Kaveri komenteli taas lastani! Aarghhh.

Antaisit lapsettoman ystäväsi häärätä ja mokata lapsesi kanssa. Ei noin vähäisestä "komentelusta" ole lapselle mitään vahinkoa. Vasta kokeilemalla ja tutustumalla lapseen hän oppii, miten pieni ihminen oikeasti toimii. Kokeiltuaan hän näkee myös eron, miten sinä toimit samassa tilanteessa. Ei hän heti mitään valaistusta koe, mutta pienestäkin kontaktista pikkulapseen muistuu paljon mieleen, kun hän saa ensimmäisen oman lapsensa. Silloin hän noudattaa (sitä ajattelematta) sinun esimerkkiäsi. Äidin suojeluvietti on normaali reaktio, mutta mieti nyt tarkkaan, onko ystäväsi hölmöilystä oikeasti kenellekään haittaa.

Siis olimme syömässä ja palapelit oli koottu pois silmistä ja mielestä lapsen ruokapaikalta (meillä on iso pöytä).



Jos kaveri ottaiskin musta mallia niin ei haittais, mut kun tää on jo paras kasvattaja ja tietää konstit joka tilanteeseen ja arvostelee muiden tuntemiensa kasvatustapoja (milloin on liian vanha lapsi yövaipoissa, tai jos lapsi on huutanut illalla pari tuntia nukkumaanmennessä, niin varmasti auttaa kun vaan laittaa rätin lapsen käsien väliin ja lapsen kyljelleen...).



No joo, mut mä lopetan tähän ja avaudun sit taas seuraavan kerran kun kaveri käy :P



ap

on tapana käskeä myös toistemme lapsia. Esimerkiksi just jos syödään yhdessä ja joku ei käyttäydy kunnolla ruokapöydässä. Itse saa olla omaa lasta komentelemassa kyllästymiseen asti, joten joskus on ihanaa, että joku muukin sanoo asiasta lapselle. Samoin toisten lasten huono käytös ei samalla lailla raasta hermoja kuin omien lasten (ei tunnu henkilökohtaiselta epäonnistumiselta kasvattajana), ja heille tulee ehkä myös puhuttua kärsivällisemmin kuin omille.



Niinpä saatetaan käskeä ristiin toistemme lapsia, siinä sääsyy hermoja puolin ja toisin. Eikä mulle tulis mieleenkään loukkaantua, jos joku muu komentaa lastani (aiheesta), kannatan ehdottomasti "koko kylä kasvattaa" - ajattelua! Relaa, ap, vähän! :)

ja verenpaineeni kiehuu ja sappi kuplii, tooodella raivostuttavaa. Tämän takia emme käy lainkaan heillä enää kylässä, vaikka pyytävät. Jatkuva komentelu päällä, syö nätisti, noiin, otapa siitä leivästä iso haukku, hörppää nätisti maitoa, muista syödä ruokaa myös, syö nätisti. Ja lapsi syö koko ajan nätisti, juuri niin nätisti kuin 2,5-vuotias osaa! Ei siis sikaile pöydässä, mutta ei myöskään ole mikään robotti. Olen tiuskaissut muutaman kerran, että sehän syö ihan nätisti tms. mikä vähän hillitsee jatkuvaa syömisen vahtaamista, mutta etenkään toisen kotona on tosi vaikea sanoa mitään. Meillä sanon vahvemmin, mutta toisen kotona tosiaan sen verran vaikeaa, että emme vain enää käy syömässä siellä.

On vähän eri asia jos oikeasti raijataan lasta jäähylle ilman vanhemman lupaa, kuin jos pari kertaa kehotetaan jatkamaan syömistä .

Ja pointtihan oli siinä, että ap ei saanut suutaan auki, että olisi ihan ystävällisesti sanonut kaverilleen, että tule pois sieltä pöydästä sen palapelin kanssa, ja anna lapselle ruokarauha. Sen sijaan tulee av:lle raivoamaan kuin idiootti noin pienestä asiasta.

että vika on mussa. Mut on vaan kasvatettu sillain, että en osaa yhtään sanoa vastaan. :/ kaikki pitää vaan niellä ja hymyillä. >:(

Ja siis oisin minäkin muutaman kerran komentanut lasta, siis osa sanomisesta tuli ihan aiheesta. Mut jotenki vaan osuu kipeesti mun varpaille, kun minä komennan omaa lastani, niin sama tulee samalla hetkellä kaverin suusta... Vittuako se tulee mun kotiin kasvattamaan mun lasta! Ei tuu enää.

ap

Lienet myös melko nuori?

