Näin voi käydä vaikka seisoisit vieressä.

Tosiasia on, että vaikka miten nyt nostatte itseänne ja ajattelette että meille ei voisi käydä noin, niin kyllä vaan voi. Vaikka miten seisot vieressä ja pidät kädestä niin silti voi jotain sattua. Lapsi voi yllättäen repäistä käden irti kädestäsi ja jousta auton alle. Tai pudota laiturilta vaikka pidät kiinni.

iki päivänä eivät olisi valvonnassani voineet hukkua. Ymmärrän kyllä pointtisi, että kaikenlaista voi sattua jne. mutta niitä kaikenlaisia sattumia voi minimoida huolellisella vahtimisella eikä laskea vain herranhaltuun ja luottaa ettei mitään satu.

Siltikin on fiksua tiedostaa, ettei jotakin pahaa voi tapahtua, vaikka kuinka valvoisit. Muistakaa se, ettei vanhemmuus lopu koskaan. Kuinka paljon pystyt esimerkiksi vaikuttamaan lapsesi kaveri- ja puolisovalintoihin tulevaisuudessa? Pieni ymmärrys siitä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa, auttaa sinua tulevaisuudessa kestämään paremmin itsesyytöksiä. Mitä jos teetkin lapsellesi karhunpalveluksen, kun valvot häntä liikaa? Teet hänestä avuttoman ja epäitsenäisen, joka ei kestä vastoinkäymisiä?

Etkö todella anna lapselle tilaa harjoitella vedessä olemista?

Kuviteellinen tilanne: Seisot taaperon vieressä rannassa, taapero kävelee ämpäri kädessä.

Ykskaks taapero kompastuu ja kaatuu veteen, et ehdi estää, reaktioaikasi pitää siitä huolen.

Taaperolla naama vedessä, vetää vettä keuhkoihin.

Näin voi käydä vaikka seisoisit vieressä.

Toistaiseksi 2,5 vuotiaan kanssa ei mahdollinen tilanne.

Lapsi ei mene veteen, muuta kuin niin että hänellä on kellukkeet sekä pidän kädestä kiinni.

Näin pienelle en vielä "anna tilaa harjoitella vedessä olemista".

Ehtii kyllä sitä myöhemminkin, kun ei ole näin riskialttiissa iässä.

mökki on niemen päässä näin kolmelta puolelta piha rajoittuu rantaan. Rantaan ei siis varsinaisesti voi erikseen mennä, vaan siellä ollaan koko ajan.



Lapsia mökillä on aina ollut paljon ja tottakai aina joku aikuisista on vahtivuorossa. Silti turvallisuussyistä meillä on ollut aina sääntö, että lapset ovat pihalla pelastus/kelluntaliiveissä.



Lapset on nyt isoja ja uimataitoisia kaikki, nuorinkin menee kouluun, sääntöinä edelleen on, ettei laiturille mennä koskaan ilman aikuista ja jos mielii rantakiville leikkimään on isoimmillakin liivit päällä. Koskaan ei tiedä liukastuuko kiveltä ja lyö päänsä, liivit ainakin pitävät pinnalla.



Mutta tosiaan kun lapset oli pienenmpiä ja vielä täysin vahdittavia, liivit laitettiin päälle jo siinä vaiheessa kun mökille tultiin. Siinä ajassa kun kasseja puretaan autosta olisi ekat ehtineet jo riemuissaan juoksemaan rantaan.



Liivit ei tietenkään poista aikuisen valvontavastuuta, mutta tuovat lisäturvaa mökille, jossa on rannan läheisyydestä johtuen liian monta vaaranpaikkaa.



Eipä nuo lapset ole ruikuttaneet liivien pitämisestä tai että olisivat hankalia, vaihtoehtoja ei ole annettu. Ei niitä metsä- ja majaleikeissä pitää tarvitse, ja valvotut uimaleikit on asia erikseen, mutta jos touhuavat siinä rannan läheisyydessä (vaikkakin valvonnassa) saavat leikkiä vapaammin, kun liivit on aina päällä.



Enkä tarkoita, että tämäkään olisi tae siitä, ettei onnettomuuksia voisi sattua, mutta ei siitä haittaakaan varmasti ole.

en voi muuta kuin jupista itsekseni jos ei osu mieleinen puoliso. Mutta minun vastuullani 100% on se ettei 1-vee mulahda veteen.

