Kaveri komenteli taas lastani! Aarghhh.

vaan se oli joku älytön yritys kasvattaa. Toisilla on tollanen metodi, josta ei ole kuin haitta. Lapsi menee aivan sekaisin.



Jos sanot sille, että sen ei tarvitse kasvattaa sinun lastasi ja että se syö kun on nälkä ja leikkii sitten sen jälkeen.

Olin siskoni luona ensi kertaa kylässä ja hänellä on pari pientä poikaa. Kyllä minäkin osallistuin kasvatukseen ja kielsin pojilta joitakin asioita, joita pidin itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi, että olohuoneen pöydällä ei kävellä. Lapset tuijotti mua oudosti ja lähtivät pois. Siskoni sit ihan rauhallisesti ja asiallisesti sanos, et he kyl saa tassutella siinä pöydällä, jos haluavat. Hassu sääntö mun mielestä, mut sen jälkeen en sanonut siihen mitään, enkä loukkaantunut. En tietenkään loukkaantunut, olin vain tyytyväinen, että siskoni oikaisi minua talon säännöistä, ja taas jatkettiin elämää eteenpäin. Pari muutakin hassua sääntöä oli, joista mun tietämys sitten korjattiin, mutta muuten taisi mullakin olla pelisäännöt ihan selvät.



Tuosta pöydästä vielä sen verran, että siskoni ja hänen miehensäkin pitävät siinä jalkojaan, ja mulle tulikin sellanen olo et se oli lähinnä iso rahi sen sijaan, et olis ollu mikään pöytä, joten sinänsä se sääntö ei mua sen kummemmin ihmetyttänyt :)



Räjähtämisen sijaan voisit koittaa ihan asiallisesti ja tunteettomasti sanoa kaverillesi, että ruokapöydässä ei ole tapana leikkiä ja olisi kiva, jos hän näyttäisi mallia. Veikkaan, että toimii paremmin kuin pää punaisena rähjääminen (sanomattakaan esimerkistä lapsellesi). Kasvatus kuitenkin lähtee pienistä asiosta, eikö niin?

Ja velä ihmetellään miksi lapsilla ja nuorilla on mielnterveysongelmia, käytöshäiriöitä jne.



Kun on näin tiukkapiposia ja pienestä ahdistuvia äityleitä, niin en ihmettele.