Kumpihan on lapsellesi pahempi: se, että joku joskus sanoo jostain ihan aiheesta ( oletan, ettei kaverisis sanonut rumasti), vai se, että teillä ei enää vieraile kukaan, kun sä olet noin sekopää?

Kannattaisi nyt ihan vähän laittaa asiat mittasuhteisiin. Varsinkin sen suhteen, että et itse sanonut kaverillesi mitään siitä palapelin tekemisestä.

Miten sä ap tulet kestämään sen, että päiväkodissa, kerhossa, puistossa, koulussa jne. joku tulee aina komentamaan myös sinun lastasi? KASVA AIKUISEKSI!

Mua vaan yksinkertaisesti suututtaa, jos mun kodissa joku muu komentelee mun lasta vaikka minä itse olen paikalla. Ja tottakai muut saa komentaa jos minä en ole paikalla arvioimassa tilannetta (päiväkoti, koulu jne).

Mutta silloin kun minä itse olen paikalla, niin silloin MINÄ katson miten lapsi käyttäytyy, varsinkin MINUN kodissani. Ja tästälähtien muuten käyttäytyy vieraat kans.

ap

joten kerro toki ystävillesi miten toimia. En tarkoita että laitat sääntökirjan naaman eteen vaan että nätisti ilmoitat, kun mielestäsi toimivat tökerösti. Esim tuo palapeli.. sano vain, että "hei "sandra", älä pelaa sitä peliä kun "tuomas-matilda" on syömässä, häiritsee vain pientä. Kootkaa sitä vaikka sitten ruuan jälkeen"

Itse (olen lapseton) tein tuossa päivää pari sitten sen virheen, että sanoin kaverin lapselle "otatko tutin pois suusta?".. tarkoitin tällä vain sitä, että kun ei puheesta saanut mitään selvää kun se tutti oli suussa, mutta näin äidin ilmeestä heti että o'ou, nyt tuli sanottua liikaa. En tiennyt että ko lapsi (vajaa 2v) saa käyttää tuttia vain sisällä kotona (vieroitusta) vaan tuli tämä sanonta jotenkin selkärangasta, kun mm siskoni ja muut ystäväni ovat sanoneet lapsilleen "ota tutti pois suusta, jos haluat jotain sanoa. Emme saa puheestasi selvää muuten". :D

Tämä äiti on todennäköisesti ottanut lausahduksesi kettuiluna, koska 2-vuotias on aika vanha jo syömään tuttia. Äidit on herkkänahkaisia ja kokevat helposti että heitä arvostellaan.

t.kahden äiti

Siis olimme syömässä ja palapelit oli koottu pois silmistä ja mielestä lapsen ruokapaikalta (meillä on iso pöytä).

Jos kaveri ottaiskin musta mallia niin ei haittais, mut kun tää on jo paras kasvattaja ja tietää konstit joka tilanteeseen ja arvostelee muiden tuntemiensa kasvatustapoja (milloin on liian vanha lapsi yövaipoissa, tai jos lapsi on huutanut illalla pari tuntia nukkumaanmennessä, niin varmasti auttaa kun vaan laittaa rätin lapsen käsien väliin ja lapsen kyljelleen...).

No joo, mut mä lopetan tähän ja avaudun sit taas seuraavan kerran kun kaveri käy :P

ap

Koita suhtautua huumorilla. Minusta nämä lapsettomat kasvatus"ammattilaiset" ovat suorastaan suloisia. Niin monta kertaa on nähty, että kyllä se hymy sitten oman lapsen kanssa aikanaan hyytyy tai ainakin se kaikkitietävyys vähän laantuu, viimeistään sitten kun lapsia on useampi eikä kaikki menekään enää niinku Strömsössä.

Lelut pois keittöstä!

Ei hypistele aikuiset eikä lapsetkaan syömisen aikana.