Siltikin on fiksua tiedostaa, ettei jotakin pahaa voi tapahtua, vaikka kuinka valvoisit. Muistakaa se, ettei vanhemmuus lopu koskaan. Kuinka paljon pystyt esimerkiksi vaikuttamaan lapsesi kaveri- ja puolisovalintoihin tulevaisuudessa? Pieni ymmärrys siitä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa, auttaa sinua tulevaisuudessa kestämään paremmin itsesyytöksiä. Mitä jos teetkin lapsellesi karhunpalveluksen, kun valvot häntä liikaa? Teet hänestä avuttoman ja epäitsenäisen, joka ei kestä vastoinkäymisiä?

Mielummin vaikka sitten avuton, epäitsenäinen vastoinkäymisisä kestämätön lapsi kuin kuollut.

pelastus/kelluntaliiveissä. Lapset on nyt isoja ja uimataitoisia kaikki, nuorinkin menee kouluun, sääntöinä edelleen on, ettei laiturille mennä koskaan ilman aikuista

Ja lapsilla on ollut aina tiukat säännöt laiturille menosta ja sinne ei vaan mennä ilman aikuista. Rannassa ei olla ilman aikuista. Ilman aikuista ei leikitä edes hiekkalaatikolla 10 metrin päässä vedestä. Uimaan kouluikäiset lapset eivät mene ilman että aikuinen tulee vahtimaan laiturille.

olisi se lapsi hukkunut, vaikka ei oltaiskaan miehen kans sitä vinkkua vähän maisteltu ja grillailtu. Olis se varmaan hukkunut, vaikka olisin pitänyt kädestä kiinni laiturilla. Joten miksi edes yrittää.

Otetaan hei vinkkua ja annetaan lasten elää vapaasti.

Ei niitä kannata edes yrittää vahtia kun jotain voi tapahtua, vaikka kuinka pitäisit kädestä kiinni.



t.tyypillinen palstamamma kesällä 2012

Siltikin on fiksua tiedostaa, ettei jotakin pahaa voi tapahtua, vaikka kuinka valvoisit. Muistakaa se, ettei vanhemmuus lopu koskaan. Kuinka paljon pystyt esimerkiksi vaikuttamaan lapsesi kaveri- ja puolisovalintoihin tulevaisuudessa? Pieni ymmärrys siitä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa, auttaa sinua tulevaisuudessa kestämään paremmin itsesyytöksiä. Mitä jos teetkin lapsellesi karhunpalveluksen, kun valvot häntä liikaa? Teet hänestä avuttoman ja epäitsenäisen, joka ei kestä vastoinkäymisiä?

Kestä vastoinkäymisiä? Hei haloo, mistä sinä puhut? On ihan tervettä kasvattaa lasta omatoimiseksi sekä sietämään myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. MUTTA miten tämä liittyy siihen, että pyrkii tekemään kaikkensa, ettei pieni uimataidoton lapsi huku??? Puhut nyt vähän asian vierestä. Vaikka vahtisi lapsia rannalla hyvin, ei se tarkoita sitä, etteikö voisi opettaa omatoimisuuteen ja kestämään normaaleja pettymyksiä, joita elämässä tulee vastaan. Minusta ei ole hysteeristä ylivarjelua seistä vieressä koko ajan kun pieni uimataidoton on veden äärellä tai vedessä leikkimässä. Siinä voi hyvinkin vaikuttaa, onko lapsi turvassa vai ei. Toki isompana ja aikuisena lapsi alkaa ottaa enemmän vastuuta omista teoistaa eikä kaikkeen voi enää vanhempana vaikuttaa eikä pidäkään. Mutta pieni uimataidoton lapsi on vielä täysin vanhempiensa vastuulla. Valtavat osanotot kuitenkin vanhemmille, ei tätä kenellekään toivoisi ja ikäviä asioita sattuu, vaikka mitä tekisi. Silti kannattaa yrittää parhaansa.

ikäinen lapsen pitäisi olla, että onnettomuus on ymmärrettävä?

Kuinka vanhan kädestä voi jo laskea irti, ja on varmaa, ettei mitään voi tapahtua, esim. on oltava niin uimataitoinen, ettei missään tilanteessa voi hukkua?

vaikka heitä pidetään rannassa lujasti kiinni kädestä ja on turvavaljaita ja heillä on pelastusliivejä.



Mutta Suomi on maa, missä lapset repivät itsensä sekunnissa irti kädestä ja riisuvat valjaat ja repivät pelastusliivit päältä ja hukkuvat.



On se kamalaa, että näitä hukkuu, vaikka äidit tekevät kaikkensa, mutta lapset vain riuhtovat itsensä irti ja nakkaavat kellukkeet pois.