Jos sua suorastaan suututtaa tuommoinen asia, niin se tosiaan on sinun ongelmasi, jolle ehkä kannattaa tehdä jotakin? Suuttuminen on aina oma valinta, haluat sen nähdä näin tai et, kykenet sen valitsemaan helposti tai et, mutta valinta silti. Mutta hyvä juttu on se, että valintoihin on helpoin vaikuttaa itse.



Kuten joku sanoi, kaverisi motiivi ehkä on ottaa kontakti lapseen, tulla tutuksi, olla mukana teidän elämässä. Ja kun huomaat, että nyt toiminta ennemmin haittaa kun auttaa, niin kyllähän siitä voi ihan nätistikin sanoa! Miten ihmeessä siitä nyt suuttua pitäisi?? Oikeus sinulla tietenkin on määrittää säännöt, jolla lapsesi kanssa toimit, ja ne voit kertoa kaverillesikin: näin meillä, että sujuisi. Mennään näillä tavoilla, jotka lapsikin jo tuntee. (Ruokapöydässä ei leikitä, ruokarauha syödessä)



Korostit myös, että lapsi on SUN. Eihän lapsia voi omistaa! Lapsella on aina myös paljon muita ihmisiä kuin sinä: Isä, isovanhemmat, tädit, sedät, serkut, kummit, kaverit, opettajat, tyttö- tai poikaystävät, jne... etkä voi jatkossakaan valita, miten lapsi näissä suhteissa on, tai miten muut toimivat heidän kanssaan. (kunhan laillisesti mennään). Tai edes sitä, kenestä lapsesi joskus tykkää, kenen kansa haluaa olla, vaikket sinä tykkäisikään. Et voi olla ainut, ja se on lapsesi parhaaksi. Tue lapsesi ihmissuhteita. Nyt pienenä sinä tunnet lapsesi (jos et koskaan kokonaan, niin ehkä parhaiten?), ja voit tuodan sen lapsen näkökulman asioihin esille, kuten vaikka tässä kuvailemassasi tilanteessa. "Lapseni syö parhaiten, kun saa syödä omaan tahtiin rauhassa. Leikitkö sitten vasta ruoan jälkeen, niin ei häiritse syömistä."

Voit auttaa lapsesi onnistunutta suhdetta kaverisi kanssa. Siitä taatusti on enemmän iloa jatkossa teille kaikille, kuin mitä suuttuneesta äidistä olisi.

Kaveri kävi taas. Nyt vähän on rauhottunut jostain syystä.

Mutta ei sillä maltti siltikään riitä. Pariin kertaan sanoin lapselle jotain ihan perusjuttuja, esim. "varovasti siinä ettei kaadu tietokoneen päälle". Mitä tekee kaveri? Kun olen itse lauseen puolivälissä, niin kaveri aloittaa myös "siitä kaatuu myös tuoli ja sitten tulee iiiisooo pipi". Lapsi meni ihan silminnähden noilla kerroilla hämilleen, katsoi vuoronperään meitä ja ihmetteli että miksi kaksi aikuista hänelle saarnaa. Yhden kerran loukkaantui ja alkoi itkemään kun myös kaveri älähti.



Heh, ja tuossa yhtenä kertana tein ruokaa samalla kun kaveri oli käymässä. Lapsi halusi maistaa voita rasiasta ja ennenkuin ehdin itse sanomaan mitään, niin kaveri oli kieltämässä, että "ei saa ottaa voita". No, mun oli ihan pakko antaa piruuttain lapselle sitä voita lusikkaan :D



ap

Kaverillasi ei maltti riitä? Kenelläköhän niitä ongelmia on? Itse en tuollaisen friikin kanssa edes haluaisi olla tekemisissä. Meillä lapsille opetetaan, että kaikkia aikuisia on toteltava, naapureita, puistotätejä, sukulaisia - ihan kaikkia. Aikuinen kuitenkin tietää paremmin kuin nappula.

Kaverillasi ei maltti riitä? Kenelläköhän niitä ongelmia on? Itse en tuollaisen friikin kanssa edes haluaisi olla tekemisissä. Meillä lapsille opetetaan, että kaikkia aikuisia on toteltava, naapureita, puistotätejä, sukulaisia - ihan kaikkia. Aikuinen kuitenkin tietää paremmin kuin nappula.