Surullista kun kaikkea vain voi noin yhtäkkiä sattua.

miksi edes vahtimaan rannalla tai yrittää pitää kädestä kiinni.



Kaikkea voi sattua.

kun häntä pidetään kädestä kiinni tai hänellä on liivit päällä rannassa tai vahditaan rantavedessä niin, että seisotaan itse lapsen vieressä.



Kaikissa tietämissäni tapauksissa on lapsi saanut leikkiä suht vahtimatta rannassa tai juossut laiturilla niin, että vanhemmat on rannalla rupatelleet keskenään tai kaverin kanssa tai vahtineet pienempiä. Tai sitten lapsi on jätetty pihalle yksin ja on karannut rantaan ja hukkunut.



yhtään sellaista tapausta en tiedä, missä isä tai äiti on pitänyt lasta lujasti kiinni ja lapsella on ollut kellukkeet tai pelastusliivi päällä.



Sellaisia tapauksia tiedän, missä vanehmmat on vahtineet hyvin ja lapsi on kaatunut tai muuta, mutta lapsi on ehditty pelastaa kun vahinko on sattunut. Eli vahinkoja sattuu, mutta vahdittu lapsi on ehditty pelasta ja se on eri asia kuin se, että lapsi riehuu yksin ja vanhemmat ei vahdi, eikä huomaa, että vahinko sattuu.

Mutta Suomessa on silti paljon enemmän naisia kuin miehiä...

on 10-vuotias onnistunut tippumaan laiturilta, kun itse vahdin heitä samalla laiturilla ottaen onkijoista valokuvia.

Onneksi ei ollut syvää, tai lähinnä onneksi ei lyönyt päätään pohjaan/kiveen, koska oli niin matalaa, onneksi ei ollut virtapaikka, eikä vetänyt hädissään henkeen.

on 10-vuotias onnistunut tippumaan laiturilta, kun itse vahdin heitä samalla laiturilla ottaen onkijoista valokuvia.

Onneksi ei ollut syvää, tai lähinnä onneksi ei lyönyt päätään pohjaan/kiveen, koska oli niin matalaa, onneksi ei ollut virtapaikka, eikä vetänyt hädissään henkeen.

Tietysti heitä pidetään silmällä, mutta laiturilla ei seisota.

että pitääkö rantaan yms. paikkaan mennä lasten kanssa, jos ei heitä joku pysty _koko ajan_ vahtimaan? Itse ainakin veden äärellä silmä kovana seuraan lastani ja esim. laiturilla pidän kädestä niin lujaa kiinni, että hyvä jos veri kiertää. Oma lapseni on sentään "jo" neljävuotias eli jotain jo ymmärtääkin mutta ehkä olen sitten ylivarovainen. Lapsi vain nyt sattuu olemaan tärkein asia elämässäni enkä häntä halua menettää vain siksi, että "ei sitä pysty koko ajan vahtimaan".

Meillä on kaksi isompaa uimataitoista lasta ja yksi pieni. Isot uivat keskenään lähialueella ja minä olen pienen kanssa rantavedessä. Vahdin isompia toisella silmällä. Mitään ei ole koskaan onneksi sattunut, mutta voin hyvin kuvitella tilanteita, joissa keskittyminen syystä tai toisesta herpaantuisi hetkeksi ja huonolla tuurilla jotain voisi tapahtua juuri silloin.

Olin rannalla pienen lapsen kanssa, ihan lähellä, kun tuli iso aalto, joka vei mennessään. Sukelsin perään, mutta vesi oli ihan harmaata ja virtaus kova enkä löytänyt pientä. Heräsin aivan tuskaisena.



No mutta tähän asiaan. Yhtenä juhannuksena muutama vuosi sitten oltiin vietetty juhannusta lasten ehdoilla. Ei pisaraakaan alkoholia, ennen ku lapset nukkumassa ja itkuhälyttimen päässä. Sitten aloimme iloisesti tissuttelemaan, nautimme kesäillasta, lauloimme ja nauroimme.



Arvatkaa mikä järkytys, kun yksi mies löysi puskapissille mennessään 3-vuotiaan nukkumassa puun juurella. Oli herännyt ja hiippaillut nukkuma-aitastaan ääniä kohti ja jäänyt siihen unille, uniriepu peittonaan. Vieläkin puistattaa, jos taapero ois mennyt laiturille, jos se olisi mennyt leikkimään kahluualtaaseensa, kompastunut rantakiviltä järveen...