Miksi sinun mielestäsi kahden ihmisen pitäisi komentaa lasta yhtaikaa? Luuletko että lapseni on tyhmä eikä tajua ellei sille sano kaksi ihmistä? Ja minä tosiaan ehdin aloittaa ja kaveri alkoi sitten säestää mua.

Ja miksi minun kotona joku toinen voi päättää mitä lapseni saa maistaa ja mitä ei?

Puistot, koulut yms paikat, joissa en ole itse paikalla tai en itse ensimmäisenä ehdi huomamaamaan, niin toki saa muutkin komentaa!

ap

Mulla on kanssa tollanen kaveri. Ollaan oltu ystäviä ekasta luokasta ja en todellakaan loukkaannu kun hänkin komentaa lasta.



Hänellä ei ole vielä omia lapsia niin ymmärrän hyvin ettei aina automaattisesti tajua kaikkea ja se ei mua haittaa. Musta on kiva,että tykkää käydä meillä ja olla lapsenkin kanssa:)

Voi kaveriparka, kun ei tiedä mitä draamaa ja sapen kiehuntaa saa aikaan kyläilyillään.



Pistät nyt PIKKASEN liian suuret mittasuhteet noille jutuille, ap.

en tajua ap:tä, eihän se mitään KOMENTAMISTA ole jos komppaa äitiä (tuoli kaatuu -esimerkki)! Päinvastoin, eikö se ole normaali keskustelua, ja lapsi huomaa, että muut aikuiset ovat samalla linjalla äidin kanssa? Mitä sen kaverin pitäis tehdä, mykistyä aina kun ap puhuu lapselleen? Komentelu on ihan eri asia kuin kehottaminen (syöpäs nyt jne). Komentelua olisi lapsen määrääminen tekemään jotakin, tai lopettamaan joku tekeminen. Mä olen päinvastoin iloinen kun lapseton ystäväni ottaa huomioon lapseni läsnäolon. Joillekin se tarkoittaa osallistumista 'opetuskeskusteluihin'. Mietihän ap, että ystäväsi voisi myös käyttäytyä kuin lastasi ei olisi olemassakaan, ja odottaa samaa sinulta.

No enpä vaan pidä siitä, että mun pitämiin kasvatuskeskusteluihin osallistuu muutkin. Ei kukaan muu mun kavereista tee niin enkä minäkään!

Kyllä muut osaavat olla sen ajan hienotunteisesti hiljaa mikä menee välillä sen lapsen tekemisiin puuttumiseen.

Ja siis kaveri puhui minun puheen päälle!!



ap

sillähän sä siitä pääset kun et vastaa enää puheluihin tms

Meillä se kaverikin pyydetään ruokailemaan.

Et todellakaan ole mikään kiltti.

Mä olen itse lapseton sinkku, mutta niin paljon ollut lasten kanssa ja olen jatkuvasti, että ihan luonnostaan tulee myös tuollainen pieni komentelu. En tarkoita ikinä halveksua vanhempien kasvatustyötä, yritän sitä helpottaa. Tosiaan munkin mielestä on ok, jos sanoisit vaikka, että "hei toi ville vois keskittyä syömiseen eka ja teette sit vasta palapeliä, jooko?" Kaverisi varmasti olisi ihan ok ja luultavasti tajuaisi sitten itse häirinneensä lapsen ruokailua.

Eikä sinua tolla statuksella pidetä oikeutettuna edes ojentamaan. Mun ystävät ja sukulaiset saavat kasvattaa lapsiani, kun siitä on sovittu ja asianomainen tietää, millä periaatteilla mennään. Usein varsinkin lapsettomat tekevät vääriä tulkintoja tilanteista omiin kasvatustavoitteisiini nähden. Silloin sanon ihan suoraan, että sinä et tästä päätä ja ohitan älyttömän ohjauksen.

toi nyt niin kamalalta kuulostanu.



Mua ärsyttää enemmän se jos joku kaveri alkaa arvostelemaan mua, esim. sanoo, että pyyhi nyt se lapsen suu, ihan kun en sitä tajuaisi tehdä ilman sanomistakin.

Ei toinen tiedä olevansa häiriöksi ellet sitä sano.